Auttakaa pian!!! Varmaan kohta pahoinpitelen 3v lapseni :((((

Kyllä se siitä. Äitinä tiedän mitä on pukea riuhtovalle makaroonille vaatteita. Harvoin siinä oma hermostuminen asiaa auttaa.

Kun jäähy on ohi, kysyt joko hän suostuu pukemaan reippaasti. Jos ei suostu, istutat hänet jäähylle kolmeksi minuutiksi ja sen jälkeen toistat kysymyksesi. Kyllä lapsi jossain välissä kyllästyy istumaan yhdessä paikassa. Muista, ettet jäähyn aikana keskustele hänen kanssaan, jotta hänellä olisi mahdollisimman tylsää.



Jos lapsi ei meinaa pysyä jäähyllä, nostat hänet takaisin niin monta kertaa että hän pysyy siinä.



Mieluummin näin, kuin hiuksista repimällä ja päällä istumalla.

Vierailija:

Harvoin siinä oma hermostuminen asiaa auttaa.

2

Ja käsi kiinni jalkaan ja laitat sen jalan housun lahkeeseen. Ja sitten toiseen. Ja takki päälle etkä päästä irti muksusta, jos on vähänkin taipumusta karata jonnekin riisumaan. Jos olet menossa ulos menette. Sinä määräät, ei lapsi.

Mä teen jokapäivä näin keskimmäisen kanssa. Meen ulos odottelemaan. sieltä sitten poika tulee hetkenkuluttua vaatteet päällä ulos. Me kyllä ollaan jouduttu käymään pojan kanssa uhmakoulussa harjoittelemassa käytöstä.

Otapa nyt aikalisä ja laita asiat perspektiiviin: kuinka tärkeää se ulos lähteminen lopulta on?



Ymmärrän, että haluat tilanteeseen jonkun pitkäkestoisen ratkaisun, mutta juuri nyt on tärkeintä, että rauhoitut. Ajattelet vaikka, että maailma ei kaadu, vaikka olisitte loppupäivän sisällä. Sitten menet vaikka hetkeksi toiseen huoneeseen, annat lapsen touhuta omiaan, rauhoitutte molemmat. Ja sitten yritätte uudestaan.



Minulla tosi tempperamenttinen vajaa 2-vuotias ja pukeminen on välillä juuri tuollaista taistelua. Olen kuitenkin päättänyt olla laskeutumatta lapsen tasolle. Vaikeaahan se monesti on, etenkin jos on kiire. Meillä toimii se, että selitän lapselle, mitä pääsee ulkona tekemään, mihin ollaan menossa, kuinka kannattaa nyt pistää kunnolla päälle niin sitten päästään nopeasti lähtemään. Jos näin pieni ymmärtää puhetta, noin isokin varmasti tajuaa.



Kovasti voimia sinne, muista hengittää! :)

koska aurinko paistaa silmiin, pipo kiristää/on löysä ym. Ulkona olokin on nykyään monesti yhtä painajaista ja valitusta/ruikutusta. Vaatteet on aina huonosti. Olen yrittänyt ns. kauniisti puhua hänelle ja ehdotella kaikkea kivaa, mutta ei. Hän on itse sanonut, että inhoaa kun pitää pukea niin paljon vaatetta.

Ja sitä seuraavana päivänä vielä enemmän. Ratkaise tilanne nyt ja huomenna on jo helpompaa.

Vierailija:

Otapa nyt aikalisä ja laita asiat perspektiiviin: kuinka tärkeää se ulos lähteminen lopulta on?

Ymmärrän, että haluat tilanteeseen jonkun pitkäkestoisen ratkaisun, mutta juuri nyt on tärkeintä, että rauhoitut. Ajattelet vaikka, että maailma ei kaadu, vaikka olisitte loppupäivän sisällä.

pukeminen sujuu paljon helpommin. Helposti ei suju uhmaikäisen kanssa mikään, mutta erilaisilla nikseillä elämää saa helpommaksi.



Rauhoittukaa molemmat, halatkaa ja jutelkaa tapahtuneesta, tyyliin äiti suuttui kun sinä et antanut pukea, pidin sinusta kiinni ym. Lopuksi pyydät anteeksi. Meillä ainakin minä olen pyytänyt lapselta väärää käytöstäni anteeksi, vastaavaa on sattunut meilläkin.

Vierailija:

koska aurinko paistaa silmiin, pipo kiristää/on löysä ym. Ulkona olokin on nykyään monesti yhtä painajaista ja valitusta/ruikutusta. Vaatteet on aina huonosti. Olen yrittänyt ns. kauniisti puhua hänelle ja ehdotella kaikkea kivaa, mutta ei. Hän on itse sanonut, että inhoaa kun pitää pukea niin paljon vaatetta.

laitat hänelle aurinkolasit, jottei häikäise, ehdotat vaikka kahta pipoa, joista voi valita sen kumpi tuntuu paremmalta, selität miksi pitää olla tarpeeksi vaatteita ja jos edelleen joku vaate ahdistaa, pyydät rauhallisesti kertomaan, mikä hiertää ja yrität korjata asian? R-A-U-H-A-L-L-I-S-E-S-T-I ;)

mutta ei oikein tekisi mieli kun siihen taisteluun menee helposti tunti ja ei ole aikaa sellaiseen (pari päivää sitten kesti tosiaan tunnin ennenkuin sain hänet pysymään jäähyypenkillä 3 min). Pikkusisarus nimittäin nukkuu jo ulkona ja meidän pitäisi nyt pian lähteä että ehditään ulkoilla ennenkuin pikkuinen herää. Tyttö on nyt olkkarissa lukemassa ja minä itken täällä tietokoneen ääressä. Olemme molemmat rauhoittuneet. Mutta en uskalla edes ajatella, että menisin ehdottelemaan pukemista.



ap

Jos on, mitäs jos lähtisit itse ulos ovesta kun tyttö ei suostu kerran pukemaan? Ei tietenkään kauas eikä pitkäksi aikaa.. mutta niin, että lapselle voi tulla kiire pistää vaatetta päälle.



Toinen radikaali keino on ottaa lapsi pihalle hetkeksi sisävaatteissaan ja sillä tavalla osoittaa hänelle, että todellakin olisi syytä pukea. Että se on lapsen parhaaksi eikä mikään äidin älytön keksintö. Kun sukkasillaan seisoo hangessa ja tekee paljain käsin yhden lumipallon, sisäistää aika nopeasti miksi ulkovaatteet ovat olemassa.



Vielä yksi pehmeämpi keino. Oletko yrittänyt kiinnittää lapsen huomion johonkin ihan muuhun pukemisen ajaksi? Meillä esim. poika 3 v tykkää " laiva on lastattu" -leikistä, ja kun hän keskittyy siihen, saan helposti puettua hänet sillä aikaa kun on hankala päivä.



Muutoin en osaa sanoa kuin että kyllä se ohi menee:) Meillä oli esikoisella erittäin voimakas pukemiskammo kun odotin kuopusta viimeisilläni. Väkisin pukeminen oli jo ihan vaarallista kun lapsi potki ja huitoi vatsaani. Onneksi oli hellekesä, ja niinpä lapsi oli pääasiassa alasti kun en kerta kaikkiaan jaksanut taistella.... Mutta syksyn tultua kausi meni ohi, ja nyt meillä on reippaasti pukeutuva 6-vuotias :)

laitetaan tällä ilmalla, mutta kun hän ei halua niitä vaan kiskoo aina heti pois päästä. Ja olen monesti yrittänyt selvittää, mikä pipossa tai vaatteissa ei ole hyvin, mutta hän keksii aina jonkun uuden asian, mitä pitäisi korjata. Pipokin saattaa olla välillä tiukka ja välillä löysä! Hermot menee!!!

Mitäs jos kävisitte ostamassa HM:ltä sellaiset hienot prinsessa aurinkolasit. En nyt muista mitä kuvia tänä vuonna oli, mutta aina niissä on jotain tosi ihania sankoja. Ja niitä saisi käyttää vain ulkona, ei edes kokeilla sisällä.

Sitten samoin ota lapsi mukaan valitsemaan prinsessapipoa. Siis jotain sellaista mistä lapsi itse pitää.

Mitä tulee pukemiseen, katso itse läpi lapsen vaatteet, ettei tule liikaa päälle. Itse en tänään laittanut enää villahaalaria edes aamulla ja samoin välihanskat jäivät pois ja villasukat. Eli päälle vain kypärämyssy+pipo+haalari+kengät+lämpöiset vedenkestävät hanskat. Kypärämyssyäkään ei minusta välttämättä olisi tarvinnut, mutta kun lapsi ehdoin tahdoin halusi tänään " ihanan hattunsa" , joka hiukan kiristää, niin kypärä pehmentää välissä.

Vierailija:

koska aurinko paistaa silmiin, pipo kiristää/on löysä ym. Ulkona olokin on nykyään monesti yhtä painajaista ja valitusta/ruikutusta. Vaatteet on aina huonosti. Olen yrittänyt ns. kauniisti puhua hänelle ja ehdotella kaikkea kivaa, mutta ei. Hän on itse sanonut, että inhoaa kun pitää pukea niin paljon vaatetta.

näe hänet omana ihanana itsenään, muista millainen hän oli vauvana, ajattele, miten paljon häntä rakastat. HÄn on kasvamassa ja hakee omaa tahtoaan, persoonallisuus kehittyy - se on hyvä asia. Sinä rakastat häntä, vaikka hänellä ei ole vielä aina keinoja oman olonsa/halujensa jne ilmaisemiseen. AJattele tätä oikein tiiviisti; silloin näet hänet pienenä, pahoinvoivana rakkaana olentona - et sinua kiusaavana kakarana ;=)



Sitten; yritä tehdä aamuista mukavia, hupsutelkaa, huumoria kehiin! Anna valita pipo, rukkaset tms kahdesta vaihtoehdosta. Tai ottakaa kilpailu, kuka ehtii ensin pukea. Tai kuka on ensin ulkona. Keskustele hänen kanssaan, kuuntele ja ole läsnä.



Ja joskus silti tulee kiukku, mutta silloin pysy sinä rauhallisena. Älä itse ole uhmaikäinen, olet aikuinen! Ja kohta tulee kesäkin, sitten tarvitsee vähemmän vaatettakin ;=)

Joskus voit tietysti tehdä niin, että kysyt lapsen mielipidettä ulosmenosta ja silloin hän saa päättää - mutta jos olet jos päättänyt, niin siinä päätöksessä täytyy pysyä. Muuten saat tosiaan taistella joka päivä enemmän ja enemmän, kuten joku muukin jo totesi.



Omat lapseni eivät ole kauheasti uhmailleet, mutta siskontytöstä on kokemusta. Hän oli _aivan mahdoton_ ja siskoni välillä todellakin helisemässä hänen kanssaan. Olen nähnyt näitä " taistoja" läheltä ja ymmärrän tuskasi oikein hyvin!



Minunkin mielestäni paras konsti on se, että otat erityisen coolin ja rauhallisen linjan. Toistat vaan sinnikkäästi, että nyt puetaan ja mennään ulos. Jos lapsi raivoaa, et itse hermostu, vaan jatkat tiukasti pukemista.



Toki voit yrittää kiinnittää hänen huomionsa muihin asioihin eli kysäise jotain odottamatonta - sellaista, josta hän hämmentyy ja kenties unohtaa kiukuttelun ;) Tämä pätee vielä ainakin omaan 2,5-vuotiaaseen, mutta en tiedä, josko 3-vuotias on jo liian fiksu menemään lankaan...



Kun pukemiset ym. alkavat sujua paremmin, muista kehua ja voit tosiaan antaa lapsen myös joskus itse päättää, mitä haluaa tehdä. Mutta vasta sitten, kun hän osoittaa yhteistyöhalukkuutta.

Vierailija:

Ja sitä seuraavana päivänä vielä enemmän. Ratkaise tilanne nyt ja huomenna on jo helpompaa.

Vierailija:

Otapa nyt aikalisä ja laita asiat perspektiiviin: kuinka tärkeää se ulos lähteminen lopulta on?

Ymmärrän, että haluat tilanteeseen jonkun pitkäkestoisen ratkaisun, mutta juuri nyt on tärkeintä, että rauhoitut. Ajattelet vaikka, että maailma ei kaadu, vaikka olisitte loppupäivän sisällä.

Pyydä mukaan keittiöön tekemään eväsleipiä jne ja teet lähtemisestä " hauskan" ? Meillä 3v täystuhopoika ja välillä sellaiset taistelut, että oksat pois.

että helpomala usein pääsis jos vaan jäis sisälle. Meillä on ulkoilut nyt talvella yhtä H**iä. Mutta sitten kun lapsi tekee sen stopin just silloin kun oikeasti pitäisi lähteä jonnekin? Ne ei sitten välttämättä ymmärrä mitä on kiire ja pakko.

mutta kuinka te käytännössä hoidatte sen jäähyllä olon? Meillä siellä ei pysytä, ei millään. Nurkkaan mennään " kiltisti" , mutta sieltä karataan pikku pyörähdyksen jälkeen.