Lue keskustelun säännöt.
Voiko pitkäaikainen masennus jämähtää tällaiseen levottomaan välitilaan?
30.12.2016 |
Noin 10 vuotta masennusta takana, terapiaa 6 vuotta. Asiat on parantuneet mutta se jokin ei vain muutu. Kaipaan niitä aikoja jollain tavalla kun olin niin sumussa että kaikki näkyi ulospäin. Arvioin oireitani ja toivon että saisin syyn vetäytyä (olenko ehkä siis masentunut edelleen?)
Nyt koen syyllisyyttä ja paineita että täytyisi mennä töihin tai edistyä ja olla tyytyväinen. Silti ahdistaa edes miettiä että pitäisi päästä elämässä eteenpäin. Kaikki tuntuu vaikealta ja liian viralliselta. Hoitotyö kiinnostaa mutta ihmisten seura väsyttää ja opiskelu-ja työelämä ahdistaa, haluaisin vain rauhassa itsekseni päättää aikatauluni ja työskennellä itsenäisesti, vähän kerrallaan. On asioita joista pidän mutta olen aloitekyvytön.
Mikseivät asiat etene, miksen jo parannu. Mietin voiko masennus kroonistua tällaiseksi, että varsinaisesti ei ole hätää mutta silti olen levoton. Mielenterveyden ongelmia sekä vanhemmillani että isovanhemmillanikin, ja omaan menneisyyteen kuuluu vaikeita kokemuksia ihan viime ajoiltakin, mutta en ainakaan tietoisesti niitä enää sure. Jos edes surinkaan (väkivaltaa ja pitkäaikaista ahdistelua mm.) Nekö vielä kummittelevat mielessäni?!
Kokemuksia olisi mukava kuulla.
Kommentit (7)
Mulla takana "virallista" masennusta vuosi. Varmaan se on kyllä alkanut jo paljon aiemmin, mutta olen vain koettanut sinnitellä eteenpäin. Sairauslomalla olen ollut nyt vuoden, ja jatkuu. Musta tuntuu, että masennukseni ei ole helpottanut yhtään, ehkä jopa päinvastoin.
Ahdistaa kun tuntuu, että mun pitäisi olla jo iloinen ja energinen, pitäisi mennä jo töihin ja alkaa taas nauttia elämästä. Mutta kun en pysty. En jaksa. En halua. Olen väsynyt, haluan olla yksin, en jaksa ihmisiä enkä todellakaan työtäni. Haluaisin vaihtaa alaa johonkin, jota saisin tehdä yksin, rauhassa. Mutta en oikein tiedä mitä se olisi ja työterveyshuolto suhtautuu hieman nihkeästi alanvaihtoajatuksiini.
En tiedä miten tästä eteenpäin. Tuntuu, että murrun jos joutuisin nyt takaisin töihin. Mulla ei kertakaikkiaan ole minkäänlaisia voimavaroja siihen tällä hetkellä. Ja sitten taas ahdistaa se, että olen jo vuoden ollut pois työelämästä, eikö mun pitäisi jo olla työkykyinen? Miksi en edisty paranemisessa? Miksi tämä olo ei helpota?
Aloittaja, minulla on täysin samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Paineita toipua, ahdistusta siitä että en koe vielä olevani kunnossa vaikka kai jo "pitäisi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkokeiluun vaan, masentuneet velloo siinä samassa olotilassa jos jotain askelta ei ota etteenpäin!! Kyllä sinne saikulle pääsee jos työt ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Työkokeiluun vaan, masentuneet velloo siinä samassa olotilassa jos jotain askelta ei ota etteenpäin!! Kyllä sinne saikulle pääsee jos työt ei onnistu.
Komppaan, itsellä ainakin työpaikan saanti vaikutti todella ratkaisevasti masennuksen parantumiseen. Vaikka aluksi tuntuikin hirveän vaikealta mennä sinne.
Kiitos vastauksista. Työkokeilu olisi varmaan ihan hyvä vaihtoehto mutta sekin tosiaan ahdistaa. Olen luonteeltani myös sellainen että en tykkää olla mikään apupoika. Haluaisin vastuuta ja olla itse päättämässä asioista. Tottakai tällaiseen rooliin työssä edetään hiljalleen mutta juuri siksi aloittaminen tuntuu pahalta. Ja ei ole toisaalta motivaatiotakaan.
Ap
Itsellä sama tilanne, perusolo on sellainen että mitään en saa aikaiseksi enkä tiedä olenko masentunut vai en. Uskon että masennus on kroonistunut ja tällainen olo tulee aina olemaan.
Toisin kun sinä olen kyllä käynnyt kuntoutuksen läpi ja tällä hetkellä opiskelen, mutta jokainen päivä on yheensulanutta mössöä. Kaikki on raskasta ja niinä päivinä kun ei tunnu raskaalta aloittaa jotakin niin olen parin tunnin päästä ihan loppu jos jotakin teen. Olen ollut sairaslomalla kohta 7 vuotta... joskus on parempia kausia mutta sitten tuleekin niitä pahoja kausia ja hypätään sairaalassa jatkuvasti.
Vaikka kuinka yritän en pääse masennusoireista eroon ja jokainen alamäki tuntuu raskaammalta ja raskaammalta ja pahenee syyt miksi sairaalaan masennuskausina joudun. Viime vuonna oli masennuksen takia 4 ambulanssimatkaa ja yhden yön vietin teho-osastolla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi, mä olen samassa tilanteessa. Olin masentunut 9 vuotta, ja nyt viimeisin vuosi mennyt kokonaisuudessaan koko ajan parempaan.
(Söin myös lääkkeitä n. 8 vuotta.) Mutta tuntuu, että työkyvytön olen, vaikka voin ihan hyvin. Tai ainakin erittäin hyvin verrattuna siihen kun olin itsetuhoinen jne. Väsynyt edelleen olen, mutta en oikein osaa verrata miten paljon verrattuna muihin ihmisiin. Myöskin muisti huono ja keskittymisvaikeuksia edelleen. Käytkö oikeanlaisessa terapiassa? Ainakin itsellä luultavasti kaiken takana on erittäin huonot kokemukset ihmisistä ja elämästä, olen joutunut elämään stressissä ja pelossa suurimman osan elämästäni. Toki terapian vaihtaminen voi olla iso riski jos asiat kuitenkin ovat parantuneet, ehkä sun täytyisi puhua hänelle näistä asioista (tai olet ehkä jo puhunutkin). Vetäytyminen on myös trauman oire mutten halua tuputtaa näkemystäni liikaa. Itselle vaan tuli nämä asiat mieleen.
Kuulostat epäilyttävästi minulta. Minä vain en enää ole missään välitilassa vaan lopussa. Hyvin taas vedin tämänkin "toipumisen".