Lue keskustelun säännöt.
Tässä ohjeet laihduttamiseen, joilla et voi epäonnistua!
30.12.2016 |
Toisessa ketjussa tuskailtiin kuinka "syö vähemmän kuin kulutat" ei kerro laihduttajalle mitään. Yritin tehdä yksinkertaiset ohjeet ja saada laihduttamisen vaikuttamaan helpolta, koska sitä se oikeasti on. Alku on hankalaa, mutta toivotan onnea yrittämiseen. Se palkitsee lopussa.
Ohjeeni laihduttajalle:
1. Käy kehonkoostumusmittauksessa, siitä selviää perusaineenvaihduntasi eli paljonko kulutat päivässä tekemättä mitään. Tämän yli jos syöt ilman liikuntaa, lihot.
2. Pidä ruokapäiväkirjaa netissä. Punnitse ruuat grammalleen ja kirjaa ylös. Älä huijaa. Laskea ei tarvitse osata mitään muuta kuin syöty määrä.
3. Tee tarvittavat muutokset ruokapäiväkirjan mukaan. Vähennä syömistäsi, lisää kasviksia, proteiinia, tms. Keskity makroarvoihin ja pysy miinuskaloreilla.
4. Jos et osaa olla syömättä vähempää, hanki sykemittari ja liiku. Vähennä liikuntakulutuksesi syödyistä kaloreista. Huomioi, että monet laitteet näyttävät yläkanttiin kulutuksen. Eli kannattaa reilusti pyöristää alas päin kulutettu kcal määrä.
5. Jatka tätä vähintään kuukausia, mieluiten niin kauan kun olet saavuttanut tavoitepainosi.
Kommentit (29)
Alkuperäisen kirjoittajan ohjeet olivat hyvät! Mainittakoon, että itse pudotin kesällä ylimääräisiä kiloja MELKEIN samalla idealla. Ainut ero oli, että en punninnut ruokia, mutta kirjoitin KAIKEN ylös Exceliin, pidin siis ruokapäiväkirjaa. Pidän ruokapäiväkirjaa edelleen, mielestäni se auttaa, ettei tule naposteltua kaikkea turhaa, koska onhan se pieni vaiva kirjoitttaa kaikki ruoka ylös.
En ole siis lihonut takaisin. Mutta en ajatellut laihduttaakaan lisää, vaan pysyä nyt tässä nykyisessä painossa ja kuntosalin avulla muokata kroppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ap:n systeemi ei toimi, ainakaan ison ylipainon pudottamiseen, koska sitä ei kukaan jaksa loppuelämäänsä. Pienen ylipainon (alle 20 kg) pudottamiseen se saattaa sopiakin. Katsokaa vaan kaikkia näitä tv-realityjen superlaihduttajia: kaikki tulee takaisin nopeasti.
Jos katsotaan ihmisiä, jotka ovat laihtuneet isoja kilomääriä pysyvästi, heitä on kahta tyyppiä: niitä, jotka ovat käyttäneet alusta asti systeemiä, jota voi vaivatta jatkaa loppuelämän, sekä niitä, jotka lihavuusleikkaus pakottaa syömään vähemmän loppuelämän. Ja tämä ei edes kaikkia leikattuja koske.
Tällä tavoin voi elää loppuelämän. Jätät vain vaa'an ja päiväkirjan pois. Syöt samoja ruokia ja samoja määriä. Itseään voi huijata kun "kukaan" ei enää valvo eli laita numeroita mustalla valkoiselle eteesi päiväkirjassa, mutta kannattaako se itsensä huijaaminen.
Teoriassa voi toimia, käytännössä se ei toimi. Kukaan ihminen ei jaksa tuota ikuisesti, eikä se ole psyykelle ollenkaan hyväksi. Näitä asioita tutkitaan oikeasti paljon, en puhu nyt itsestäni enkä mutu-tietoa. Työskentelen vaikeasti ylipainoisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäisen kirjoittajan ohjeet olivat hyvät! Mainittakoon, että itse pudotin kesällä ylimääräisiä kiloja MELKEIN samalla idealla. Ainut ero oli, että en punninnut ruokia, mutta kirjoitin KAIKEN ylös Exceliin, pidin siis ruokapäiväkirjaa. Pidän ruokapäiväkirjaa edelleen, mielestäni se auttaa, ettei tule naposteltua kaikkea turhaa, koska onhan se pieni vaiva kirjoitttaa kaikki ruoka ylös.
En ole siis lihonut takaisin. Mutta en ajatellut laihduttaakaan lisää, vaan pysyä nyt tässä nykyisessä painossa ja kuntosalin avulla muokata kroppaa.
Kuinka monta kymmentä kiloa pudotit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ap:n systeemi ei toimi, ainakaan ison ylipainon pudottamiseen, koska sitä ei kukaan jaksa loppuelämäänsä. Pienen ylipainon (alle 20 kg) pudottamiseen se saattaa sopiakin. Katsokaa vaan kaikkia näitä tv-realityjen superlaihduttajia: kaikki tulee takaisin nopeasti.
Jos katsotaan ihmisiä, jotka ovat laihtuneet isoja kilomääriä pysyvästi, heitä on kahta tyyppiä: niitä, jotka ovat käyttäneet alusta asti systeemiä, jota voi vaivatta jatkaa loppuelämän, sekä niitä, jotka lihavuusleikkaus pakottaa syömään vähemmän loppuelämän. Ja tämä ei edes kaikkia leikattuja koske.
Tällä tavoin voi elää loppuelämän. Jätät vain vaa'an ja päiväkirjan pois. Syöt samoja ruokia ja samoja määriä. Itseään voi huijata kun "kukaan" ei enää valvo eli laita numeroita mustalla valkoiselle eteesi päiväkirjassa, mutta kannattaako se itsensä huijaaminen.
Teoriassa voi toimia, käytännössä se ei toimi. Kukaan ihminen ei jaksa tuota ikuisesti, eikä se ole psyykelle ollenkaan hyväksi. Näitä asioita tutkitaan oikeasti paljon, en puhu nyt itsestäni enkä mutu-tietoa. Työskentelen vaikeasti ylipainoisten parissa.
Jaksa ikuisesti syödä sopivia määriä ja terveellisiä ruokia? Punnitseminen ja kirjaaminen on edelleen se askel ymmärtämään mitä syöt, paljonko syöt ja mitä syömisesi sisältää.
Osaan arjessa silmämääräisesti syödä oikein mutta on todella vaikea matkoilla, juhlissa, kyläillessä noudattaa tätä. Reissun päällä on syötävä mitä löytyy, juhlissa en kehtaa sosiaalisen paineen takua syödä vain salaattia tai kylässä juoda pelkkää kahvia ja sekin mustana. Mielelläni tekisin näin, mutta en kehtaa =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt kehonkoostumusmittauksessa, mutta laihdutuksen alussa tosiaan punnitsin syömäni ruoat tarkasti. Sitten, kun homma lähti sujumaan, siirryin systeemiin, jossa arvioin ruokamäärän esim. kauhan koon perusteella ja aina silloin tällöin punnitsin vain satunnaisesti, jotten vahingossa lähtenyt kasvattamaan ruokamäärää.
Punnitseminen auttoi, koska siitä sai tarkan tiedon syömistään määristä ja samalla se auttoi tekemään niitä terveellisempiäkin valintoja. Kun näki ennen ruokailua ihan konkreettisesti, että montako kaloria siinä hyvänmakuisessa pastassa on, niin pystyi miettimään uudelleen, että onko ruoka oikeasti juuri sen kalorimäärän arvoista. Yleensä vastaus oli, että vähempikin riittää ja osan voi korvata kasviksilla.
Samoin punnitseminen auttoi siihen tunteeseen, että "en syö juuri mitään mitään ja silti en laihdu." Kummasti niistä vähäisistä "ei mitään" -ruoista kuitenkin kertyi päivässä niin iso määrä, että laihtuminen ei olisi ollut mahdollista.
Ja lisäksi se auttoi alkuvaiheessa siihenkin, että paino ei pudonnut aluksi todellakaan millään suurin pudottaja -tahdilla. Kuitenkin kun tiesi, mitä söi, ja miten sen pitäisi teoriassa vaikuttaa, niin oli helppo valaa uskoa itseensä, että tuloksia tulee lopulta.
Laihduttaja joutuu joka tapauksessa loppuelämänsä elämään pienemmällä ruokamäärällä kuin aiemmin, ellei halua lihoa. Harva pystyy ilman jonkinlaista suunnittelua pitäytymään pienemmässä määrässä, punnitus on yksi keino, joka tässä auttaa. Ei tosiaan loppuelämän ajan jokaista ateriaa, mutta tarkistuksena aina silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt kehonkoostumusmittauksessa, mutta laihdutuksen alussa tosiaan punnitsin syömäni ruoat tarkasti. Sitten, kun homma lähti sujumaan, siirryin systeemiin, jossa arvioin ruokamäärän esim. kauhan koon perusteella ja aina silloin tällöin punnitsin vain satunnaisesti, jotten vahingossa lähtenyt kasvattamaan ruokamäärää.
Punnitseminen auttoi, koska siitä sai tarkan tiedon syömistään määristä ja samalla se auttoi tekemään niitä terveellisempiäkin valintoja. Kun näki ennen ruokailua ihan konkreettisesti, että montako kaloria siinä hyvänmakuisessa pastassa on, niin pystyi miettimään uudelleen, että onko ruoka oikeasti juuri sen kalorimäärän arvoista. Yleensä vastaus oli, että vähempikin riittää ja osan voi korvata kasviksilla.
Samoin punnitseminen auttoi siihen tunteeseen, että "en syö juuri mitään mitään ja silti en laihdu." Kummasti niistä vähäisistä "ei mitään" -ruoista kuitenkin kertyi päivässä niin iso määrä, että laihtuminen ei olisi ollut mahdollista.
Ja lisäksi se auttoi alkuvaiheessa siihenkin, että paino ei pudonnut aluksi todellakaan millään suurin pudottaja -tahdilla. Kuitenkin kun tiesi, mitä söi, ja miten sen pitäisi teoriassa vaikuttaa, niin oli helppo valaa uskoa itseensä, että tuloksia tulee lopulta.
Laihduttaja joutuu joka tapauksessa loppuelämänsä elämään pienemmällä ruokamäärällä kuin aiemmin, ellei halua lihoa. Harva pystyy ilman jonkinlaista suunnittelua pitäytymään pienemmässä määrässä, punnitus on yksi keino, joka tässä auttaa. Ei tosiaan loppuelämän ajan jokaista ateriaa, mutta tarkistuksena aina silloin tällöin.
Kiitos sinulle tästä kommentista. Luulin jo puhuvani kuuroille korville. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta toi oli todella hyvä neuvo! Ei varmasti miellyttävä vaihtoehto, mutta on toimiva.
Tällä tavoin voi elää loppuelämän. Jätät vain vaa'an ja päiväkirjan pois. Syöt samoja ruokia ja samoja määriä. Itseään voi huijata kun "kukaan" ei enää valvo eli laita numeroita mustalla valkoiselle eteesi päiväkirjassa, mutta kannattaako se itsensä huijaaminen.