Tässä ohjeet laihduttamiseen, joilla et voi epäonnistua!
Toisessa ketjussa tuskailtiin kuinka "syö vähemmän kuin kulutat" ei kerro laihduttajalle mitään. Yritin tehdä yksinkertaiset ohjeet ja saada laihduttamisen vaikuttamaan helpolta, koska sitä se oikeasti on. Alku on hankalaa, mutta toivotan onnea yrittämiseen. Se palkitsee lopussa.
Ohjeeni laihduttajalle:
1. Käy kehonkoostumusmittauksessa, siitä selviää perusaineenvaihduntasi eli paljonko kulutat päivässä tekemättä mitään. Tämän yli jos syöt ilman liikuntaa, lihot.
2. Pidä ruokapäiväkirjaa netissä. Punnitse ruuat grammalleen ja kirjaa ylös. Älä huijaa. Laskea ei tarvitse osata mitään muuta kuin syöty määrä.
3. Tee tarvittavat muutokset ruokapäiväkirjan mukaan. Vähennä syömistäsi, lisää kasviksia, proteiinia, tms. Keskity makroarvoihin ja pysy miinuskaloreilla.
4. Jos et osaa olla syömättä vähempää, hanki sykemittari ja liiku. Vähennä liikuntakulutuksesi syödyistä kaloreista. Huomioi, että monet laitteet näyttävät yläkanttiin kulutuksen. Eli kannattaa reilusti pyöristää alas päin kulutettu kcal määrä.
5. Jatka tätä vähintään kuukausia, mieluiten niin kauan kun olet saavuttanut tavoitepainosi.
Kommentit (29)
miksi terveellinen ruokavalio ja elämäntapa tulisi lopettaa siihen kun saavuttaa tavoitepainon? ;)
Vierailija kirjoitti:
miksi terveellinen ruokavalio ja elämäntapa tulisi lopettaa siihen kun saavuttaa tavoitepainon? ;)
Mikään ei kiellä punnitsemasta ruokia ja kirjaamasta niitä edelleen ylös. Silmä harjaantuu kyllä tunnistamaan lähes grammalleen 50g riisiä jne ja moni saattaa kyllästyä käyttämään "liikaa" aikaa syömiseen varsinkin kun tavoite on saavutettu. Kunhan ei repsahda takaisin vanhoihin tapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti! ! "Ihan helppoa: teetä kehonkoostumusmittaus, pidä ruokapäiväkirjaa, punnitse kaikki syötäväsi"!! Oikeasti, onko tämä ihmisen elämää. Jos näin elää, pyörii kyllä napansa ympärillä. En halua laihtumisesta harrastusta!
Jos sinulla on parempi ja varmempi keino auttaa ihmisiä laihtumaan, niin ole hyvä. Laihduttaneet ihmiset ovat joutuneet tekemään pieniä tai suuria muutoksia elämäänsä. Mukavuusalueelta on poistuttava enemmän tai vähemmän. Tämä tuottaa tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi terveellinen ruokavalio ja elämäntapa tulisi lopettaa siihen kun saavuttaa tavoitepainon? ;)
Mikään ei kiellä punnitsemasta ruokia ja kirjaamasta niitä edelleen ylös. Silmä harjaantuu kyllä tunnistamaan lähes grammalleen 50g riisiä jne ja moni saattaa kyllästyä käyttämään "liikaa" aikaa syömiseen varsinkin kun tavoite on saavutettu. Kunhan ei repsahda takaisin vanhoihin tapoihin.
Riisin voi jättää syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Suksi kuuseen, ap!!
Asia selvä.
Ja sitten kun ruokien punnitseminen loppuu, palaavat kilot takaisin korkojen kera. Elintapojen pysyvä muutos on paras tapa pudottaa painoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun ruokien punnitseminen loppuu, palaavat kilot takaisin korkojen kera. Elintapojen pysyvä muutos on paras tapa pudottaa painoa.
Jos vuoden punnitsee ruokia ja syö onnistuneesti terveellisesti, niin kyllä se alkaa olla jo elintapamuutos.
Hmmm. Jännä etten ole koskaan yhdenkään taloudellisesti riippumattoman lihavuuteen perehtyneen asiantuntijan esittäneen tuollaista listaa ratkaisuna lihavuuden hoitoon ja pysyvään painonhallintaan. Wonder why...
Minkähän takia minä laihdun vaikka 10 kiloa mitenkään ponnistelematta kun vain päätän ! Vaikka viikossa sitten. Koko homma on korvienvälissä!
Luuleeko joku oikeasti ettei ihmiset tajua että ruuat voi punnita ja kalorit laskea? Jos tämä tieto olisi ratkaisu niin ei varmaan olisi yhtään lihavaa ihmistä.
Olen tehnyt noin. Sain pudotettua 5kg, eli 68->63 ja siihen jämähti. Tarkoitti monen kuukauden kitudieettiä. Vedin yhden joulun, lapsen synttärit, kaikki sukulaisvierailut ja työkaikan kakkukahvit koskematta mihinkään herkkuihin. En siis lipsunut grammaakaan ja punnitsin kaiken ja pistin ylös exceliin. Mutta ei noin voi elää. Olen palannut kohtuuherkutteluun juhlien yhteydessä. Paino on takaisin 68 ja nousee kokoajan pikkuhiljaa.
Liikun ryhmäliikuntatunnilla 3 krt viikossa ja muina päivinä kävelen sen 10000 askelta.
Ikää 47v enkä usko että pystyn koskaan saamaan painoa alas vaikka päälläni seisoisin.
Sanokaa että selittelen mutta kyllä mulla ainakin suurin lihottava tekojä ei ole ettenkö osaisi laihduttaa ja tietäisi miten laihtua vaan se on tämä sosiaalisuus. Nimittäin mies on koko ajan tuomassa kotiin ruokaa ja kyselee olenko jo syönyt ja syödäänkö nyt eikä auta jos sanon ettei ole nälkä koska hetken päästä kysyy uudestaan ja tätä jatkuu joka päivä vuodesta toiseen.
Sitten on myös muut sukulaiset, esim äiti joka on lapsuudessani minut lihottanutkin jatkuvalla ruuan tuputtamisella. Jos joku saa pientäkin vihiä että yritän laihduttaa niin alkaa moninkertainen tuputus ja halutaan että kyllä niitä juuri kyseisen henkilön ruokia pitää voida syödä koska niissä ei ole MITÄÄN.
Kaikkein hoikimmillani olen ollut tosiaan silloin kun en seurustele ja kun en tapaa yhtään ketään tai mahdollisimman vähän ihmisiä. Mutta vaikeaa sekin on jos ei nyt tämän takia ihan halua eroakaan ottaa.
Ap:lla on selkeä suunnitelma ja toteutusohjelma. Nyt on kyse vain siitä tärkeimmästä eli tahdonvoimasta kurinalaisesti muuttaa omia elintottumuksia. Koska se on äärimmäisen vaikeaa, niin siksi sinulle vattuillaan Ap. Joten älä välitä siitä.
Noin se pitää aloittaa. Ihan oikeassa ap on. Sitten kun olet aikasi punninnut ja tarkkaillut ruokiasi, se tulee luonnostaan. Mihinkään ei enää tarvitse mitään kirjailla eikä ruokia punnita. Tiedät jo pelkällä silmällä kuinka paljon ruoka painaa ja mistä tulet kylläiseksi.
Se on se elämäntapamuutos, se ettei enää tarvitse miettiä vaan kaikki tulee selkärangasta.
Mutta jos te ette halua yhtään nähdä vaivaa, se on teidän asianne.
Mulle tuo sopi, laihdutin aikoinaan 22 kiloa noin.
Periaatteessahan se menee noin. Mutta jo ajatus siitä, että pitäisi vuoden ajan punnita ja laskea syömisiään, lannistaa pian innon. Liian vaivalloista ja monimutkaista, että sen kanssa pärjäisi arjessa. Työpaikkaruokailussa, matkoilla, juhlissa y nä monessa muussa paikassa se ruoan punnitseminen on lähinnä vitsi. Sopii kotiäidille tmv. mutta ihminen joka syö harvoin kotona, on niin sanotusti kusessa tuolla systeemillä.
Kuten yllä todettiin, haevoin tuota suositellaan pysyväksi tavaksi ja syystä, mahdoton elämäntapahan se on monelle.
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku oikeasti ettei ihmiset tajua että ruuat voi punnita ja kalorit laskea? Jos tämä tieto olisi ratkaisu niin ei varmaan olisi yhtään lihavaa ihmistä.
Mutta kuten tämänkin ketjun ensimmäisestä kommentista huomaa, siihen ei haluta käyttää aikaa. Joten syödään määriä jotka omaan silmään ehkä näyttävät pieniltä ja jotka ehkä sisältävät vähän kaloreita kun siihen yhdistää vielä muutaman muunkin ruuan, jotka ehkä nekin ovat vähäkalorisia. Tai sitten eivät ole. Jostain se lihominen on aina alkanut.
Ei. Ap:n systeemi ei toimi, ainakaan ison ylipainon pudottamiseen, koska sitä ei kukaan jaksa loppuelämäänsä. Pienen ylipainon (alle 20 kg) pudottamiseen se saattaa sopiakin. Katsokaa vaan kaikkia näitä tv-realityjen superlaihduttajia: kaikki tulee takaisin nopeasti.
Jos katsotaan ihmisiä, jotka ovat laihtuneet isoja kilomääriä pysyvästi, heitä on kahta tyyppiä: niitä, jotka ovat käyttäneet alusta asti systeemiä, jota voi vaivatta jatkaa loppuelämän, sekä niitä, jotka lihavuusleikkaus pakottaa syömään vähemmän loppuelämän. Ja tämä ei edes kaikkia leikattuja koske.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessahan se menee noin. Mutta jo ajatus siitä, että pitäisi vuoden ajan punnita ja laskea syömisiään, lannistaa pian innon. Liian vaivalloista ja monimutkaista, että sen kanssa pärjäisi arjessa. Työpaikkaruokailussa, matkoilla, juhlissa y nä monessa muussa paikassa se ruoan punnitseminen on lähinnä vitsi. Sopii kotiäidille tmv. mutta ihminen joka syö harvoin kotona, on niin sanotusti kusessa tuolla systeemillä.
Kuten yllä todettiin, haevoin tuota suositellaan pysyväksi tavaksi ja syystä, mahdoton elämäntapahan se on monelle.
Opit silmillä punnitsemaan 100 grammaa kurkkua, tiedät paljonko minkäkin kokoinen ruisleivän pala painaa, paljonko kaloreita on viidessä lihapullassa ja avokadossa tai juustosiivussa jne. Siinähän se idea onkin, kun kirjaat niitä ylös ja näet paljonko ne sisältävät kaloreita (ja mitä sisältävät) minkäkin kokoisessa annostuksessa. Ne jää muistiin ja silmä harjaantuu.
Ei helvetti! ! "Ihan helppoa: teetä kehonkoostumusmittaus, pidä ruokapäiväkirjaa, punnitse kaikki syötäväsi"!! Oikeasti, onko tämä ihmisen elämää. Jos näin elää, pyörii kyllä napansa ympärillä. En halua laihtumisesta harrastusta!