Onkohan meidän avioliitolla toivoa?

Eikö kukaan muu kärsi kotiorjanasemasta?

* miten teillä jaetaan kotityöt?

* tuleeko niistä riitaa?

Puhe auttaa hetken, joskus olen laittanut tarralappuja tavaroiden päälle herralle ohjeeksi. Nekin auttavat hetken. Pikkuhauskaanaljailua minulta. Loppuajan olen sitten sitä mieltä, että kun noi hommat ei muitakaan haittaa/kiinnosta niin olkoon. Tulee sekin päivä kun lapset lähtee kotoa ja kökitään miehen kanssa kaksistaan kotona sotkemassa. Ei tähän sekamelskaan kuole. Kotona takkahuone on mun valtakuntaa ja sitä on turha tulla kenenkään sotkemaan, mun järki ei vaan sitä kaaosta aina kestä.

Samanlainen kiltti isäntä meilläkin on, enkä avioliitosta hänen kanssaan tämmöisestä seikasta luovu. Hyvä mies, eikä parempaa löydy!

suurimman osan kotitoista. mies ei siivoa juuri ollenkaan, tiskit laittaa kylla kerran pari viikossa. laittaa ruokaa kerran ehka viikossa, lahinna kun mina olen taysin kyllastynyt kotihommiin ja menen lakkoon eli en tee mitaan.

kinaa tasta syntyy aika useinkin. mutta ei taida muuttua miksikaan.

Sitä miestä voi ärsyttää se että sitä joku neuvoo. Jospa sopisitte rauhassa keskustellen, että vaikka roskien vienti tai pyykkien ripustus on hänen hommansa. Hän voisi ihan itse sitten suunnitella koska homman hoitaa jne. Kannattaa aloittaa pienestä jobista. JOtkut miehet pitää vaan kasvattaa uudelleen.

Sinä remppaat, ja mies tekee sun työt.

koska jos ne on yhtä lailla perheen hyväksi, niin tekeehän mieskin sitten paljon...



Tuntuu että teillä ei ehkä ole oikein muita ongelmia, niin sitten "jaksat" harmistella tällaisesta.

Mies kuitenkin tuo kotiin rahaa, hoitaa lapsia ja laittaa joskus ruokaakin, sekä tekee ilmeisesti teidän kodissanne remonttihommia. Mikä siis mättää?



Suomessa on aika paljon avioliitossa eläviä naisia, jotka kantavat perheestä taloudellisen vastuun, hoitavat lapset, hoitavat kodin ja hoitavat pihatyöt. Mietipä sitä.

Se närästää etten ikinä pysty keskittymään mihinkään samalla lailla kuin mies; mun on pakko keskeyttää ruoanlaitoksi ( joka vihaan), lasten tarvitessa jotain jne. Lisäksi arki-iltapäivät on tuskaa; hirveällä kiireellä töistä päiväkotiin ja kotiin keksimään jotain ruokaa ( edelleen vihaan ruoanlaittoa)

Ja pyykki, joka ilta kone pyörimään ja aamulla narulle ja jossain välissä kaappiin. Se rutiini tappaa! Mies tekee yhden jutun ja se valmis ja siirtyy seuraavaan, minä vuosi vuoden jälkeen pyöritän arkea.

Ellei mies tee enemmän. Välillä voi olla sotkuista ja pyykkivuori kasaantua, mutta niistä ei kannata murehtia eikä riidellä. Ruoanlaitto ja perushuolenpito on meillä tärkeimmät ja lasten kanssa yhdessäolo.

Niin kuin joku jo sanoikin, ettei ilmeisesti ole pahemmin suhteessa vikaa, jos kotitöistä riidellään ja ollaan harkitsemassa eroa...

Pitkä liitto takana, ei kai kukaan oleta elämän olevan vaan onnea ja auvoisuutta. Välillä vaimo miettii eroa ja kun siitä toipuu niin mies voi harkita eroamista ja sitten toivutaan yhdessä ja jaksetaan ja mietitään että onpa meillä hyvä yhdessä. Kunnes taas toinen saa aiheen epäilyyn jne

Meidän avioliitto ei ole kestänyt vielä kolmeakaan vuotta, mutta olen oivaltanut sen, että jos jokaisesta pikku asiasta tekee tasa-arvo tai oikeudenmukaisuuskysymyksen, niin seinä tulee vastaan aika pikaisesti. Varsinkin, jos viikon kerää joka päivältä jotain pientä ja vasta sunnuntaina antaa kaiken tulla ulos kun pöytä on siivoomatta, niin ei, silloin avioliitolla tuskin on kauheasti tulevaisuutta.



Tottakai täytyy sanoa, jos joku asia ottaa päähän, mutta silloin täytyy myös kuunnella toisen mielipide asiaan. Yleensähän naisilla on sellainen oletus, että kotona asiat tehdään niin kuin nainen haluaa ja juuri tietyllä tavalla. Jospa miestä ei sotkuinen pöytä häiritse. Jospa hän ajattelee, että sen ehtii myöhemminkin. Jospa hänen tapansa tehdä asioita vain on erilainen.



Jos nainen välttämättä haluaa, että pöytä on siisti just heti syömisen jälkeen, niin on hyvä ja siivoaa. Sama juttu kaikessa. Jos itseään häiritsee, niin parempi tehdä itse, eikä yrittää pakottaa miestä samaan, jos se ei hänelle ole luonteenomaista.



Minä lopetin "nalkuttamisen" ensimmäisen hääpäivän tienoilla koska totesin sen tuleksettomaksi. Nyt, pari vuotta myöhemmin mies painaa kotihommia välillä innokkaammin kuin minä, vaikka olen päivät kotona. Olen ajatellut, että kun aloin kunnioittamaan toisen tapaa elää ja tehdä asioita ja annoin hänelle tilaa puuttumatta jokaiseen pikku juttuun, alkoi hänkin kunnioittaa minun tapaani ja päätti tulla puolitiehen vastaan.



Avioliitto perustuu niin paljon suuremmille asioille, vaikkakin toimiva arki on iso asia. Arjen tekeminen toimivaksi on kompromisseja, ei naisen ylivaltaa.

haluatko tehdä töitä avioliiton eteen. Entäpä miehesi sinua?

mies maksaa. Näin tehtiin - nyt käy siivooja kerran viikossa, joka imuroi, pesee lattiat, pyyhkii pölyt, pesee vessat ja keittiön. Minä siivoilen viikolla minkä viitsin, mutta kuormitus ei tunnu enää liian isolta.



Jos olette kumpikin hyväpalkkaisessa työssä, miksette palkkaisi siivojaa?