KYSELY: Mitä hyötyä sinulle on ollut mielialalääkkeistä?

-opin taas nukkumaan

-paranin masennuksesta

-paniikki- ja ahdistuneisuusoireet paranivat

-Pitää ylhäällä sängynpohjalta. Ei tämäkään hääviä ole mutta vaihtoehto olisi täysi toimintakyvyttömyys.

- Lihoin parikymmentäkiloa

- Lihotin lääkeyrityksen/apteekin/lääkärin kukkaroa

- Lihotin yhteiskunnan kuluja

- Menetin kyvyn saada orgasmi

-Menetin kaiken kiinnostukseni seksiin ja kaiken tunnon erogeenisilta alueilta

-kaikki tunteet latistuivat,en tuntenut enää mitään tunteita

- Vaikutukset pysyivät vaikka lopetin lääkkeen käytön

Jos ottaa itsestään ja koko kehostaan vastuun luonnollisilla keinoilla niin pääsee paljon pidemmälle ja vielä ilman haittavaikutuksia

-ahdistuneisuus loppui, -paranin depressiosta ja masennuksesta

-Penikseni ei enää toimi kunnolla

Vierailija kirjoitti:

- Lihoin parikymmentäkiloa

- Lihotin lääkeyrityksen/apteekin/lääkärin kukkaroa

- Lihotin yhteiskunnan kuluja

Olet ollut kyllä vakavasti alipainoinen jos sinulle on ollut hyödyksi lihota 20 kiloa.

Mitä kaikkea luetaan mielialalääkkeisiin? Mutta jos sisällytetään esim. SSRI-lääkkeiden lisäksi myös ahdistuslääkkeet, niin:

- ahdistuksen lieveneminen

- pystyy nukkumaan (tämä on se tärkein asia)

Toki ratkaisuna ei aina tarvitse välttämättä olla mielialalääkkeet, jos on pääsy erinomaiseen terapiaan tai jos pystyy esim. meditaation / tietoisuuden kehittämisen kautta löytämään ratkaisun (En usko että yksikään zenmestari joutuu syömään mielialalääkkeitä....)

- plussana se, etten koe lähes sietämätöntä raivoa pikkujuttujen vuoksi enkä pienten vastoinkäymisten takia ajattele ensimmäiseksi hirttäytymistä, junan alle hyppäämistä tai sillalta pudottautumista, koska olen elinkelvoton

- miinuksena ehkä juuri seksuaalisuuden häipyminen, jos se nyt miinusta on

- silmät pysyvät kuivina myös surullisissa tilanteissa, jolloin muut itkisivät

Yhteenvetona sanoisin, että minulle tunteiden turtuminen on helpotus. Kaikki se pelko, ahdistus, jännitys, inho ihmisiä kohtaan muuttuu rauhalliseksi ja hyväntahtoiseksi seesteisyydeksi. Se ei kuitenkaan ole lopullista, vaan loppuu, kun pidän taukoa lääkityksestä.

Minä vain lihoin. Mielialaan kyseiset lääkkeet eivät vaikuttaneet yhtään mitenkään.

- paranin masennuksesta

- olen hengissä

-pitkään jatkunut depressio ja ahdistus muuttui fyysiseksi, lääkkeet auttoivat ensin niihin oireisiin

-hiljalleen myös mieliala koheni ja tasoittui niin että pystyi työstämään niitä varsinaisia ongelmia

-pääsi sängystä ylös päivittäin

-olen taas itse kontrollissa ja kärryillä omasta päästäni ja kropastani, ei tarvitse pelätä että hajoaa. olkoonkin se kontrolli osin sitäkin että itse otan tabun aamulla. koen lääkkeet nykyisin vain yhtenä työkaluna muiden joukossa tämänhetkisen terveydentilan kohentamiseen, käytän niitä nyt, eikä se tarkoita sitä että vielä kiikkustuolissa vanhana mummonakin olisin depis ja jaksaisin hymyillä vain lääkepöhnässä :D päinvastoin, kyllä tämä tästä

-Jaksoin pahimman yli, tunteet tasoittuivat

-Pystyin toimimaan arjessa

Jos ei muuten jaksa, niin en nää mitään pahaa siinä, että käyttää x ajan lääkitystä. Ne jotka eniten ovat minulle naputtaneet masennuslääkekuureistani ovat olleet niitä, jotka eivät ole koskaan käyneet niin pohjalla, että hengittäminenkin tuntuu ponnistukselta. Ajattelen asian niin, että lääkitsen minä itseäni silloinkin, kun särky on fyysistä.

Vieroitusoireet tulee lopettaessa kyllä, mutta pienempi paha on kärsiä niistä hetki, kuin olla täysin toimintakyvytön.

Nivelkivut kadonneet

Keskittymiskyky parantunut

Nukkuminen helpottunut

Jaksan kävellä, käydä kaupassa, siivota keittiön normaalisti, minulla on taas voimaa lihaksissa

Ihmisten kanssa on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa olla tekemisissä

En ärsyynny enää ihan niin helposti ja kun ärsyynnyn, osaan silti käyttäytyä ok

Olen todella hyvä lapsilleni, lapsetkin ovat nyt voimaantuneet

PMS-oireet ovat helpottaneet, tähän vaivaan sainkin nämä lääkkeet alunperin

Kun syön erittäin pientä annosta, tunteet ovat tallessa eikö seksuaalisuus ole kadonnut

Lääkkeet pelastivat elämäni ja perheeni, kun vuosia kestänyt terapia ja elämäntavat ja asennemuutoksen yrittäminen eikä mikään lääkkeetön yritys parantaa vointia vaan auttanut tarpeeksi

Lapset voimaantuneet? Luulin, että se on keski-ikäisten tätien yksinoikeus.

-Ei enää päivittäisiä paniikkikohtauksia

-Olen tasapainoisempi