Lue keskustelun säännöt.
Oltiin joulu maaseudulla ja sen jälkeen kolme päivää oon kyhjöttäny sisällä
30.12.2016 |
Asutaan siis Helsingissä ja oon näinä kolmena päivänä käynyt kahdesti viemässä roskat, muuten en ole käynyt ulkona. Ahdistaa älyttömästi muut ihmiset. Oltiin siis melkeinpä keskellä ei mitään monta päivää ja Helsingissä kontrasti on toinen. En ymmärrä miten mun aivot reagoi näin pahasti muihin ihmisiin yhtäkkiä.
Kommentit (10)
Mulle käy noin kesällä, kun ollaan pidempiä aikoja mökillä. Siellä tulee naisesta menninkäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas ahdistaa olla keskellä ei mitään. Mökillä jumitan aina netin, leffojen ja kirjojen ääreen jotta on jotain kiinnostavaa aktiviteettia - paitsi silloin, kun lähden ajamaan lähimpään kaupunkiin, jossa sitten viihdyn ihmisten ja vilinän (tai "vilinän", koska pikkukaupunki) keskellä tuntikausia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle käy noin kesällä, kun ollaan pidempiä aikoja mökillä. Siellä tulee naisesta menninkäinen.
Mistähän mahtaa johtua..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ahdistaa olla keskellä ei mitään. Mökillä jumitan aina netin, leffojen ja kirjojen ääreen jotta on jotain kiinnostavaa aktiviteettia - paitsi silloin, kun lähden ajamaan lähimpään kaupunkiin, jossa sitten viihdyn ihmisten ja vilinän (tai "vilinän", koska pikkukaupunki) keskellä tuntikausia.
Oeltko kotoisin maalta vai kaupungista? Itse olen pieneltä paikkakunnalta, mutta asunut useamman vuoden Helsingissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kolme päivää yhteen pötkyyn sisällä joulupyhät ja vielä tiistainkin. Ei ahdistanut yhtään lähteä keskiviikkona kauppaan ja kaupungille ylipäänsä. Oli mukava olla taas ihmisten joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Olin kolme päivää yhteen pötkyyn sisällä joulupyhät ja vielä tiistainkin. Ei ahdistanut yhtään lähteä keskiviikkona kauppaan ja kaupungille ylipäänsä. Oli mukava olla taas ihmisten joukossa.
Hyvähän se on jos ei ahdista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin vaan menin ratikalla vaikka jännitti kovasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ahdistaa olla keskellä ei mitään. Mökillä jumitan aina netin, leffojen ja kirjojen ääreen jotta on jotain kiinnostavaa aktiviteettia - paitsi silloin, kun lähden ajamaan lähimpään kaupunkiin, jossa sitten viihdyn ihmisten ja vilinän (tai "vilinän", koska pikkukaupunki) keskellä tuntikausia.
Oeltko kotoisin maalta vai kaupungista? Itse olen pieneltä paikkakunnalta, mutta asunut useamman vuoden Helsingissä.
Ap
Kaupungista, pääkaupunkiseudulta. Kaikki on aina ollut lähellä: paljon ihmisiä ja kerrostaloja ja kaupat ja kirjastot ja isot leikkipuistot täynnä lapsia (silloin kun olin muksu, ne olivat ihan parasta: aina löytyi leikkikavereita, vaikka ei olisi tuntenut ketään). Meri ja metsät olivat pyöräilymatkan päässä - ala-asteikäisinä fillaroitiin usein kaveriporukalla merenrantaan uimaan ja keräämään simpukankuoria. (Joo, ilman aikuisia. Se oli 80-lukua se.)
Aina oli seuraa ja tekemistä ja tapahtumia. Ja sitten yläasteella, kun tuli tylsää, niin Helsingin keskusta elokuvateattereineen ja kahviloineen ja isompine kauppoineen oli bussimatkan päässä. Monesti lähdettiin sinne suoraan koulupäivän jälkeen.
Äitini tosin on kotoisin maaseudulta, pienestä savolaiskylästä, mutta hän muutti jo 16-vuotiaana omilleen Helsinkiin kotiapulaiseksi (60-luvulla vielä yleistä), ja sen jälkeen vanha kotipaikka kuulemma tuntui ihan liian pieneltä.
Ja kohta pitäisi hypätä ratikkaan ja käydä asioilla, mutta katson vain kelloa että pian on lähdettävä ja sydän vain pamppailee.
Ap