••••• Suomen ahkerin synnyttäjä on synnyttänyt jo 20 lasta •••••

No kiva. Toivottavasti myös hoitanut, kasvattanut ja kouluttanut lapsensa fiksuiksi ihmisiksi.

En ryhtyisi tuohon. On muutakin elämää kuin olla synnytyskone.

Jos tuo nainen olisi koira, olisi eläinsuojelujärjestöt jo puuttuneet tähän pentutehtailuun!

Lestadiolaiset kuuluvat ev.lut.kirkkoon-miten voi olla mahdollista!

Eivät anna naisten käyttää ehkäisyä-eivät hyväksy naispappeja.

Eipä tarvitse sitten vanhainkodissa kuolla yksinäisyyteen; aina on joku joka käy vierailulla. :) Lapset ovat siunaus.

Ja pillu repes...

180 kk elämästään raskaana...

Lestad. Oulusta kirjoitti:

Eipä tarvitse sitten vanhainkodissa kuolla yksinäisyyteen; aina on joku joka käy vierailulla. :) Lapset ovat siunaus.

Tai sitten lapset alkavat elää omaa elämäänsä ja unohtavat äitinsä laitokseen. Tuskin tuollaisessa laumassa mistään erityisestä yksilöllisestä tunnesiteestä pääsee nauttimaan.

2000-luvun höpötystä tuommoinen tunnesiteiden korostaminen. Pyh, se on vaan itsekkäiden naisten ja miesten tekosyitä ja itsensäkorostamista. Lapsista kasvaatetaan narsistisia pikku diktaattoreita.

Tällä synnyttäjällä täytyy olla rautainen kunto ja terveys kun on noin monta raskautta ja synnytystä jo takana. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, onko ollut keskenmenoja, kohtukuolemia, onko kaikki jälkeläiset olleet terveitä. On kyllä suuri siunaus jos kaikki on aina mennyt hyvin ja lopputuloksena on 20 tervettä jälkeläistä!

Kiva olisi tietää, kuka pesee noiden lasten hampaat kahdesti päivässä, antaa lääkekuurit, auttaa läksyissä, tarkistaa ja leikkaa sormen- ja varpaankynnet, rasvaa ihon, halii, paijaa, kuuntelee, lukee iltasadun ja vastaa sen jälkeisiin kysymyksiin.

Nimim. "Mietin, riittäisikö minusta kolmannelle lapselle".

Kamalaa ajatella jos jälkikasvukin puskisi saman määrän lapsenlapsia tälle mammalle, siinä olisi 400 uutta elättiä.

Ei taida naisen omassa päätäntävallassa tuo lapsiluku käytännössä olla:(

Käykää vierailulla P-Pohjanmaalla. Siellä näitä löytyy tyyliin joka kylästä. On meidänkin kylässä lessuperhe, jonka äiti on nyt sen 20 lasta ulos pykännyt. Enää ei taida tulla, kun ikä ei salli. Tai ainakaan enää en ole raskaanna nähnyt. Isoimmilla lapsilla jo omat perheet ja setit lapsia tehtynä. Ja lisää tulee koko ajan.

Ja noin isoissa perheissä se menee niin, ettå lapset oppii hoitaan toisiaan. Isommat lapset vaihtaa pienemmille vaippoja, syöttää, kylvettää, auttaa läksyissä ja ym. Kysyin eräältä perheen lapselta ja kertoi, että eihän sitä aikaa mitenkään vanhemmilta riitä kaikille lapsille. Joten muksut elää osittain aikalailla kuin pellossa toisiaan vahtien. Totesi, että vähempikin olisi riittänyt vaikka sisarukset tärkeitä olikin. Mutta että perhe-elämä oli melkein painajaista, kunnes pääsi muuttamaan omaan kotiin. No, tämä kyllä myös erosi lahkosta kun piti sitä hullun hommana... Toivottavasti joissain perheissä homma menee paremmin.

Kyllähän niitä synnyttäisi vaikka miten paljon, mutta kun ne pitää hoitaakin, tapasi äitini sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva olisi tietää, kuka pesee noiden lasten hampaat kahdesti päivässä, antaa lääkekuurit, auttaa läksyissä, tarkistaa ja leikkaa sormen- ja varpaankynnet, rasvaa ihon, halii, paijaa, kuuntelee, lukee iltasadun ja vastaa sen jälkeisiin kysymyksiin.

Nimim. "Mietin, riittäisikö minusta kolmannelle lapselle".

Sinä tosiaan luulet, että kaikki 20 on vaahtosammuttimen kokoisia. Eiköhän teinit ja aikuiset lapset huolehdi itse hampaistaan.

Minulla on 12 alkanutta raskautta takana, kolme keskenmenoa ja yksi kohtukuolema rv 40+1. Eläviä lapsia siis 8. Uskoisin, että tuokin perhe on surua kohdannut.

Näinhän se on, että lapset vahtivat pienempiään kun äiti hoitaa vauvaa.

Siinä on vain se ongelma, ettei lapselta voi odottaa sitä kypsyyttä, mitä menestyksekäs lastenhoito vaatii. Mitä olen sivusta seurannut, joku pikkusisarus voi olla hyvinkin rakas ja hyvin hoidettu, ja toinen taas on perheen musta lammas. Ei teini-ikäiseltä tai nuoremmalta voi odottaa tasapuolisuutta, varsinkaan kun häneltä itseltäänkin on jäänyt pienenä perustarpeet tyydyttämättä alati kasvavan sisarusparven vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva olisi tietää, kuka pesee noiden lasten hampaat kahdesti päivässä, antaa lääkekuurit, auttaa läksyissä, tarkistaa ja leikkaa sormen- ja varpaankynnet, rasvaa ihon, halii, paijaa, kuuntelee, lukee iltasadun ja vastaa sen jälkeisiin kysymyksiin.

Nimim. "Mietin, riittäisikö minusta kolmannelle lapselle".

Sinä tosiaan luulet, että kaikki 20 on vaahtosammuttimen kokoisia. Eiköhän teinit ja aikuiset lapset huolehdi itse hampaistaan.

Minulla on 12 alkanutta raskautta takana, kolme keskenmenoa ja yksi kohtukuolema rv 40+1. Eläviä lapsia siis 8. Uskoisin, että tuokin perhe on surua kohdannut.

Arvasin, että joku heittää tuon "eivät ne kaikki vaahtosammuttimen kokoisia ole" -kortin.

Takavuosina paras ystäväni oli lestadiolaisperheen esikoistytär, joten tiedän kyllä, miten kuvio menee. Ja tiedän, kuka niitä omia ja toisten hampaita pesee kotoa muuttoonsa saakka.

Vierailija kirjoitti:

Käykää vierailulla P-Pohjanmaalla. Siellä näitä löytyy tyyliin joka kylästä. On meidänkin kylässä lessuperhe, jonka äiti on nyt sen 20 lasta ulos pykännyt. Enää ei taida tulla, kun ikä ei salli. Tai ainakaan enää en ole raskaanna nähnyt. Isoimmilla lapsilla jo omat perheet ja setit lapsia tehtynä. Ja lisää tulee koko ajan.

Ja noin isoissa perheissä se menee niin, ettå lapset oppii hoitaan toisiaan. Isommat lapset vaihtaa pienemmille vaippoja, syöttää, kylvettää, auttaa läksyissä ja ym. Kysyin eräältä perheen lapselta ja kertoi, että eihän sitä aikaa mitenkään vanhemmilta riitä kaikille lapsille. Joten muksut elää osittain aikalailla kuin pellossa toisiaan vahtien. Totesi, että vähempikin olisi riittänyt vaikka sisarukset tärkeitä olikin. Mutta että perhe-elämä oli melkein painajaista, kunnes pääsi muuttamaan omaan kotiin. No, tämä kyllä myös erosi lahkosta kun piti sitä hullun hommana... Toivottavasti joissain perheissä homma menee paremmin.

Kaverin eno oli kerran nähnyt, kuinka naapurin lessuperheen vaippaikäinen oli taapertanut ajotiellä. Oli napannut kiinni, vienyt kotiin ja saarnannut perheen äidille sekä uhkaillut lasulla. Äiti vastasi kylmän rauhallisesti: "jos jotain meidän lapsille käy, niin kyllä Jumala meille aina uusia antaa".

Tämä eno ei voinut uskoa korviaan ja oli alkanut voida todella pahoin. Tuo Jumala antaa -ei ole edes mikään legenda vaan todellinen ajatusmalli. 

Mulla taas työkaveri, lapseton lestadiolaismies, ihannoi suuresti tuota kasvatustapaa.

Aina kun uutisoidaan lasten liikunnan puutteesta tms. hän alkaa selittää, miten nykyajan vanhemmat paapovat lapsensa piloille ja liikuntakyvyttömiksi kun eivät anna näiden ulkoilla itsenäisesti kaksivuotiaasta.

Lestad. Oulusta kirjoitti:

Eipä tarvitse sitten vanhainkodissa kuolla yksinäisyyteen; aina on joku joka käy vierailulla. :) Lapset ovat siunaus.

Toivottavasti joku lapsista kyseenalaistaa tämän "pentutehtailun" järkevyyden, niin, että hänellä on aikaa käydä vanhempiensakin luona sitten myöhemmin, ettei itsekin ole kiinni samassa tehtailussa.

Sitäpaitsi ajatuksesi, Lestad., on itsekäs. Senkö takia niitä lapsia pukkkaa koko ajan, että ITSE ei tarvitsisi olla yksinäinen sitten vanhana?

Minäkin olen kristitty, koska uskon Jeesukseen ja sovitustyöhön. Mutta sinulle olen mahdollisesti harhaoppinen, kun en usko Lestadiukseen. No joo. Minulla on kaksi lasta ja oma päätös. He ovat minulle suuri siunaus. Mutta he ovat ihania ja rakkaita, siksi että he ovat, omia ihania itsejään ja persooniaan, haluttuja ja rakastettuja. Ja he saavat olla sitä, omia itsejään, vailla mitään taakkaa siitä että heidän tarvitsisi kantaa mitään rooliaan minua tai ketään muutakaan varten. Sitten ailuisina he ovat vapaita tekemään omat päätöksensä parisuhteiden ja perheen ja lastenhankinnan suhteen. Jos ei kumpikaan halua omia lapsia, niin se on heidän päätös. Ja heidän ei minun takia tarvitse jäädä samalle paikkakunnalle jos eivät halua. Kun minä oon vanhainkoti-ikäinen, osaan käyttää someviestimiä ja pitää yhteyttä heihin joihin haluan (ja jotka minuun haluaa pitää) muutekin. Mun takia ei kenenkään ole velvollisuutta jäädä lähelle asumaan tai velvollisuutta käydä kylässä. Käyvät jos haluavat -luulen, että tällä rakkaudella jolla heitä kasvatan ja heitä kohtelen, saan aikaan sen, että haluavat äitiään muistaa ihan vapaasta halusta.