Minulta on voimat lopussa, jättääköhän mies minut nyt?

On vissiin aika tavallista, että kumppanin voimien loppuessa tähän suututaan eikä suonkaan anneta ymmärrystä ja tämä hylätään, kuin vanha räsynukke, joka ei toimikaan enää niin kuin pitäisi. Haetaan siis kumppanistä itsekkäästi vain hyötyjä itselle. Tai sittn se suuttuminen johtuu avuttomuuden tunteista tilanteessa. Aivan kuin se, jolta on voimat loppumassa ei olisi avuton ja vielä vaikeammassa tilassa, kun ei enää kykene mihinkään.

Onhan tuo hyvin mahdollista, sanoisin... T. pitkäaikaisesta masennuksesta kärsivä

Niin. Sitten tuntisin itseni vain entistäkin huonommaksi :(

ap

Palstallakin tämän ongelman kanssa minua on vain patistettu ajattelemaan miestä ja lapsia. Aika vitun törkeää, kun minä olen se, joka ei jaksa. Aivan kuin en ajattelisi miten tämä kaikki heihin vaikuttaa.

ap

Äitihullun jaaritukset jatkuu

Viikon sisään on haukuttu kaikkia. Mies, äiti, äiti, äiti, isä, isän vaimo, äiti, mies.

Ja aina pääosassa väärinymmärretty minä minä

Kovin nopeaa toipumista ei ole toiveissa. Terapiaa on takana vuosikausia. Eikä loppua näy

Äiti käski kerran siivota -70 luvulla. Kurja kohtalo. Osti nukensängynkin väärään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitihullun jaaritukset jatkuu

Viikon sisään on haukuttu kaikkia. Mies, äiti, äiti, äiti, isä, isän vaimo, äiti, mies.

Ja aina pääosassa väärinymmärretty minä minä

Itse olet ihan hullun oloinen. Lopeta nyt jo yrityksesi määräillä minua.

ap

Voimat on ihan lopussa äitini käytöksen takia, kyllä.

ap

Toivottavasti mies pelastaa itsensä ja lapsensa narsistin kynsistä. Mitä pikemmin sen parempi

Olen huomannut että tämä palsta ei koskaan armoa tunne jos nainen sanoo ettei ole jaksanut siivota :(

Vierailija kirjoitti:

Äitihullun jaaritukset jatkuu

Viikon sisään on haukuttu kaikkia. Mies, äiti, äiti, äiti, isä, isän vaimo, äiti, mies.

Ja aina pääosassa väärinymmärretty minä minä

Että sitä miettii, että voiko tällaisella ihmisellä esim. olla perhettä ja millaisia arvoja hän on opettanut lapsilleen? Lyö heikompia, vai?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että tämä palsta ei koskaan armoa tunne jos nainen sanoo ettei ole jaksanut siivota :(

No ei todellakaan. Tuntuu, että miksi ei? Jotain omien narsistiäitiensä vaatimuksiako nää täällä oikein toteuttavat päässänsä, vai mistä ihmeestä on kysymys?

Tyhjiä jaarituksia äiti, koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, kohta vissiin yhteisökiusaaminen, valtioliusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies pelastaa itsensä ja lapsensa narsistin kynsistä. Mitä pikemmin sen parempi

Ei mies koe tilannetta niin. Miksiköhän sinä näet narsismia muissa, hmmm?

Ihanaa, että joku ees peukuttaa :) Kohtalotoverini olet varmaankin, vaikea näitä on muuten ymmärtää. Tsemppiä sulle!

ap

Vierailija kirjoitti:

Palstallakin tämän ongelman kanssa minua on vain patistettu ajattelemaan miestä ja lapsia. Aika vitun törkeää, kun minä olen se, joka ei jaksa. Aivan kuin en ajattelisi miten tämä kaikki heihin vaikuttaa.

ap

Tämä särähti korvaan: "kun minä olen se, joka ei jaksa". Kai sinä ymmärrät, että kun kumppani menee aivan toimintakyvyttömäksi se on huomattavan raskasta myös sille parisuhteen toiselle osapuolelle? Se on vähän niin kuin ajaisi tandemilla ja vain yksi jaksaisi polkea. Masennusdiagnoosin tai jonkin muun psyykkisen vaivan diagnoosin saaneiden kumppaneiden jaksaminen ei useinkaan tule edes mieleen sairastuneella osapuolella vaikka suhteen katkeamisen syy on yleensä se, että siltä "terveeltä" loppuu voimat.

Avoin keskustelu kumppanin kanssa on elintärkeää ja molempien jaksamisesta kuuluu pitää yhtä hyvää huolta.

Oletko keskustellut miehesi kanssa?

Onko hän perillä miten syvissä vesissä soudat nyt?

Onko teillä yleensä tapana auttaa, tukea ja kannustaa toisianne vai vaieta ja jopa jättää toinen?

Jos haasteet ovat isoja ammattiapu voi olla tarpeen.

Tsemppiä ja iloa :)

MasentuneenNaisenMies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstallakin tämän ongelman kanssa minua on vain patistettu ajattelemaan miestä ja lapsia. Aika vitun törkeää, kun minä olen se, joka ei jaksa. Aivan kuin en ajattelisi miten tämä kaikki heihin vaikuttaa.

ap

Tämä särähti korvaan: "kun minä olen se, joka ei jaksa". Kai sinä ymmärrät, että kun kumppani menee aivan toimintakyvyttömäksi se on huomattavan raskasta myös sille parisuhteen toiselle osapuolelle? Se on vähän niin kuin ajaisi tandemilla ja vain yksi jaksaisi polkea. Masennusdiagnoosin tai jonkin muun psyykkisen vaivan diagnoosin saaneiden kumppaneiden jaksaminen ei useinkaan tule edes mieleen sairastuneella osapuolella vaikka suhteen katkeamisen syy on yleensä se, että siltä "terveeltä" loppuu voimat.

Avoin keskustelu kumppanin kanssa on elintärkeää ja molempien jaksamisesta kuuluu pitää yhtä hyvää huolta.

Miehellä ei ole kyllä mitään osaa eikä arpaa minun jaksamiseeni, kun se tulee lapsuudesta se ongelma siinä. Totta kai olen huolissani siitä miten minä jaksan, koska se olisi uhattuna vaikka mies jättäisikin minut. Hän voi sen sijaan voida sen jälkeenkin juuri niin hyvin kuin itse haluaa, olen aina sanonut hänelle, että älä varaa minun varaani kovinkaan paljon, koska olin masentunut jo tavatessamme.

ap

Ymmärsinkö että siis oma äitisi on se narsisti? Jos tilanne on näin, niin voisi helpottaa että olet todella todella vähän tekemisissä ko ihmisen kanssa. Tai sinun tulisi löytää järjettömän suuri voima, jolla pääset nitistämään narsistisen ihmisen vallankäytön, ettei hän enää pääse pitämään sinua otteessaan. Pitäisi vähän tietää taustoja ja tilannetta enemmän, että osaisin enemmän auttaa, mutta nämä tulivat äkkiseltään mieleen. Tsemppiä!