Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmainen äiti on taakka
29.12.2016 |
En jaksa. On vainoharhainen ja pistänyt välit poikki kaikkiin muihin ihmisiin paitsi meidän perheeseen. Sekoilee ja epäilee kaikenlaista. On välillä hoidossa. Mutta aiheuttaa niin paljon pahaa mieltä ja masennusta mulle ja vaikuttaa koko perheeseen että haluaisin hylätä koko henkilön. Ajatus tuntuu olevan että sairasta pitää tukea ja auttaa jne. 20 vuotta tätä vielä on sietämätön ajatus.
Kommentit (9)
Pidä oman mielenterveytesi vuoksi taukoa äitistäsi tai älä esim. vastaa kaikkiin puheluihin. Mieheni äiti oli pahasti mielenterveysongelmainen ja teki elämästämme hyvin raskasta. Hän kuoli muutamia vuosia sitten (lopetti lääkkeet salaa) ja kamala sanoa, mutta elämämme on ollut paljon tasaisempaa tämän jälkeen. Suosittelen oikeasti miettimään omaa jakamista. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa että tilanteesi on, mitä on.
Olen itse mielenterveysongelmainen äiti (osa sairauksista puhkesi vasta synnytyksen jälkeen, kun sairastuin ensimmäistä kertaa pahasti), ja tein lapseni vuoksi sellaisen ratkaisun, että muutin pois yhteisestä kodistamme, mieheni jäädessä yksinhuoltajaksi. Tapaan lastani kaksi-kolme kertaa viikossa (asumme lähekkäin) pari tuntia kerrallaan ja juttelemme yhtä usein puhelimessa. Nämä ajat jaksan skarpata ja olla kuin kuka tahansa äiti; kannustava, positiivinen, läheisyyttä runsaasti antava. Jos joutuisin olemaan "kokopäivä-äiti", en varmasti jaksaisi. Tahdon ajatella, että lapsellani on kokemus häntä kovasti rakastavasta äidistä, joka ei ole ihan terve, mutta yrittää parhaansa.
Kyllä nuo pahempana esiintyy erittäin kuultavasti muutaman vuoden ikäisellä pennulla johon ei ole edes mitään yhteyttä kun epämääråisen perheen häiriintynyt kakara huutelee jatkuvasti häirintöjään.
Ahdh t ja vastaavat tulee jo hoitaa kuntoon 3-4 vuoden iässä eikä antaa hankkia perheelleen pahoja ikävyyksiä.
Ne tutkimukset muuten myös 15- 30 vuotiaiden käytöshäiriöistä. Päätyvät huutelemaan kortteleissa ja rikosseuraamusviraston vakioasiakkaiksi. Sitten kun tulee päiväsakkoja ja muuta sanktioita, ollaan jo myöhässä.
Mun äiti oli psyykkisesti sairas. Olen helpottunut kun kuoli. Ymmärrän ap sun tuskan.
mä olen mielenterveysongelmainen äiti. Perheeseen kuuluu myös terve isä. Olen kuin kuka tahansa äiti, teen ruokaa jne....lapset jo teini-ikäisiä. Sairastuin kun lapset oli syntyneet. Syön lääkkeeni ja käyn hoidossa. Yritän ainakin kuvitella etten ole taakka kenellekään. Ehkä sitten olenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen joutunut vuosikaudet olla tekemisissä pahasti mielenterveysongelmaisen äitini kanssa. Ihan järkyttävää, vielä kun "reppana" ei sitä ollenkaa itse tajua.
Tehnyt elämästä kyllä eräänlaista helvettiä. Suosittelen katkasemaan välit oman mielenterveytes takia. Ainakin ota pientä etäisyyttä häneen. Niin tein minäkin.
Voin sanoa olevani katkera, vaikka ei saisi olla. On niin hankalaa ajatella aina että hän ei mahda itselleen mitään ja on sairas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa että tilanteesi on, mitä on.
Olen itse mielenterveysongelmainen äiti (osa sairauksista puhkesi vasta synnytyksen jälkeen, kun sairastuin ensimmäistä kertaa pahasti), ja tein lapseni vuoksi sellaisen ratkaisun, että muutin pois yhteisestä kodistamme, mieheni jäädessä yksinhuoltajaksi. Tapaan lastani kaksi-kolme kertaa viikossa (asumme lähekkäin) pari tuntia kerrallaan ja juttelemme yhtä usein puhelimessa. Nämä ajat jaksan skarpata ja olla kuin kuka tahansa äiti; kannustava, positiivinen, läheisyyttä runsaasti antava. Jos joutuisin olemaan "kokopäivä-äiti", en varmasti jaksaisi. Tahdon ajatella, että lapsellani on kokemus häntä kovasti rakastavasta äidistä, joka ei ole ihan terve, mutta yrittää parhaansa.
Nostan hattua ja korkealle. Olisipa minun äitini tehnyt saman. Sen sijaan teki elämästäni yhtä helvettiä, vaikka hyvin sairas onkin en voi antaa ikinä anteeksi. Millainen ihminen voi vihata lastaan niin paljon kun minun äitini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli joistakin näistä kommenteista mieleen Haloo Helsingin Kevyempi kantaa.
kyllä se elämänlaatua pilaa kun läheinen on mielenterveysongelmainen. Varsinkin kun muut haukkuu heti jos ei oman mielenterveytensä vuoks jaksa olla tekemisissä...