Mtv3: Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut

Itse olen täällä Saimaan saaressa (onneksi miehen kanssa). Ja tunntelma on käsin kosketeltava, kun kuulen jonkin epätavallisen äänen ulkoa. 

Kiitos van analyysistä, nro, 38, mutta miksi ihmeessä filmatisoinnin olisi pitänyt noudattaa sataprosenttisesti kirjaa? It's not canon.

Vierailija kirjoitti:

Sarja oli mielestäni ihan ok, menee varmasti täydestä niille jotka eivät muista tai eivät ole lukeneet kirjaa, mutta kirjan faneja saattaa ärsyttää tv-sarjassa muutama asia.

--

Ei sotilaita, ei intiaaneja eikä muitakaan järjettömyyksiä. Saaren nimi on myöskin N**kerisaari, ei Sotilassaari.

5. Murhaaja ei kirjassa paljasta henkilöllisyyttään kenellekään saaren vieraista, vaan kirjoittaa kirjeen ja sulkee sen pulloon jonka heittää mereen. Merestä tunnustuksen onkii myöhemmin ylös kalastaja-alus.

Olen kirjan fani ja mielestäni sarja oli upeasti toteutettu, alusta loppuun. En ole pettynyt, vaan erityisen yllättynyt siitä, kuinka hienosti kirjan tarina oli saatu tuotua eloon.

Saari olisi varmasti ollut sarjassakin nimeltään N-saari, jos sitä sanaa saisi vielä käyttää. Sanan nykymerkitystä pidetään rasistisena, myös englannin kielessä. Tämän takia se on vaihdettu runoon ja saaren nimeen sotilaaksi. Viestisi saattaa myös poistua tältä palstalta n-sanan vuoksi.

Kohta 5.: Minun mielestäni kirjan mukainen loppuratkaisu ei olisi toiminut, se olisi ollut yksinkertaisesti laimea. Nyt sarja piti jännitystä yllä loppuun asti mielestäni erittäin hienosti ja myös sarjan loppuratkaisu oli hyvin toteutettu. En usko, että kirjan loppu olisi ollut yhtä hieno. Tappojärjestys olisi kyllä voinut käydä selkeästi ilmi, nyt se piti osata päätellä itse.

Kirjan loppuratkaistu siis toimii kirjassa, kyllä, mutta aivan eri tavalla. Ota huomioon, että lukeminen on erilainen kokemus kuin katsominen ja sarjan tai elokuvan toteuksessa on aina rajansa, siinä missä kirjassa edes taivas ei ole rajana. Elokuvissa ja sarjoissa myös aika on rajoite: kaikkea ei ole yksinkertaisesti mahdollista toteuttaa. Tämä karsii aina jotain pois, tässä tapauksessa mm. henkilöiden taustoihin kunnolla syventyminen ei ole mahdollista ja jotkin kohtaukset pitää toteuttaa eri tavalla. Mielestäni ohjaaja ja/tai käsikirjoittaja oli tehnyt hyviä ratkaisuja ja myös lopetus oli onnistunut.

38: kyllähän  ne palvelijat olivat ihan töissä palvelijoina kirjassakin, anteeksi, enkö ymmärtänyt mitä tarkoitit?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos van analyysistä, nro, 38, mutta miksi ihmeessä filmatisoinnin olisi pitänyt noudattaa sataprosenttisesti kirjaa? It's not canon.

Jos kirja on hyvä, niin miksi filmatisoinnissa pitää tehdä huonoja ratkaisuja? Nyt monia kirjan hyviä ja kiehtovia osuuksia sivuutettiin kokonaan ja tilalle tuli sellaista, mitä Agatha ei olisi koskaan kirjoittanut. Ja vieläpä sellaista, mikä ei tuonut mitään syvempää tulkintaa filmatisoituun kertomukseen. Kannattaa muistaa, että kirjailija ei mässäillyt kauhulla, hän antoi mielikuvituksen tehdä ison osan. Siis vihjeitä, sivulauseita jne. eikä mitään kauhuparodiaa.

Itse olin pettynyt tuohon minisarjaan. Liian suoraviivaista makuuni, enemmän olisi voinut olla hienovaraisia vihjauksia ja taustoitusta. Silloin olisi hetken ymmärtänyt uhreja, nyt he eivät jääneet ihmisiksi vaan hahmoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin paria jaksoa ohimennen ja totesin, että siellähän oli Poldark, kapteeni Flint sekä Tywin Lannister, kaikki lempinäytteijöitäni. Ei vain aikataulullisesti natsannut katsoa koko sarjaa, harmi.

Siellä oli myös Oopperan kummitus

Ja Guppy, lempparini!

Kuka sen hirttoköyden oli laittanut Veran huoneeseen valmiiksi? Se tuomariko?

Vierailija kirjoitti:

4. Runo on väärin, oikea runo menee näin ;

Kymmenen pientä neekeripoikaa...

Kun oikea alkuperäinen runo on kirjoitettu englanniksi, niin käytännössä kaikki suomennokset on jollain tasolla väärin. 

Liian kauhuelokuvamainen, ei toimi perinteisenä brittidekkarina ei sitten yhtään =( Lisäksi maikkarilla liian paljon mainostaukoja, katkaisee tunnelman 10 minsan välein. Tuli taas muistutus, miksi en ole katsonut maikkaria vuosiin. Christien houkuttelemana tein poikkeuksen. no, nyt voi olla taas 10 vuotta muilla kanavilla.

Se kirja oli kyllä ihan himputin hyvä ja pelottava, muistan että oli nukkuminen vaikeaa vähän aikaa.. 

Mä olin pettynyt ainoastaan sarjan loppuun. Siitä jäi puuttumaan kaikki ne paljastukset motiivista, se kuinka tuomari tiesi uhriensa rikoksista, ja kuinka hän sai käytännön järjestelyt toteutettua. Lisäksi se Veran hengailu tuolin selkänojalla "puoliksihirttyneenä" oli naurettavan epäuskottava ja typerä. 

Maikkari on kyllä yksi surkeimpia kanavia, miltä katsoa mitään laatusarjoja. Mainoskatkot pilaa tunnelman koko ajan, ja sen lisäksi alunperin kolme tunnin mittaista jaksoa oli leikattu mainoskatkojen takia uudestaan neljäksi lyhyemmäksi jaksoksi, minkä takia ne alkoi ja loppui ihan kummallisesti. Sama tehtiin myös Yövahdille. Maikkarin pitäisi vaan pysyä noissa tosi-tv- ja viihdesarjoissa. 

Mielestäni sarja oli tavallaan hyvä, mutta kirjasta ehkä tärkein pointti oli hävitetty kokonaan. Alkuperäisessä tarinassa henkilöt olivat pääasiassa tavallisia ihmisiä, jotka olivat joskus elämässään saaneet mahdollisuuden hyötyä siitä, että aiheuttaa jonkun kuoleman jäämättä siitä kiinni. Esimerkiksi poliisi antoi väärän valan ja sai ylennyksen, mutta syytön joutui vankilaan ja kuoli siellä vuotta myöhemmin sairauteen. Toisaalta kenraali sai mahdollisuuden kostaa pettäminen lähettämällä vaimonsa rakastajan kuolemaan rintamalle. Sen sijaan sarjassa nämä ja kaikki muutkin oli muutettu oikeiksi murhiksi (kenraali ampui sotilaan, poliisi potki vangin hengiltä jne).

Kirjassa se tuomarin motiivin hienous oli juuri siinä, että hän rankaisi ihmisiä, joita lain silmissä ei voitu rankaista, koska he eivät olleet konkreettisesti tappaneet ketään. Tässä sarjassa oli lähinnä täysin käsittämätöntä, etteivät he muka olleet jääneet kiinni näistä jo aiemmin. Tämä pieni muutos häiritsi aivan mielettömästi. Hahmot eivät sen takia olleet inhimillisen oloisia, vaan ansaitsivat kohtalonsa. Christien nerokkuus tarinankertojana oli tästä hävitetty tehokkaasti. En katsoisi uudestaan.

Tämä taisi tulla joskus 2010 paikkeilla telkkarista myös ja silloin olin juuri lukenut kirjan. Sarja on ihan ok, mutta tietenkin siitä puuttuu asioita. Parhaimpia seikkoja on se että Philip on niin hyvännäköinen. :D

Olipa sarja pettymys, hahmot jäivät hyvin ohuiksi. Täytetty jollain yliluonnollisilla harhoilla, huumesekoilulla, seksillä yms. Piinaava tunnelma puuttui. Jäin kaipaamaan sitä poirotmaista tunnelmaa, tarinan kerrontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sarja oli iso pettymys, lopetin kahteen jaksoon. On ahdistavaa että sarjassa kaikki ovat pahiksia  ja muutenkin liikaa väkivaltaa. Kaikki agathachristiemäisyys on poissa, katson mielummin vanhoja leffoja samasta kirjasta.

Musta se nainen ainakin vaikuttaa hyvikseltä :o Kun siis muut ei tunnu katuvan mutta tuo nainen katuu. Ja huomasin että aika paljon juuri tuo nainen on "pääosassa", en tiedä miksi...

Siis Verako? Ei se musta hyvikseltä tuntunut, vaan itsekkäältä lapsen murhaajalta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä taisi tulla joskus 2010 paikkeilla telkkarista myös ja silloin olin juuri lukenut kirjan. Sarja on ihan ok, mutta tietenkin siitä puuttuu asioita. Parhaimpia seikkoja on se että Philip on niin hyvännäköinen. :D

Sarja on tehty 2015. Heidän ensimmäinen Christie- adaptaationsa sen jälkeen kun BBC onnistui ostamaan vuosikymmenien jälkeen oikeudet takaisin ITV:ltä, joka siis filmatisoi Poirot ja Marple- sarjat hyvällä menestyksellä viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana.

Tänä vuonna joulunaikaan esitettiin The Witness for The Prosecution, jonka käsikirjoituksesta vastasi samainen Sarah Phelps. Hänen versionsa ovat paljon synkempää ja epätyypillisesti seksualisoitua Christietä kuin on totuttu näkemään. Itse ihan tykkään.

up

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sarja oli tavallaan hyvä, mutta kirjasta ehkä tärkein pointti oli hävitetty kokonaan. Alkuperäisessä tarinassa henkilöt olivat pääasiassa tavallisia ihmisiä, jotka olivat joskus elämässään saaneet mahdollisuuden hyötyä siitä, että aiheuttaa jonkun kuoleman jäämättä siitä kiinni. Esimerkiksi poliisi antoi väärän valan ja sai ylennyksen, mutta syytön joutui vankilaan ja kuoli siellä vuotta myöhemmin sairauteen. Toisaalta kenraali sai mahdollisuuden kostaa pettäminen lähettämällä vaimonsa rakastajan kuolemaan rintamalle. Sen sijaan sarjassa nämä ja kaikki muutkin oli muutettu oikeiksi murhiksi (kenraali ampui sotilaan, poliisi potki vangin hengiltä jne).

Kirjassa se tuomarin motiivin hienous oli juuri siinä, että hän rankaisi ihmisiä, joita lain silmissä ei voitu rankaista, koska he eivät olleet konkreettisesti tappaneet ketään. Tässä sarjassa oli lähinnä täysin käsittämätöntä, etteivät he muka olleet jääneet kiinni näistä jo aiemmin. Tämä pieni muutos häiritsi aivan mielettömästi. Hahmot eivät sen takia olleet inhimillisen oloisia, vaan ansaitsivat kohtalonsa. Christien nerokkuus tarinankertojana oli tästä hävitetty tehokkaasti. En katsoisi uudestaan.

Sama jäi häiritsemään itseäni! Kun motiivi todella oli se että kaikki olivat aiheuttaneet epäsuorasti kuoleman eikä heitä silloin voitu suoraan tuomita. Varsinkin tuo joka ampui vaimonsa rakastajaa selkään, häiritsi kamalasti miten tarinaa oli muutettu. En muista miten tässä ohjelmassa esitettiin lääkärin taustatarina mutta mielestäni siitä ei kerrottu lähes mitään. Tämän kotiopettajattaren tarinaan sen sijaan keskityttiin vähän liikaa. Kai siksi että tämä oli pahin rikoksista ja ainoa joka näytti katuvan ja siksi lopussa olikin helppo olettaa että hän hirttää itsensä. Ei tämä kirjalle pärjää mutta viihdyttävä oli.

Draaman nimissä oli ihan viihdyttävä vaikka alkuperäisestä poikkesikin. Tästähän on tehty muunnelmia mm. teatteriversiona, jossa Vera ja Philip jäävät henkiin ja heistä tulee rakastavaiset.

Jonkin verran saatiin hyytävää tunnelmaa aikaan, tosin ei näyttelijöiden toimesta niinkään ikävä kyllä. Itselleni ehkä lähimpänä olivat uimakohtaukset, figuurit sekä lorun alun siteeraus yhdistettynä jännitykseen keiden päät alkavat ekana tippua.

Muistan miten tämä tarina ja muutkin Christiet kiehtoivat ja hämmensivät nuorena niitä lukiessani. Tässä kuitenkin jälkikäteen on aika selvä epäilykaksikko jo alusta (ketkä voisivat päästä tietoihin käsiksi - poliisi tai tuomari - poliisi vähemmän), kuitenkin edelleen todella taitava rakennelma. Lisää näitä Christien juttuja ruutuun! :)

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on tehty muunnelmia mm. teatteriversiona, jossa Vera ja Philip jäävät henkiin ja heistä tulee rakastavaiset.

Ja tämä muutoshan on peräisin Christien omasta kädestä, näytelmäversiota käsikirjoittaessaan hän muutti lopun.