Pitäiskö vaan tunnustaa työkaverille ihastumiseni häneen?

Jos on sinkku niin miksi ei. Jos taas varattu niin ei missään nimessä.

Samanlainen tilanne, mitä nyt työkaverini on nainen kuten minäkin, minua paljon vanhempi, hänellä on pitkäaikainen miesystävä ja melkein täysi-ikäiset lapset.

Kyseinen nainen on avoimesti flirttaillut minulle ja pyrkii saamaan kosketuskontaktia usein, mutta tiedä sitten kiusoitteleeko vain. Ongelma on siinä että itse olen järjettömän ihastunut. :(

Samaa mieltä kuin eka kommentoija, jos työkaveri on vapaa niin kerro ihmeessä. Jos se taas on varattu niin anna olla ja move on, säästät teidät molemmat kiusalliselta jatkolta työpaikalla.

Ilman muuta kerrot, mikäli työkaveri on vapaa Ja tulette noin muuten juttuun.

Itse kärvistelin puoli vuotta kunnes sain vihdoin kerättyä rohkeuden ja klassisesti firman juhlissa muutaman rohkaisevan jälkeen sain juteltua miehen kanssa kahden kesken.

No, kävi sitten ilmi että hänkin oli katsellut minua jo jonkin aikaa sillä silmällä. Nyt olemmekin sitten seurustelleet jo kolme vuotta, joista yhdessä asuneet puoli vuotta. Samassa työpaikassa emme enää ole.

Enemmän olisin katunut, jos en olisi koskaan uskaltanut!

Minusta voit kertoa asian hänelle hänen tilanteestaan rippumatta. Näin minuakin lähestyttiin. Juttelette asian niin kuin se on. Muutoin pähkäilet asiaa yksiksesi etkä viisaammaksi tuu.

M43

Aion itse kertoa ensi viikonloppuna hänelle. Olen ollut niin pitkään epätietoisuudessa että haluan päästä asiassa jo johonkin suuntaan. Mitäänhän en tässä häviä. Pelkästään voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen tilanne, mitä nyt työkaverini on nainen kuten minäkin, minua paljon vanhempi, hänellä on pitkäaikainen miesystävä ja melkein täysi-ikäiset lapset.

Kyseinen nainen on avoimesti flirttaillut minulle ja pyrkii saamaan kosketuskontaktia usein, mutta tiedä sitten kiusoitteleeko vain. Ongelma on siinä että itse olen järjettömän ihastunut. :(

Ystävyydenosoituksia ei pidä sekoittaa flirttailuun. Olet itse ihastunutja kuvittelet, että tunne on molemminpuolinen.

Juuri niin. Toivon menestystä. Omalla kohdallani tuo oli onnenpotku.

M43 edelleen

Minulle on kerran työpaikan sisäisesti tunnustettu rakkautta. Toinen osapuoli oli mainio, mutta hyvin naiivi henkilö. Kiitin kovasti mielenkiinnosta, mutta sivuutin tilanteen kertomalla, että tapailen jotakuta. En halunnut missään nimessä loukata. Työtoveruutemme jatkui entiseen tapaan, koska päätin etten kiusaannut tilanteesta.

Ei pitäisi. Kuormasta ei syödä. Ikinä.

Rakkaudentunnustukset ovat aina imartelevia. Vahinko että niitä kuulee niin harvoin.

-m

Tilanteesta huolimatta asiasta on hyvä puhua jos se vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen tilanne, mitä nyt työkaverini on nainen kuten minäkin, minua paljon vanhempi, hänellä on pitkäaikainen miesystävä ja melkein täysi-ikäiset lapset.

Kyseinen nainen on avoimesti flirttaillut minulle ja pyrkii saamaan kosketuskontaktia usein, mutta tiedä sitten kiusoitteleeko vain. Ongelma on siinä että itse olen järjettömän ihastunut. :(

Ystävyydenosoituksia ei pidä sekoittaa flirttailuun. Olet itse ihastunutja kuvittelet, että tunne on molemminpuolinen.

Itseasiassa en itse aluksi edes tajunnut asiaa, muut työkaverit alkoi sitten "vihjailemaan" asiasta ja aloin itsekin kiinnittämään huomiota kyseisen työkaverin käyttäytymiseen.

Yritin pitkään vain sivuuttaa koko jutun, mutta monen, monen kuukauden päästä huomasin että olen kyseiseen naiseen ihastunut. :)

Miten ajattelet, että kärsimys loppuu?

Itse olen ihastunut työkaveriini ja luulin hänenkin olevan minuun. Menin siispä juhlatuulella ollessani kysymään häneltä onko hän minuun ihastunut (jotta olisin sitten voinut sanoa itsekin olevani). Hän kiisti olevansa. No, omat tunteeni eivät kuolleet siihenkään, vaikka kuinka yritin. Toki myös tämä mies jatkoi ihastuneenoloista käytöstään. Ja sama tilanne vaan jatkuu ja jatkuu edelleen. Ja minä kärsin.

Itse todellakin neuvoisin kertomaan tunteistasi. Itse ainakin toivoin koko sydämestäni, että oma ihastukseni olisi sanonut minulle olevansa minuun ihastunut, tällöin voisin edes olla hyvillä mielin, vaikka en voikaan häntä koskaan saada itselleni.

Tee se!! en itse uskalla. Toivon että tuut jo juttelemaan mulle ja lopetat tän piinan!!

Vierailija kirjoitti:

Tee se!! en itse uskalla. Toivon että tuut jo juttelemaan mulle ja lopetat tän piinan!!

Tämä!

Ap anna jotain tunnisteita itsestäsi!! Entäs jos ollaankin samalla työpaikalla? Siis meen ihan hämilleen kun vaan näänkin sut.. Saatikka sit että pitäis jutella..

Pieni vinkki. Älä koskaan "tunnusta ihastustasi". Siinä ei ole mitään romanttista tai herkkää, vaan lähes aina vain kiusaannuttavaa ja epätoivoista. Jos haluat tehdä asialle jotain, niin älä ainakaan tee mitään teinimäisiä tunnustuksia. Näytä kiinnostuksesi muuten, teoilla tai flirtilllä, muttei EI millään "mä ty-ty-ty-ty-tykkään susta" -änkytyksillä.

Ap ootko täällä viellä?