Miksi kyyditset lapsia harrastuksiin?

Kuljetan, koska bussilla ei pääse. Ainoa päivällä kulkeva bussivuoro menee klo 13.10. Sillä on tosi hyvä lähteä esim treeneihin, jotka alkavat klo 18. Varsinkin, kun keskustassa pitäisi vaihtaa bussia. Ja koulukin loppuu vasta kolmelta.

Onneksi osa harrastuksista on 300 metrin päässä omalla koululla.

Osa on samalla paikkakunnalla, osa ei. Niihinkin mitkä on lähellä, matkaa on 14km. Julkisilla kyllä pääsee, aikaa menee kävelyineen 1,5h. Autolla menee vartti. Koulu loppuu 15.25, treenit alkaa 16.30. Pikkusen on siis vaikea yhtälö suorittaa julkisilla. Ja lätkäkamat pitäisi siis viedä kouluun aamulla. Korispeli saattaa olla 16.30 alkaen (eli paikalla 15.45) 30km päässä. Auttoiko ymmärtämään, ap?

Lapsi on 5v, ja vaikka olisi isompikin niin harrastuspaikalle pitää mennä kahdella bussilla ja matkaan saa varata toista tuntia aikaa per suunta (tai en tiedä sunnuntaiaikatauluilla vielä enemmän). Autolla hujautan alle vartissa ja luen aulassa lehtiä/nettiä puolituntisen, ihan tervetullut tauko :)

Kun asuu maalla ei julkisia kulje ja harrastuspaikat 10-25 kilsan päässä.

Suomessa on amerikkalainen kaavoitus. Suositaan yktyis autoilua.

Asuin Leuvenissa, belgiassa. Kylä oli varsin tiivis 150 000 ihmistä ympyrän sisällä, jonka hlkaisija oli 3km.

Silloin voi kävellä.

Minua ei kuljetettu, kun olin lapsi. En tiedä, miksi vanhempani pitivät omaa aikaansa tärkeämpänä, kuin minua. Se jätti mieleen arvet ja tunteen, etten ole heidän arvoinen. Omat lapseni kuljetan ja huolehdin. Haluan heidän tietävän, että välitän ja ovat minulle arvokkaita.

Miksi se, että vanhempi kuljettaa oman lapsensa harrastamaan, tuntuu olevan niin iso asia joillekin, että siihen ihan syytä tivataan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se, että vanhempi kuljettaa oman lapsensa harrastamaan, tuntuu olevan niin iso asia joillekin, että siihen ihan syytä tivataan?

Koska se tuntuu ärsyttävän ulkopuolisia tavattomasti.

Minä en ymmärrä, miksi EI saisi kuskata, kun se tekee lapsen elämästä ja harrastamisesta huomattavasti helpompaa. Onko se joku kasvatuksellinen itseisarvo, että äiti makaa kotona perse homeessa? Silöä välin, kun lapsi illalla kulkee julkista kulkuvälinettä vaihtaen kolme varttia suuntaansa harrastukseen, paluumatkalla joutuisi vieläpä hengailemaan iltayhdeksältä kahdella Helsingin levottomimmista rautatieasemista.

Järkeä saa käyttää. Autoja on perheessämme jopa kaksi, joten pitäisin aika omituisena asetelmaa, jossa me aikuoset käytämme autoa arkiseen kulkemiseen, mutta lapset, NIIDEN pitää jonkun av-mammero-logiikan mukaan tarpoa otsansa hiessä tai istua julkisissa kulkuvälineissä 1,5 h harrastuksensa takia.

Ehkäpä ap vaivautuu vieläpä perustelemaan OMAN kantansa, kun ottaa asiakseen tivata sitä meiltä.

Kuljetan, koska minulla on siihen mahdollisuus. Minua ei alkoholisti-isä voinut viedä minnekään kun oli aina kännissä, ja äidillä ei ollut edes ajokorttia. Rahaa oli tosi vähän, ettei aina riittänyt edes bussilla kulkemiseen. Inhosin sitä sateessa pyöräilyä ja jalkaisin joka paikkaan raahautumista ihan helvetisti ja olen todella iloinen, että voin tarjota omille lapsilleni kyydit sinne, minne he milloinkin ovat menossa.

No kato siksi ei muutkaan saa kuskata lapsiaan, ettei laiskan ap:n tarttis kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei sen lapset ole saaneet lapsena harrastaa ja isompanakin vaan sellasta, minne ne pääsee itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se, että vanhempi kuljettaa oman lapsensa harrastamaan, tuntuu olevan niin iso asia joillekin, että siihen ihan syytä tivataan?

Koska se tuntuu ärsyttävän ulkopuolisia tavattomasti.

joo olen huomannut tämän :D Sitä en kyllä ymmärrä, että mikä siinä niin korpeaa? Keneltä se on pois? Vai eikö näillä nillittäjästalkkereilla ole mitään parempaa tekemistä kuin paheksua tämmöistä?

Koska voin käydä itse salilla lapsen ollessa harrastuksessaan. :)

Tässä pätee tosiaan tuo Hyvän Äidin kadehtiminen, johon jo viitattiinkin. Koetaan, että on loukkaus omaa vanhemmuutta kohtaan, että joku jaksaa ja viitsii tehdä enemmän kuin mitä itse. Järkätä lapselleen harrastuksia ja virikkeitä, ja luoja paratkoon jopa kuskata lastaan niihin!

Minusta tuo on vain normaalia vanhemmuutta ja välittämistä. Lapsilla on kuitenkin arjessa monta asiaa, jossa pitää ponnistella fyysisesti ja nähdä vaivaa, esim. koulumatkat ja läksyistä huolehtiminen. Se, että arki-iltana ei vielä noiden päälle tarvitse istua bussissa runsasta tuntia ja notkua pimeällä pysäkeillä vaihtamassa bussia päästäkseen pariksi tunniksi harrastamaan, on minusta vain hyvä asia.

Tuota pahempaa on vain se Että Lähikoulu Ei Kelpaa. Silloin oletkin äitinä jo Saatanasta.

Koska käyn itse salilla lapsen ollessa harrastuksessaan. :)

Kuskaan asemalle ja takasin. Harrastaa 1.5h kaukojunamatkan päässä. Toisessa kaupingissa liikkuu asemalta julkisilla

Me asutaan ja myös harrastus on äkkiseltään ajatellen hyvien julkisten yhteyksien päässä. Eikä etäisyyttäkään ole kuin joku kuusi tai seitsemän kilometriä. Silti tarvitaan kahta bussia, pitää kävellä toista kilometriä ja odottaa bussia. Mennään välillä bussilla, mutta kyllä kuskaan autolla ihan vain omaa helppouttani silloin kun pystyn. Kun tämä on tilanne ns. erinomaisten julkisten yhteyksien varrella, en yhtään ihmettele, jos huonompien yhteyksien päässä kuskataan autolla.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan ja myös harrastus on äkkiseltään ajatellen hyvien julkisten yhteyksien päässä. Eikä etäisyyttäkään ole kuin joku kuusi tai seitsemän kilometriä. Silti tarvitaan kahta bussia, pitää kävellä toista kilometriä ja odottaa bussia. Mennään välillä bussilla, mutta kyllä kuskaan autolla ihan vain omaa helppouttani silloin kun pystyn. Kun tämä on tilanne ns. erinomaisten julkisten yhteyksien varrella, en yhtään ihmettele, jos huonompien yhteyksien päässä kuskataan autolla.

Edellisen lapsi siis 7 v. En laita vielä seikkailemaan yksikseen busseilla isossa kaupungissa keskustan kautta.