30+ ESIKOT viikolla 11
Kovin on hiljaista täällä, liekö kaikki nauttimassa auringonpaisteesta...? :)
Joka päivä tulee jo tännekin joko-joko-kyselyitä, mutta hyvinhän noihin on vielä jaksanut vastailla. Tuttavani sai maanantaina pienen tytön, itsellä ei vielä mitään suurempia tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä. Saas nähdä sitten milloin haluaa maailmaan tulla tupsahtaa. Päätin, etten enää jaksa asiasta stressata, koitan suhtautua siihen kuten raskaaksi tuloonkin, eli tulee kun on tullakseen. Ainakin raskautuminen onnistui vasta kun asian " unohti" , jospa tässä kävisi samalla tavalla. Eli paljon muuta puuhaa ja suunnitelmia, jotta voi sitten " yllättäen" huomata joutuvansa synnyttämään ja perumaan kaikki suunnittelemansa jutut... ;)
Tänään olisi neuvolassa käynti iltapäivällä. Kaveri tulee käymään joko tänään tai huomenna. Perjantaina on äitipolikontrolli. Hienojen säiden innoittamana olemme miehen kanssa ulkoilleet joka iltapäivä reippaasti, eilenkin niin että mies hiihti ja minä lyllersin ladunvarrella. Koira juoksi itsensä ihan sippiin meidän väliä rampatessaan. Eilen otin kanakeittoakin ruokatermariin mukaan, tänäänkin taidan ottaa lämpimän ruuan reppuun, maistuu ihan fantastiselta siellä metsän siimeksessä. :)
Reipas liikkuminen ei ole saanut muuta aikaan, kuin että nivustaipeet on kipeät. Ainuttakaan supistusta ei ole tullut, kadonneet ovat kokonaan. Mutta väliäkö tuolla, on ihanaa päästä pitkästä aikaa reippailemaan!
Mieskin on viikonlopun levättyään taas kuin eri mies. Eilen illallakin piti ihan itkeä onnesta sen kainalossa, eikä nuo hänenkään silmät ihan kuivilta näyttäneet... ;) Eli eiköhän se elämä tästä lutviudu taas uomiinsa silläkin saralla. Torstaita se vielä odottaa " pelonsekaisin tuntein" , koska työpaikalla on silloin jokin infotilaisuus, eivätkä ne ole koskaan vuosien varrella hyvää tienneet... Saapa nähdä joko sieltä yt-neuvotteluista alkaisi nyt sitten jotain kuulua. Vaan minä en nyt murehdi niistä sen enempää, koitan ajatella senkin positiivisesti, että jos työt mieheltä loppuu, niin hän pääsee toteuttamaan sitä haavettaan koti-isänä olemisesta ja minä menen takaisin töihin. Eikös nuo liene vanhempainvapaat (minulle myönnetyt) peruttavissa ja uudelleen järjesteltävissä tällaisissa tapauksissa, luulisin että työnantaja ymmärtäisi. Mutta katsotaan nyt.
Puhe/kirjoitusripuli taitaa taas vaivata...
Olo on todella energinen, vaikka nousin jo kuudelta. Yön sain nukuttua niin sikeästi, että nyt olen sitten noiden tiukuttavien talitinttien kanssa ihan samoissa tunnelmissa, tekisi mieli oikein hehkuttaa hyvää oloa ympärille. :) Laitoin jo leivinuuniin tulen ja tein pullataikinan. Ajattelin siivotakin leivottuani. Nyt pitää kuitenkin lähteä koiran kanssa aamu-ulkoilulle (ihan vaan omaan pihaan).
Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille! :)
susanna 38+1
Kommentit (36)
Yritetään tosiaankin tavata kesällä siellä Jns:ssa. Me ainakin aiomme olla siellä lomailemassa muutaman viikon.
Vaatteista: Älkää ostako kamalasti varastoon isompia kokoja, sillä saatatte saada juuri niitä 62-74cm kokoja lahjaksi sukulaisilta. Lisäksi monet ystäväni ovat tuoneet kierrätykseen vaatetta nyt kun tietävät lapsen sukupuolen. Vaatetta on tosiaankin kertynyt aivan yllättävän paljon, vaikka olin niistäkin niin huolissani vielä ennen joulua.
Sukkula
Jaipur, Tuo " lehmäily" kyllä tavoittaa juuri tuon tunnelman, mitä mullakin on ollut välillä kun on tavannut ystäviään. Luinkin jostakin, että raskauden aikana erittyy endorfiineja tavallisesta enemmän: on ollut juuri niin seesteistä ja rauhallista sekä tyytyväistä oloa (kaikkien mielialanailahdusten lisäksi tietysti), että välillä ihmetytti. Ja onneksi lehmäilyoloa riittää vielä äitiyslomalla, vaikka toivoisinkin jo nyyttiä kainaloon.
Hyviä vinkkejä sairalaalakassiin! Kuohuviini on vielä hankkimatta, samoin noi luumut ajattelin ottaa. Tympii jo hirveästi nämä samat äitiysvaatteet ja tuntuu ärsyttävältä, kun sinne kotiinlähtövaatteisiin itselle joutuu varmaankin pakkaamaan edelleen äitiysvaatteita. Vauvalle on ostettuna varmaan juuri toi 3-4x 50-56 cm. Se olisikin hyvä, jos sukulaiset ostaisivat niitä suurempia kokoja. Noista vaatteista vielä, itselle iski hirveä retro-vaate innostus kun löysin jotakin 70-luvun todella hyväkuntoisia lastenvaatteita. Ne on aivan ihania! Mutta ilmeisesti moni muukin on samaa mieltä, koska sellaisia ei tunnu olevan helppo löytää kirppareilta.
Rudis, onpa kiva, että tiedät, että odotus päättyy jokatapauksessa ihan lähiaikoina! Sinulle ja Tutannalle pikaista haikaranbongausta! Jännittää kyllä kovasti teidän puolesta, kuinka pian olette jo vauvapuolella!
Ostin tuollaisen vauvakirjan " minä ihan pienenä" , on tosi suloinen. Olen täytellyt sitä, kun siinä kysellään jo odotusajan asioista ja sinne voi laittaa vauvan ultrakuvatkin. Kirja on nyt täytetty siihen saakka kun osaan, seuraavana alkaa siis vauvanvaatteiden silitys. Onneksi tänään täällä paistoi aurinko, niin tuli myös käytyä kävelyllä. Supisteluja tulee liikkuessa, eivät kuitenkaan ole kovinkaan kivuliaita. Mutta uskon että jääräpäinen masuasukkini tulee sitten kun häntä huvittaa, itse en taida paljon voida asiaan vaikuttaa.
t. Sirje, rv 37+3
Tänään olo on ollut kuin sinne tänne säntäilevällä lehmällä, vaikka piti ottaa rauhallisesti. Ostin vaikka mitä (imetyspaidan, yöpyvun jossa kietaisuyläosa, ne noppies-liivit, kuohuviiniä, vartalorasvaa....), itselleni kaiken siis, eikä vauva saanut mitään kivaa. Mutta saman verran tuntuu olevan teillä muillakin vauvanvaatteita kuin meille on kertynyt, joten eiköhön ne jo riitä, ja Sukkulan neuvo oli kiva, ettei kauheasti kannata ostaa isompiakaan, taidan noudattaa sitä hyvillä mielin!
Muhun on iskenyt nyt tosiaan ihan ihmeellinen ostovimma, vaikka yleensä olo on päinvastainen, olen enemmänkin sellainen uff- ja kirppari-ihminen (ja Sirje, minäkin rakastan kaikkea retroa!). Ai niin, ostimme myös digikameran. Rakastan suuresti vanhaa järjestelmäkameraani ja tosi skeptinen olen noiden " uusien" (todellakin upouusi keksintö) laitteiden suhteen, mutta perustelin asiaa sillä, että tuolla voi sitten rauhassa napsia vauvasta kuvia vaikka kuinka paljon.
Kauhea meno mahassa, ihan sattuu kun sinne tänne huitoo ja sohii. Meillä meno jatkuu varmaan senkin takia niin vilkkaana, että se on niin pikkuinen ja sillä on hyvin tilaa pyöriä.
Tutannalla on tosiaan vaikka muille jakaa noita ennakoivia tuntemuksia, tosi jännä että niitä on ollut jo niin pitkään. Koskakohan vedet lorahtaa? Mutta mukavaa että sinä ja Rudis olette vielä täällä meidän seurana, vaikka toki toivon, että PIAN pääsisitte tuonne toiselle puolen.
En ole vieläkään nähnyt muuten yhtään unia vauvasta tai synnytyksestä - ehkä se kertoo siitä, että en vieläkään usko, että kohta se voisi tulla. JOtenkin nämä loppuviikot on tulleet niin yllättäen ja nopeasti, ja kun olokin on vielä niin hyvä.
Mukavia unia kaikille! jaipur 36+3
Kiitokset kaikille rohkaisevista sanoista, ehkä se pahin hermoilu sitten tosiaan menee ohi... Vaikka onhan se niinkin kun Rudis sanoi, että sitten kun vauva on syntynyt, niin sitä vasta riittäkin hermoiltavaa. Onpas lohdullinen ajatus, kun tähän mennessä olen ajatellut, että sitten en enää pelkäisi ;)
Ja tosiaan tuntuu, ihan niinkuin Jaipur sanoikin, että viikot 30+ on ihan äärettömän pitkällä, ja itse taaperran edelleen ihan alussa, vaikka todellisuudessa kyllähän ne minunkin viikkoni etenevät. Ehkä tämä tunne korostuu vielä siitä, kun täällä olette suurin osa jo ihan loppusuoralla, tai jo sen ylikin.
Lähdemme viikoksi lomalle, niin saas nähdä onko täällä enää ketään, kun palaamme. Toivottavasti sentään joitain, joille voin ruikuttaa tuntemuksiani :) Teidän kokemuksianne on niin älyttömän mukava lukea, kun tiedän itsekin seuraavani perässä, hissuksiin, mutta silti!
Hyvää yötä,
Ulviina 15+1
Huomenta vaan ja oikein kaunista perjantaita. :)
Muistan ulviina itsekin todella hyvin, että koin itseni tavallaan vähän ulkopuoliseksikin alussa, kun tuntui että muut oli raskaudessaan paljon pidemmällä ja me Kirsin kanssa vasta ihan alussa silloin. PIkkuhiljaa aloin tajuta, että olen samoilla viikoilla kuin esim. Snowapple ja muut olivat jokin aika sitten ja " siitä se sitten lähti" ... ;) Ja tämä porukka on tosiaan ollut niin ihana, että ne alun tunteet katosivat äkkiä. Ja tiedätkö, ihanaa on OIKEASTI kuulla teidän juttuja alkuraskaudesta, sillä ei siitä omasta vastaavasta ajasta nyt niin kovin kauaa ole, hyvin muistissa on vaikka muuten dementia vaivaakin aika ajoin. :)
Katsoin muuten Nasumasu sinunkin viikkojasi eilen ihan hölmistyneenä, kun jotenkin sitä ei ollut tajunnutkaan miten pitkällä sinäkin jo olet, hienoa! :)
Ja RouvaSukkula ja Rudis ilmoittelee sitten kun on tännepäin tulossa niin järkätään tosiaan vaikka ne Houkutustreffit herkuttelun merkeissä. :)
Jaipurko se pohti näitä minunkin " oireita" tuossa ylempänä, olen ihan ihmeissäni itsekin, että eikö näillä mitään tulosta ala syntyä! ;) Aamupissillä käydessä (ilman silmälaseja pimeässä) mietin ihan tosissani, että mistä minä siinäkin istuessa huomaisin jos lapsivettä hiljalleen pönttöön lorisisi kun ei se pissiminenkään miltään tunnu (sitähän lirahtelee muutenkin huomaamatta...), mutta kai sitä kuitenkin sen verran enemmän tulisi etteä ymmärtäisin mistä on kyse. En tiedä kun ei ole kokemusta. ;)
Mie olen kohta lähdössä sinne äitipolille, hieman jännittää... Mahakin on ihan kuralla, johtuneeko jännityksestä vai jostain muusta mutta toivotaan että kaikki on kunnossa kuitenkin ja päästävät kotiin. Tai että jos ottavat sisään, niin päästävät vasta vauvan kanssa pois. :)
Jeps, pitänee lähteä että ehtii parkkipaikan rauhassa etsiä ja antaa sitten siellä verenpaineiden tasaantua.
Virkeää viikonloppua!
susanna 38+4
Eli iltapäivällä pitäisi sitten mennä osastolle tarkkailuun taas kerran. Verenpaine koholla, valkuaista jo reilummin virtsassa, verikokeissa joku arvo(?) koholla, lisäksi jo kertomani turvotukset ja päänsäryt. Eli sitä raskausmyrkytystähän tässä taas epäillään.
Mitäs muuta, vauvan painoarvio oli 3,1-3,3 kg, eli ei ole kasvanutkaan kahden viikon aikana kuin ihan vähän. Sekin kuulemma liittyy tuohon " taudin kuvaan" . Muuten vauveli näyttäisi voivan hyvin, liikkuu paljon ja kaikki mahdollinen oli kunnossa ultralla katsottaessa.
Kohdunsuu on auki kahdelle sormelle, kaulaa (pehmeää lutraketta) jäljellä puolitoista senttiä. On kuulemma kypsää kauraa näin ensisynnyttäjälle, ja jos raskausmyrkytys alkaa pahemmin oireilla, niin saadaan kuulemma tästä tilanteesta tosi nopeasti lääkkeillä käynnistettyä. Sektiopelot saan kuulemma haudata ihan kokonaan (edellyttäen ettei mitään ihmeitä tule eteen synnytyksen aikana) sillä lantio on tilava jne.
Nyt sitten vaan viime hetken tarkistukset sairaalakassin sisältöön, lepoa muutama tunti kotosalla, ja kun haen miehen kolmelta töistä niin sitten pitää mennäkin heti sairaalaan. Olisivathan nuo heti ottaneet sisään, mutta selitin, että en voi jäädä kun miehelle pitää saada auto, ja niinpä antoivat luvan tulla vasta iltapäivällä.
En tiedä vielä miten pitkään joudun tällä kertaa olemaan osastolla, tai että päästävätkö vielä ilman vauvaa kotiin. Mutta tulenpahan ilmoittelemaan sitten jossain vaiheessa kuinka on käynyt. :)
Nyt makuulle mars, lääkärin määräys!
susanna
Toivottavasti tulet palstailemaan seuraavan kerran täydellisen lopputuloksen kanssa.
Ulviinalle mukavaa lomaa. Minä täällä ainakin roikun vielä viikon päästä. Itselläni tuntui myös että se rv20 etappi oli ensin älyttömän kaukana ja kun sen sitten saavutti muut siirtyi jo vauvapuolelle. Sitten 28-29 viikot vain katosivat jonnekkin (mitään erityistä ei niillä viikoilla ollut ohjelmassa) mutta kun neuvolassa terppa sanoi että meni rv30 sitten rikki, minun täytyi ihan kalenterista asia tarkistaa. Nyt sitten tuntuu että synnytys on vielä kaukainen asia eikä sitä osaa jännittää tai pelätä vielä. Sairaalakassinkin sisältöä en ole edes ajatellut vaikka se lähtö saattaa tulla milloin hyvänsä (toivottavasti ei vielä kuitenkaan).
Viikonloppuna on häihin meno. Eilen löysin vaatteet suht helposti, yhdellä sovituskoppi käynnillä. Ostin tuttavaltani vaaleat mammahousut ja kaupasta sellaisen tunikapuseron joka levenee sopivasti tuosta masun päältä. Voipi käyttää sitten mahattomanakin. Eiköhän niillä vaatteilla yksi pari naimisiin saada.
Anopilta sain miehen vauvakirjan. Paljoa sitä ei ole täytetty mutta on kuitenkin jotain mihin verrata sitten Toukon kirjaa:) Itselläni kyseistä kirjaa ei ole enään tallessa...
Viikonloppuja mammoille, tavataan ensiviikolla.
t. Nasu ja Touko-masu 30+5
Jos enää ehdit lukemaan tätä! Tosi paljon tsemppiä sinulle. Vauvasi on onneksi oikein hyvän kokoinen eli valmis syntymään :) Kiva kuulla myös, että lantiosi puolesta vauveli mahtuu tulemaan maailmaan alakautta. Haluan kuitenkin vielä kerran lieventää mahdollisia sektiopelkoja (kaikkien kohdalla!) - ainakin omalla kohdallani toimenpide oli nopea, olin valveilla koko ajan ja kuulin tyttöni ensimmäisen parahduksenkin. Lisäksi toipuminen oli supernopea.
Tulethan sitten kertomaan vauvakuulumisesi sekä tänne Odottajien että tuonne Vauva-puolellekin!
Kaikkea hyvää sinne PKKS:aan!
Katja ja Aino
Täällä sitä vielä makoillaan kotosalla ja odotetaan että pääsisin hakemaan miehen töistä, sitten siitä suoraan Tikkamäelle... Aamun tutkimusten jäljiltä sain sitten kylkiäisiksi supistuksiakin, niitä on nyt tullut vartin välein, harvakseltaan siis mutta kumminkin. Ylävatsaan myös kivistää kummasti koko ajan. Vaan kohtahan tuota olen sinne sairaalaan menossa, joten ei tässä paniikkia minkään suhteen.
Ja ei kun takaisin sänkyyn...
-s-
että tulen Katja ilman muuta heti vauvapuolelle kertomaan uutisia kun on kerrottavaa. :) Nyt en ole vielä sinne uskaltautunut kuin satunnaisesti kurkkimaan. Mutta kohta saatte varmaan minut sinne ihan riesaksi asti! ;)
-s-
..toivon minäkin! Onneksi olet tiiviissä seurannassa ja vauva täysiaikainen.. Toivotaan, että vauveli päättäisi pikaisesti tulla. Jokatapauksessa on kiva kuulla sitten kun palaat, mitä tapahtui. Toivon että pääset palstailemaan vauvapuolelle vaikka harmittaa, että et ole täällä odotuspuolella sitten enää.
Ulviinalle mukavaa lomaa. Nuo raskausviikot liikkuvat jotenkin niin omituisesti, aluksi tuskallisen hitaasti ja toisaalta sitten ihan yllättävän nopeasti. Nasumasu, itselleni oli ainakin ihan outoa mennä synnytysvalmennukseen rv 33, tuntui, että siihen on nii-in pitkä aika. Välillä tuntuu, että koko tämä raskausaika on mennyt todella hitaasti ja toisaalta sitä ihmettelee, että onko enää pari viikkoa laskettuun aikaan?
Onnittelut myös häävaatteiden löytymisestä! Ei mikään helppo tehtävä. Itselläni on ollut joitakin virallisempia menoja ja hirvittävä stressi löytää jotakin sopivaa vaatetta. Onneksi ei hirveästi ole tarvinnut ostaa vaan on ollut tuollaisia venyviä paitoja ym. mitä on voinut käyttää.
SnowApplelle vielä kiitos sektiopelkojen vaimentamisesta! On kuitenkin todennäköistä että vauvamme syntyy sektiolla (jos menee vähänkin yliaikaiseksi) ja on kannustavaa kuulla, että sinulla kaikki on mennyt noin hyvin.
Jaipur, shoppailuhimo on iskenyt täälläkin. On vaikea olla ostamatta jotakin kun käy kaupungilla. Toisaalta, noita ihan oikeasti tarvittavia asioita on niin paljon, että kyllä siinä menee useampi reissu. Mulla on noita vauvanvaatteita vain koosta 56 lähtien ja nyt rupesin miettimäään, että tarvitsisiko sittenkin ostaa muutama koon 50 vaate. Mites muut?
Omaan napaan ei kuulu mitään ihmeellistä. Olen päivisin tosi energinen, mutta illalla 19 jälkeen olo on ihan väsähtänyt. Yöllä on jotakin ihmeellisiä lonkkakipuja, mutta muuten aika oireetonta on meno. Hyvä tietysti niin. Neuvolassakin kaikki oli kunnossa, ihan turvalliselta tuntuu. Maanantaina on sitten meno ä-polille...
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Mulla on itse ostamiani 50senttisiä vaatteita tasan yksi kappale, sellainen " collegepuku" jossa saa hihansuut ja lahkeensuut käännettyä käsien ja jalkojen suojaksi. Mutta kaverilla kun syntyi vajaa vuosi sitten kuukauden etuajassa poika, niin hän toi minulle lainaan niitä pieniä vaatteita aika reilustikin. Viisikymppisiä löytyy monta vaatekertaa, ja nyt kun on yhdistettynä itse hommaamani muutamat 56cm vaatekerrat niihin kaverin lainaamiin, niin niillä vaatettaisi vaikka kolmoset! Kuusikymppisiä on myös ihan hirveästi, olenkin sanonut kaikille kyselijöille, ettei meille kannata noita alle 70senttisiä vaatteita lahjaksi tuoda, sillä niitä oikeasti on ihan hirveät määrät. Tietysti jos tämä tulokas on tyttö, niin sitten jotain " tyttövärin" vaatteita voi tuoda, meillä on vaan noita neutraaleita ja poikien vaatteita.
Ostin eilen (vai joko kerroin?) Tokmannilta sellaisen vaaleanvihreän bodyn jossa lukee äidin kulta. Itkeä tihrustin sitten liikuttuneena illalla sitä hiplatessani, kun tajuntaan iski että minä olen IHAN PIAN äiti, ihan oikeasti ÄITI! :)
Mutta tästä taitaa tulla taas pitkä sepustus vaikka lyhyesti vaan piti kommentoida... Eli poistun paikalta tämän enempää (tällä kertaa) höpisemästä. Lähden tankkaamaan autoa ja sitten sitä ukkokultaa hakemaan.
Oikein ihanaa viikonloppua ja hyviä vointeja kaikille!
susanna 38+4
Tutannalle paljon tsemppiä sinne sairaalaan, vaikka olet tainnutkin jo lähteä! Toivottavasti tila ei etene raskausmyrkytykseen asti. Vauvasi on täysiaikainen, joten ei siis huolta, varsinkin kun olet siellä ammattilaisten käsissä.
Ulviinalle toivotan hauskaa lomaa! Niin ja kyllä sinä sieltä perästä tulet ja viikot karttuvat :)
Vaatteista :mulla on varattu yhdet 50-senttiset potkarit ja body. Voi olla, että vauva ei enää sairaalasta lähtiessäänkään mahdu niihin, koska tämänpäiväisen arvion mukaan on 4,1 kg ja pitkäsäärinen! Mistä pääsenkin itse asiaan... olin siis näyttämässä itseäni sairaalassa tänä aamuna, koska yöllä tuli verensekaista vuotoa (jota epäilin lapsivedeksi...) . Ja samalla alkoivat ekat supistuksetkin. No, lapsivettä se ei ollut vaan joskus kuulema voi kohdunsuulta vuotaa nestettä, kun synnytys on alkamassa. Epävarma kun olin, mistä on kyse niin tarkistutin asian. Lääkäri siis tosiaan tarkisti tilanteen, lapsivettä on vielä hyvin jäljellä, mutta muuten merkit viittaavat siihen, että pitkään tässä ei mene, kun päästään tositoimiin.
Mutta kotona siis odotellaan tilanteen kehittymistä... loputkin siitä limatulpasta taisivat lähteä ja supistukset ovat jatkuneet tauotta siitä viime yöstä lähtien. Eivät kyllä ihan säännöllisiä vielä ole, mutta eiköhän ne sellaisiksi muutu tässä päivän tai parin kuluessa :) Verenpaineet oli vähän koholla, joten omaa oloa on syytä tarkkailla tarkemmin (päänsärkyjä, turvotusta yms...) Eli nyt ne kauan kaipaamani supistukset olen sitten saanut ja tässä lähtölaukausta vaan odotellaan. Kunpa saisin vielä pienen pätkän nukuttua ennen sitä, koska viime yö meni valvoessa.
Päätänpä tilanneraporttini tähän ja toivotan kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!
-Rudis 41+3
Rudis: Tosiaan näyttää siltä, että sinäkin pääset vihdoin synnyttämään! Minulla alkoi tapahtua nimenomaan rv:llä 41+3 olleen yliaikakontrollin jälkeen - seuraavana aamuna supisteli ja se oli menoa sitten joulunaikaan :) Sinulle povataan ultran perusteella aika isoa vauvaa, mutta ultraäänitutkimuksen tulos voi olla aika erilainen kuin syntyvä vauva. Meidän Ainon syntymäpainoksi arvioitiin ultrassa 3,7-4 kiloa ja tyttö syntyi 3,5 kilon painoisena.
Sinulle myös valtavasti tsemppiä ja ehkä pian " tavataan" vauva-puolella. Kaikille muille odottajille oikein hyvää oloa ja mukavaa viikonloppua!
Täällä koko ajan roikkuva Katja ja Aino, viikkoa vaille 3kk
... kun kerran täällä keskellä yötä vielä roikun!
Tutanna ja Rudis: näyttää siltä, että me saadaan teidät kohta vauvapuolelle - ihanaa! Tosi paljon tsemppiä, hyvin se menee!
Tutanna, jos jostain kumman syystä olet joutunut takas kotiin, niin siihen yölliseen selkäsärkyyn voi auttaa tyyny polvien välissä...
Mutta kylläpäs on teidän joukko käyny pieneksi! Ettei vaan kuihdu koko pino jahka saadaan teidät loputkin tuonne vauvautuneiden joukkoon?!
Sirje: Lisäisin vielä siihen Rudiksen kirjoittamaan tarinaan siitä ulkoilusta, että sitten kun saa mennä ulos (kesävauvoilla muuten vain 1vk) niin eka 15 min, sitten 30 min jne.
Ulviina: vainoharhailu on ihan normaalia. Ja vaikka ultrassa kaikki näyttää hyvälle ja taatusti kaikki on kunnossa niin miekin rakentelin mielessäni vaikka mitä juttuja mitkä on voinu mennä pieleen. Kun vauva sitten syntyy niin alkaa uudet vainoharhailut ;)
Vauvan kotiutumisvaatteisiin sanoisin sen verran että villapuvun tilalle ottasin vaikka fleecehuovan, jonka voi laittaa kaukalon päälle jos on esim. kova tuuli
Jaipur: lehmä vertaus oli oikein osuva ja muuttuu vain osuvammaksi jahka vauva syntyy etkä muuta tee kuin imetät! Kaikki vaatteet on maidossa, ite haiset maidolle, vauva haisee maidolle.... Olen muutamille kavereille kirjoittaessani laittanu " terkuin Lehmä Pitskusta" :D
Meillä neiti on jo 4 kk vanha! Ajatella miten nopeaan aika menee! Vastahan miekin kirjoittelin täällä ettei mitään tapahdu!!!
Neuvola oli tiistaina ja neiti on jo 7 kiloa ja 63,5 cm pitkä. Aika jötikkä jo!
Kovasti naureskellaan, omat nyrkit on syöty ihan hirveän näköisiksi ja nyt viritellään mahalleen kääntymistä. Melkein se jo onnistuu, toinen käsi vaan on vielä vähän tiellä.
Mutta nyt on pakko lähteä nukkumaan. Voikaa kaikki hyvin, älkää murehtiko/huolehtiko liikoja, nauttikaa ja NUKKUKAA!!
Terkuin,
Toukkis ja Pinja 4kk 4pv
Tervehdys,
Tulin kurkistamaan miten teidän odottelunne etenevät Elsaa imettäessäni. Yritän saada neidin päivänokosille, jotta pääsisin itsekin vaunulenkille nauttimaan tuosta upeasta säästä.
Meillä oli sairaalakassissa piccolopullo kuohuvaista, jonka korkkasimme illalla Elsan syntymän kunniaksi. Aikaisemmin päivällä ei miulla tehnytkään mieli sitä kun olin tokkurainen nukutuksen jäljiltä. Lisäksi muita hyödyllisiä tavaroita kassissa olivat kaurapussi, tohvelit/tossut (kummallekin, sekä itselle että miehelle), huulirasva (koneellinen ilmastointi kuivattaa ihon) nenäliinapakkaus (itseäni itketti monta viikkoa synnytyksen jälkeen ja vieläkin on tippa herkässä), suklaata, liivinsuojia imetysliiveihin kun maito alkaa nousta, rintakumit (alkuun rinnanpäät ovat niin kipeät).
Nyt tytsy sammui, joten lähdetään ulos!
terv. RouvaSukkula & Elsa 5vk+6pv