Ihanaa, kun olen päässyt yli vaiheesta, kun elämässäni oli tärkeä asia miellyttää miehiä

Juuri näin. Vanhenevan naisen on turha pelätä yksinjäämistä, koska se voi avata ihan uuden maailman. Mikä ilo olisikaan pitää miestä, joka vain haaveilee nuoremmista - menköön.

Voisin kuvitella olevani miehelleni eron jälkeen ystävä.

Eikö joku julkkisnainen ollut exänsä uuden perheen pikkulasten lapsenvahtinakin, en muista kuka se oli, mutta muuuten juttu jäi mieleeni.

Onpa pinnallinen ajattelutapa, että karvojen poistot ja muut ovat miesten miellyttämistä. Kyllä se miellyttäminen lähtee paljon syvempää, ajatusmaailman tasolta. Ulkonäköön panostaminen ei tarkoita automaattisesti miesten miellyttämistä, vaan että haluaa olla huoliteltu. Miesten takia, naisten takia, työuran takia, esteettisyyden takia. Kovin näet asian suppeasti.

Yli nelikymppiset yrittävät matkia teinityttöjä lateksimekkoneen, silareineen ja pidennyksineen. Toinen vaihtoehto olisi rentoutua ja hyväksyä tosiasiat vanhenemisesta.

Ei se niin kamalaa ole.

Joo. En koe kauheasti aikaisemminkaan tehneeni asioita miesten takia kun olin luonnon kaunis mutta myönnettävä on, että vanhemmiten elämä ei olekaan ihan hullumpaa. Voi olla vapaasti oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa pinnallinen ajattelutapa, että karvojen poistot ja muut ovat miesten miellyttämistä. Kyllä se miellyttäminen lähtee paljon syvempää, ajatusmaailman tasolta. Ulkonäköön panostaminen ei tarkoita automaattisesti miesten miellyttämistä, vaan että haluaa olla huoliteltu. Miesten takia, naisten takia, työuran takia, esteettisyyden takia. Kovin näet asian suppeasti.

Olen pahoillani, jos en tuonut tarpeeksi esille sitä, että puhuin vain itsestäni noissa esimerkeissä.

Itselleni se oman karvoituksen ajelussa tai muutamien muiden asioiden - kuten epämukavian alusasujen käytössä - oli kyse miesten miellyttämisestä.

Se oli sellainen ahaa-elämys, kuten 60-luvulla naisilla rintaliivien polttaminen :)

Olen onnellinen ja tyytyväinen, vaikken saakaan enää ihailua. Kyllä se olisi 10 vuotta sitten ollut kriisinpaikka.

AP

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei ole sitä vaihetta koskaan, joillakin kuten minulla tosi pitkään, n. 14-48-vuotiaaksi, mutta sitten se alkoi hiipua hiipumistaan, kunnes voin nyt sanoa, että se on loppunut. Jos jotain teen ulkonäköni hyväksi, ensimmäistä kertaa puhtaasti itseni takia. Ei tarvitse tuhertaa kasvojen, karvojen, vaatteiden kanssa, ei käyttää korkkareita, hankaavia alusvaatteita - vaan olla vain oma vanheneva itseni.

Ei yhtään haittaa, että nuoremmat naiset vievät miehet, ikäisenikin. Olkaa hyvä vaan, suon sen teille ja ymmärrän sen toki erittäin hyvin. Minusta tämä jos mikä on biologiaa.

Minulla on nyt aikaa ja energiaa vaikka mihin, kun yksi paljon energiaa vienyt asia elämästäni on poistunut :)

Hyvää uuttavuotta sinullekin, voisit tehdä lupauksenkin. Siis muistaisit tuon ja antaisit muiden ihmisten olla rauhassa.

Muussatapauksessa kannattaisi käydä lääkärintarkastuksessa, kun eläkeikäkin alkaa painaa päälle.

 Mä olen varmaan outo koska mulla ei koskaan ole ollut mitään kauheaa tarvetta miellyttää miehiä. Olen sanonut suorat sanat tarvittaessa ja myös ojentanut ruumiillisesti jos ei kaunis sana ole mennyt perille (sori te tanssilattialla lääppineet joita nuorempana potkin munille). Nykyisenkin haukuin heti kättelyssä pystyyn mutta se on onneksi ymmärtänyt että lohikäärme on tappava vain ärsytettynä.

Kannattaa tutustua itseensä ja omiin voimavaroihinsa ja kykyihinsä ja unohtaa se mummojen mielipide jonka mukaan  nainen ilman miestä on  vähemmän kuin ollessaan parisuhteen toinen osapuoli. Se ei päde enää nykyaikana joten se voi ihan tosissaan unohtaa.

Nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää.

Vierailija kirjoitti:

Yli nelikymppiset yrittävät matkia teinityttöjä lateksimekkoneen, silareineen ja pidennyksineen. Toinen vaihtoehto olisi rentoutua ja hyväksyä tosiasiat vanhenemisesta.

Ei se niin kamalaa ole.

Milestäni rupsahtaminen ja teinin leikkiminen eivät ole ainoat vaihtoehdot. Tyylikäs voi olla missä iässä vain.

Mun perässä juoksee nykyään nuoret myyjät ja myyjättäret. Ja voi sitä huomion osoitusten määrää!

Ovat jostakin saaneet päähänsä, että tällä mammalla on rahaa ja se vois ostaa sitä ja tätä ja lisämyyntiäkin sille kannattaa tyrkyttää.

Nyt kun en enää muutenkaan kaupassa tarvitse myyjiä, on niiden tiehensä hätistely joka kertaista uuvuttavaa hommaa.

Sama. Ennemminkin henkisestä muutoksesta: en enää käytä aikaani siihen, että miettisin mistä löydän miehen, en tapaile miehiä eikä tarvitse tapailuissa miettiä miellytänkö miestä. Treffikutsuista olen kieltäytynyt viimeiset vuodet. Ulkoäöllisesti ei ole ollut muutosta, koska rakastan meikkaamista, naisellista pukeutumista, jne. Noista on tullut kuittailua juuri miehiltä, joten en ole nähnyt noita miesten miellyttämisenä.

On ihmeellistä miten paljon energiaa jää uraan, harrastuksiin ja itselle nykyisin :D

En tiennytkään että feminismissä on jakomielitautiset puolensakin, nyt olen jotenkin alkanut epäilemään että olisiko sekin mahdollista?   Mielipiteita muilta?

Kuulostaa ankealta ap. Tietty jos haluaa olla tuhannen turnu nansopaidassaan niin miksei. Mä en vain voisi katsoa itseäni peilistä jos olisin sellainen! Vähemmästäkin masentuisin.

Mä miellytän ennenkaikkea itseäni, toki työkin vaatii siisteyttä ja tyylikkyyttä. Mulla on toki ollut se onni että miehet on aina tykänneet minusta olin sitten laitettu tai en koska olen meikkaamattomanakin huoliteltu ja hyvinhoidetun näköinen (hiukset aina siistit ja laitetut, vaatteet tilanteeseen sopivat jne, hymyilevä ja iloinen).

Mä ajan karvat kerran viikossa, inhoan intiimi-, kainalo- ja säärikarvoitusta joten tietenkin ajan ne pois häiritsemästä. Korkkareita käytän aina töissä koska jalkani kipenevät lättänätossuissa. Plus ryhti paranee korkkareilla kävellessä ja tunnen itsen pidemmäksi ja hoikemmaksi (olen normaalipainoinen). Rakastan myös kauniita vaatteita ja käytän niitä mielelläni ihan omaksi ilokseni.

Mä olen jo 55+ ja haluan vanheta kauniisti. Sitten joskus kun sen aika on. Toistaiseksi olen itseeni tyytyväinen keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ankealta ap. Tietty jos haluaa olla tuhannen turnu nansopaidassaan niin miksei. Mä en vain voisi katsoa itseäni peilistä jos olisin sellainen! Vähemmästäkin masentuisin.

Mä miellytän ennenkaikkea itseäni, toki työkin vaatii siisteyttä ja tyylikkyyttä. Mulla on toki ollut se onni että miehet on aina tykänneet minusta olin sitten laitettu tai en koska olen meikkaamattomanakin huoliteltu ja hyvinhoidetun näköinen (hiukset aina siistit ja laitetut, vaatteet tilanteeseen sopivat jne, hymyilevä ja iloinen).

Mä ajan karvat kerran viikossa, inhoan intiimi-, kainalo- ja säärikarvoitusta joten tietenkin ajan ne pois häiritsemästä. Korkkareita käytän aina töissä koska jalkani kipenevät lättänätossuissa. Plus ryhti paranee korkkareilla kävellessä ja tunnen itsen pidemmäksi ja hoikemmaksi (olen normaalipainoinen). Rakastan myös kauniita vaatteita ja käytän niitä mielelläni ihan omaksi ilokseni.

Mä olen jo 55+ ja haluan vanheta kauniisti. Sitten joskus kun sen aika on. Toistaiseksi olen itseeni tyytyväinen keski-ikäinen.

Tiätsä, että sun touhu vasta ankealta kuulostaakin. Olet jämähtänyt siihen virheelliseen luuloon, että vain korkkarit ja täysi karvattomuus on kaunista. Nansopaidassa ei ole sinänsä mitään vikaa jos se on kantajalleen sopivan kokoinen.  Ei kannata elää kapeassa "naisellisuudessa" kun voi valita sen koko kirjon.

"Jalkani kipenevät" -siis mitä tekevät? Kipeytyvät? Vai onko tämä jokin ihan uudissana?

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei ole sitä vaihetta koskaan, joillakin kuten minulla tosi pitkään, n. 14-48-vuotiaaksi, mutta sitten se alkoi hiipua hiipumistaan, kunnes voin nyt sanoa, että se on loppunut. Jos jotain teen ulkonäköni hyväksi, ensimmäistä kertaa puhtaasti itseni takia. Ei tarvitse tuhertaa kasvojen, karvojen, vaatteiden kanssa, ei käyttää korkkareita, hankaavia alusvaatteita - vaan olla vain oma vanheneva itseni.

Ei yhtään haittaa, että nuoremmat naiset vievät miehet, ikäisenikin. Olkaa hyvä vaan, suon sen teille ja ymmärrän sen toki erittäin hyvin. Minusta tämä jos mikä on biologiaa.

Minulla on nyt aikaa ja energiaa vaikka mihin, kun yksi paljon energiaa vienyt asia elämästäni on poistunut :)

Mahdat olla feministi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ankealta ap. Tietty jos haluaa olla tuhannen turnu nansopaidassaan niin miksei. Mä en vain voisi katsoa itseäni peilistä jos olisin sellainen! Vähemmästäkin masentuisin.

Mä miellytän ennenkaikkea itseäni, toki työkin vaatii siisteyttä ja tyylikkyyttä. Mulla on toki ollut se onni että miehet on aina tykänneet minusta olin sitten laitettu tai en koska olen meikkaamattomanakin huoliteltu ja hyvinhoidetun näköinen (hiukset aina siistit ja laitetut, vaatteet tilanteeseen sopivat jne, hymyilevä ja iloinen).

Mä ajan karvat kerran viikossa, inhoan intiimi-, kainalo- ja säärikarvoitusta joten tietenkin ajan ne pois häiritsemästä. Korkkareita käytän aina töissä koska jalkani kipenevät lättänätossuissa. Plus ryhti paranee korkkareilla kävellessä ja tunnen itsen pidemmäksi ja hoikemmaksi (olen normaalipainoinen). Rakastan myös kauniita vaatteita ja käytän niitä mielelläni ihan omaksi ilokseni.

Mä olen jo 55+ ja haluan vanheta kauniisti. Sitten joskus kun sen aika on. Toistaiseksi olen itseeni tyytyväinen keski-ikäinen.

Tiätsä, että sun touhu vasta ankealta kuulostaakin. Olet jämähtänyt siihen virheelliseen luuloon, että vain korkkarit ja täysi karvattomuus on kaunista. Nansopaidassa ei ole sinänsä mitään vikaa jos se on kantajalleen sopivan kokoinen.  Ei kannata elää kapeassa "naisellisuudessa" kun voi valita sen koko kirjon.

Mulle riittää että näen sen "koko kirjon" tuolla Prismassa muutaman kerran viikossa. Lösähtäneitä ja rupsahtaneita mammoja jo 30+ iässä, tukka takussa, rasvaisena, vaatteet repsottaa miten sattuu, vanuneita nansopaitoja tms... ei ihan siltä näytä että he ovat olemuksestaan onnellisia?

Mun naisellisuuteni ei ole ollenkaan kapea. Osaan pukeutua tilanteen mukaan, en siis lähde laskettelemaan tai koiran kanssa metsälle korkkareissa vaan rennossa asussa. Jos haluan himmailla takkatulen ääressä teen sen mieluiten pyjamassa ja tukka nutturalla (ilman korkkareita tämäkin;D). Siivouspäivinä laitan päälle tyttäreltä perityt collegehousut ja treenipaidan, sehän käy samalla jumpasta. Rannalle bikinit ja halliin kokouikkarin.

Mun mielestä tosi kapeaa näkemystä on juuri se ettei ole "itsenäinen nainen" ellei näytä seinästä reväistyltä, ettei vaan miellytä kenenkään toisen (tai edes omaa!) silmää. Miksi ei saisi nauttia omasta naisellisuudestaan ja olla omasta ja muiden mielestä viehättävä? Miksi vain rumuus ja epäsiisteys on hyväksyttävää?

Mulle karvattomuus on sama asia kuin esim tietyn saippuan tai shampoon käyttö, deodorantti jota käytän päivittäin tms. Osa mun puhtauttani ja naisellisuuttani. En tosin pidä karvoista muillakaan naisilla, miehet olkoon karvaisia!

Ettekö te "vain itsenne miellyttäjät" enää halua seksiä? Kyllä minä myönnän täysin suoraan, että haluan näyttä hyvältä miesten vuoksi - koska rakastan seksiä, ja sitä saa helpommin/laajemmalta tarjonnalta jos näyttää hyvältä. Ruma/lihava nainen toki voi saada vielä seksiä joiltakin, mutta nätti ja hyväkroppainen voi valita kenen kanssa haluaa sekstailla. Se on minulle todella tärkeää, eikö teille?

Naisellisuus tuo myös itselle onnea, vaikka kyse olisi pelkästä roolista. Aivan kuin käytöstavatkin.

Olen mielestäni ollut tosi omaehtoinen koko elämäni, mutta nuoren sukulaistytön kanssa vietetty aika on saanut tajuamaan ettei se ihan niin ollut. Hän on erittäin fiksu ja kypsä, ja silti tunnistan sitä sellaista epävarmuutta ja mielyttämisen halua, jota nyt vasta tajusin itsekin pitkään poteneeni.

Hassua että moni ajattelee että jos ei halua mielyttää miestä, pitää itsensä rumana. Aika yksioikoista. Oma kokemukseni on myös se että hirveän harva fiksu mies oikeasti välittää jostain säärikarvoista, verkkateista tai sloggeista, jos olet kiinnostava ihminen. Seksikkyyttä on itsenäisyys ja se että keskittyy elämässä oikeisiin asioihin. En tiedä missä puskissa näitä naisia ulkonäön perusteella arvostelevia moukkia kasvaa, mutta itse pysyn heistä visusti erossa. Usein tunnistan heidät kylläkin siitä että ensimäinen puheenaiheensa kanssani on se miten hyvältä näytän, ja että he haluavat jatkaa tällä valitsemallaan kiusallisella keskustelulinjalla, koska eivät tiedä mistä muustakaan naisten kanssa voisi puhua, eikä mielessä käy että samoista aiheista kuin muidenkin ihmisten kanssa.

Olen muuten käynyt todella usein uimassa nyt tänä talvena, ja ostin itselleni vihdoin kunnon uimapuvun etelänmatkojen pakko-ostosbikinien tilalle. Oli ihanaa heittää ne roskiin, mikä se semmoinen uima-asu edes on jossa ei voi kunnolla uida kun rintavarustus on jatkuvasti karkaamassa? Viimeviikolla olin taas hallissa uimassa uudessa hienossa 50-lukuhenkisessä kokouimapuvussani, ja ohimennen huomasin että kainalot ja sääret oli ajeltu viimeksi pari kuukautta sitten. Alkoi melkein naurattaa, niin hyvältä tuntui tajuta että minä en todellakaan, yhtään tippaa välitä. En itseni puolesta, enkä siitä mitä joku satunnainen ilkeämielinen kanssauija (tai internetin käyttäjä) voisi teoriassa tästä ajatella.