Lapsen ystävä taitaa olla narsisti

Olet lapsesi huoltaja ja saat keksiä itse ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Olet lapsesi huoltaja ja saat keksiä itse ratkaisun.

Oletko ollut itse kiusaajan roolissa tai onko lapsesi kiusaaja? Myös sun kokemuksesi kiinnostaisi.

Etäisyyttä kaveriin ja pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän on hänen kanssaan ja lopulta unohtuu(toivon mukaan). Näin olisi kai parasta. Jos katkaisee välit tuollaiseen manipuloijaan suoraan, niin luultavasti alkaa haukkumaan selän takana ym. Yritä saada lapselle uusia kavereita harrastuksista tms. joissa tuo narsisti ei ole vaikuttamassa. Vaikea tilanne ja vaikea tuollaisessa on neuvoa, kun niiden aikuistenkin narsistien kanssa on todella vaikea tulla toimeen. Tsemppiä ja ole lapsesi tukena.

ystävyys poikki. Lapsesi voi leikkiä muiden kanssa. Turha tuollaista on jatkaa.

Muutenkin vaikuttaa vähän liian vaikealta koko sotku.

Kuulostaa melko ylitulkitulta spektaakkelilta tuo pohdinta. Lapset eivät yleensä ihan noin tarkkaan vatvo ystävyyssuhteita.

Oletko sinä ehkä kuulustellut lastasi tietyllä tavalla että hänen ystävänsä joutuu outoon valoon

Onko teillä päivisin riittävästi tekemistä. Tarkoitan sinua lähinnä

Vai vatvotko tuollaisia juttua mielessäsi ja syötät niitä myös lapsellesi

Joku tässä aloituksessa haisee pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet lapsesi huoltaja ja saat keksiä itse ratkaisun.

Oletko ollut itse kiusaajan roolissa tai onko lapsesi kiusaaja? Myös sun kokemuksesi kiinnostaisi.

Vanhempi voi kysellä lapseltaan tietyllä tavalla vaikka mitä ja saa myös opettajan kuulostamaan pedofiililta tai ties miltä.

Jos koko asetelma on lopussa lapselle palkitseva ja hän saa tällä tavoin huomiota niin lapsihan valittaa ihan kaikesta jatkuvasti. Siinä kehittyy lapsen ja vanhemman välille hyvin sairas noidankehä.

Minä katkaisisin ystävyyden jo pelkästään tuon toisen osapuolen terveyden kannalta. Menee aika fiktiiviseksi. Harvoin tuollaista tapahtuu tosielämässä. Koko juttu kuulostaa ihan kotikadulta tai salatuilta elämiltä.

salatut elämät vol 1999 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet lapsesi huoltaja ja saat keksiä itse ratkaisun.

Oletko ollut itse kiusaajan roolissa tai onko lapsesi kiusaaja? Myös sun kokemuksesi kiinnostaisi.

Vanhempi voi kysellä lapseltaan tietyllä tavalla vaikka mitä ja saa myös opettajan kuulostamaan pedofiililta tai ties miltä.

Jos koko asetelma on lopussa lapselle palkitseva ja hän saa tällä tavoin huomiota niin lapsihan valittaa ihan kaikesta jatkuvasti. Siinä kehittyy lapsen ja vanhemman välille hyvin sairas noidankehä.

Minä katkaisisin ystävyyden jo pelkästään tuon toisen osapuolen terveyden kannalta. Menee aika fiktiiviseksi. Harvoin tuollaista tapahtuu tosielämässä. Koko juttu kuulostaa ihan kotikadulta tai salatuilta elämiltä.

Ei olla tivattu lapselta. Mun lapsi itse on sympaattinen ja empaattinen. Ikävä kyllä ei ole fiktiota tämä kuvio 😯 Ymmärrän että lapset on vielä kehittymättömiä persoonia, mutta olen silti tosi huolestunut kuviosta.

Kotikatu ja salatut elämät ei tuu koskaan katsottua, joten vaikea kommentoida tota. varmasti joku pystyy tuollasenkin kuvion lapsensa kans kehittään kuten kuvaili, voin hyvin kuvitella.

ap

Ap, millä helvetin oikeudella ja asiantuntemuksella sinä olet kyökkidiagnosoimassa pieniä lapsia NARSISTEIKSI?

Narsismi on asia, jota diagnosoidaan vain aikuisella. Todennäköisemmin kyse on vain lapsesta, jolle ei ole kotona opetettu empatiaa ja hyväksyttävän kaverikäytöksen rajoja.

Jos olet aivan varma tulkinnoista, joita olet lapsesi kertomuksista tehnyt, eikä kyse siis voi olla väärinymmärryksistä, niin kokeile kerran ottaa yhteyttä tuon lapsesi kaverin vanhempaan. Kerro konkreettisin esimerkein, miten hänen lapsensa on toiminut ja kysy, aikooko hän tehdä jotakin asialle.

Jos vastaus on evvk-tyyppinen, niin sitten ilman muuta kehotat lastasi hakemaan muuta seuraa. Jos taas ko. vanhempi vaikuttaa oikeasti järkyttyvän ja ottavan kertomuksesi tosissaan ja myös tekevän asialle jotakin, niin odottaisin ja katsoisin vielä hetken.

Jokainen lapsi kiusaa joskus. Jokainen. Moni kiusaaja jopa on jossain vaiheessa ollut itse kiusattu. Kyse EI siten ole mistään erillisestä ihmisrodusta, ja aikuisen ihmisen diagnoosien heittely on erittäin asiatonta.

Usein aikuisten puuttuminen asiaan auttaa. Voi hyvin olla, että kyseinen lapsi kokee olonsa epävarmaksi ja siksi pyrkii pomoilemaan ja manipuloimaan muita. Siihen kuitenkin voi vanhempi vaikuttaa, mutta jos vanhemmalta puuttuu taidot ja halu puuttua, kannattaa tietenkin suojella omaa lasta ja ottaa etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

ystävyys poikki. Lapsesi voi leikkiä muiden kanssa. Turha tuollaista on jatkaa.

Muutenkin vaikuttaa vähän liian vaikealta koko sotku.

Kuulostaa melko ylitulkitulta spektaakkelilta tuo pohdinta. Lapset eivät yleensä ihan noin tarkkaan vatvo ystävyyssuhteita.

Oletko sinä ehkä kuulustellut lastasi tietyllä tavalla että hänen ystävänsä joutuu outoon valoon

Onko teillä päivisin riittävästi tekemistä. Tarkoitan sinua lähinnä

Vai vatvotko tuollaisia juttua mielessäsi ja syötät niitä myös lapsellesi

Joku tässä aloituksessa haisee pahasti.

Tää vastaus näyttää olevan av-palstalle tyypillistä kamaa Vastaus on minimaalinen itse kysymykseen kun ei oo juuri mitään sanottavaa itse asiaan ja kierot tulkinnat kiertää kummia kuvioita 😊. ..

Siis ongelma on se että lapsi itse ei osaa suojella itseään ja lapsi on tuon narsistisen tyypin pauloissa. Ei nuo kuviot mitä keksit lisukkeeksi...

Vierailija kirjoitti:

Etäisyyttä kaveriin ja pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän on hänen kanssaan ja lopulta unohtuu(toivon mukaan). Näin olisi kai parasta. Jos katkaisee välit tuollaiseen manipuloijaan suoraan, niin luultavasti alkaa haukkumaan selän takana ym. Yritä saada lapselle uusia kavereita harrastuksista tms. joissa tuo narsisti ei ole vaikuttamassa. Vaikea tilanne ja vaikea tuollaisessa on neuvoa, kun niiden aikuistenkin narsistien kanssa on todella vaikea tulla toimeen. Tsemppiä ja ole lapsesi tukena.

Näin täytynee toimia...

ap

Kannattaa pyrkiä eroon tuosta "kaverista", terveisin ala-ja yläasteensa pilannut tuollaisella kaverisuhteella.

Riippumatta siitä minkälaisia muut ovat, jokaisella lapsella pitäisi olla sen verran hyvä itsetunto, että ei anna kenenkään loukata.

Komppi seiskalle. Ällöttää tämä avpalstalaisten suosima trendidiagnoosi ja jopa pienille lapsille näemmä.

Sulla on kaksi vaihtoehtoa, joko yrität sen kaverin vanhempien kautta vaikuttaa kaverin käytökseen tai kehotat lastasi ottamaan etäisyyttä. Jälkimmäinen on helpoin tapa, mutta ekalla tekisit palveluksen sille kaverille, jos hänen vanhenpansa ottavat viestisi tosissaan. Paino sanalla jos.

Hmmm.

Tulee mieleen yksikin kiukkuinen puhelinsoitto nuorimmaiseni luokkakaverin äidiltä monta vuotta sitten.

Hän epäili lapseni kiusanneen hänen lastaan, kun oli laittanut whatsup-viestiä seuraavan päivän koulualun muutoksesta lukujärjestyksen ilmoittamaa aikaa myöhemmälle.

Lapseni siis oli laittanut tälle luokkakaverilleen hyvää hyvyttään tiedon muutoksesta, koska tämä oli ollut monta päivää kipeänä ja poissa koulusta.

Hänen äitinsä kumminkin heti epäili ilmoitusta huijaukseksi ja koki, että lapseni on kiusannut hänen lastaan.

Todellisuudessa homma meni tasan toisinpäin. Tyttäreni oli kiltti ja empaattinen jo silloin, ja tuo luokkakaveri oli kaverina tytölle, joka pyrki sulkemaan tyttäreni ja yhden toisen tytön pois porukoista. Siis semmoista välitunneilla rinkiin menoa, ja kun tyttäreni tuli sen toisen tytön kanssa paikalle, muu sakki siirtyi vaitonaisena toisaalle ja tiivisti rinkiä niin, ettei siihen enää mahtunut mukaan.

Ja tuo luokkavaeri oli siis tuossa eristämisessä mukana.

Hänen äitinsä otti kumminkin kertomukseni ihan tosissaan, ja jutteli tyttärensä kanssa. Minä otin yhteyttä luokanvalvojaan, joka pyysi kuraattorin yhdelle tunnille juttelemaan luokan tytöille kiusaamisesta. Kun kuraattori kysyi, mitä kokemuksia luokkalaisilla on, tyttöni kertoi tuosta poissulkemisesta ja se primus motorkin myönsi, että oli kiusannut.

Homma oikeni siitä. Kyse oli kumminkin vasta viidesluokkalaisista tytöistä, joten heihin vielä järkipuhe tehosi. Ei mistään paatuneista "nuorisorikollisista". Veikkaan, että tuosta oppivat kaikki, myös ne kiusaajat.

En osaa ap sinua neuvoa muuta kuin että älä ala kyökkidianosoimaan ja anna sille kaverin vanhemmalle mahdollisuus puuttua lapsensa väärään käytökseen. Hän tuskin tietää lapsena toiminnasta. Ole myös lapsesi tukena, ja kehota häntä vaihtamaan kaveria, jos kaveri toistuvasti tekee ohareita ja "puukottaa selkään".

Kyllä sen jo pienestäkin lapsesta näkee, mitä siitä on kasvamassa. Mun tytön "ystävä" oli just tuollainen. No niille tuli 13-vuotiaina iso riita, jonka seurauksena välit meni -siinä tilanteessa olin lapseni tukena ja rohkaisin häntä pitämään puolensa ja rajansa, ja vakuuttamalla että on olemassa hyviä tyyppejä hänelle kavereiksi. Siihen asti olin ollut vähän niinkuin kuulolla, että mitä tyttöjen välillä tapahtuu. Rohkaisin, että ei lähde enää siihen toisen peliin mukaan, vaikka se miten katuvaa esittää. Sanoin, että anna vähän aikaa: jos se oikeesti katuu, se odottaa, jos anteeksipyyntö oli teeskentelyä ja ei saa vastakaikua hetkeen, alkaa pahanpuhuminen. No jälkimmäinen alkoi, eikä mennyt edes montaa päivää.

Tälle tytölle kaverit oli sitä varten, että heitä johdetaan ja määrätään, että kaverit kehui hänen erinomaisia arvosanojaan, hänen laulutaitoaan (jota ei ollut, osallistuihan tuo siihen yhteen lasten idolssiin vai mikä se oli joku vuosi sitten, eikä jatkoon päässyt koelauluissa), häne vaatteitaan, kauneuttaan jne. Ja aina se oli hän joka määräsi mitä leikitään ja miten ollaan. Tuo tyttö ei kestänyt sitä, että hänen kaverinsa sai kunniamaininnan jossain Lionssien piirustuskilpailussa, tai voitti luokan valokuvauskilvan. Suoraa mitätöintiä silloin kun joku muu oli parempi kuin hän. Arvostelijat oli puolueellisia, typeriä tms.

En tiedä missä tuo nuori aikuinen nykyään menee. Lukioonhan ei voinut kotipaikkakunnalle jäädä (no muiden onni se), mitä oon kuullut niin menestyy opinnoissaan kyllä. Hyvä niin.

Ja tällä lapsella on kaksi sisarusta, jotka ovat ihan normaaleja. Niin että en usko, että just tälle tytölle olisi jätetty kotona opettamatta jotain ja niille muille kahdelle opetettiin. Narsismissa on kyse paljosta muustakin kuin kotikasvatuksen puutteesta. Ja kyllä se näkyy jo lapsessa, vaikkei diagnoosia voi vielä antaakaan.

Olin lapsena sellainen vähän rämäpäinen, mutta kuitenkin sisältäni tosi herkkä. Minua myös kiusattiin. Luokalleni tuli eräs uusi tyttö. Hän huomasi heti ettei minulla ollut kovin läheisiä ystäviä luokassani (harrastusten kautta kuitenkin oli, en ollut täysin hylkiö kuitenkaan). Tämä tyttö osasi jollain ihmeellisellä keinolla kaivaa kaikki heikkouteni yms esiin, ja jos meille tuli jotain riitaa hän aina onnistui kääntämään tilanteen niin että minussa oli vika. Hän myös osasi manipuoloida muita, minulla oli epämiellyttävä olo hänen seurassaan mutta jos en totellut mitä hän vaati, sitten taas alkoi paskanjauhaminen ja kiusaaminen. Tällä manipuloijatytöllä oli myös varsin samankaltainen isosisko, joka mielellään osallistui myös tähän ilkeilyyn ja huhujen levittämiseen. Kerrankin kun olin kipeänä viikon tämä tyttö väitti kaikille luokkalaisilleni että olen lintsaaja, kun tulin kouluun kukaan luokkamme tytöistä ei halunnut puhua minulle.

Vanhempani olivat aivan urveloita, joskin heitä ei ylipäätään kovin paljoa muutenkaan tuntunut kiinnostavan mitä koulussa tapahtuu. Joka tapauksessa heistä ei ollut mitään apua siinä että miten pääsin irrottautumaan tuosta tytöstä. Äitini tuntui jopa lähinnä säälivän tuota tyttöä ja yritti koko ajan patistaa että olisin hänen ystävänsä vaikka minulla oli koko ajan kurja olo tuon tytön seurassa. Sen sijaan luokanopettajamme näki kaiken tuon esittämisen ja kiusaamisen taakse. Iso kiitos hänelle. Pääsin monta kertaa pinteestä opettajan avulla niistä tilanteista joissa tuo tyttö teki minusta syntipukkia omien toilailujensa vuoksi. Opettajamme tuntui tajuavan mistä näissä tilanteissa oli kyse. Mainittakoon vielä että opettajamme oli miespuolinen, silti ymmärsi meidän ala-asteikäisten tyttöjen kiusaamistilanteita oikein hyvin.