Aion tehdä itsemurhan kun täytän 80

Nykyään vielä satavuotiaana saattaa järki leikata ja kunto olla hyvä.

Mutta ihan miten vaan. Itse ajattelin katsoa kortit loppuun.

Jos siihen on vielä runsaasti aikaa, elä kuitenkin hyvin sitä ennen. Ja suunnittele itsarisi kunnolla etukäteen ainakin niin, etteivät omat perheenjäsenet löydä sinua itsarisi tehneenä jostain roikkumasta.. mielellään niin, etteivät viattomat ulkopuolisetkaan löydä. Eritoten, älä osallista ketään rekkakuskia tai muuta siihen, koska se jättää parantumattomat arvet.

Minäkin teen kun en enää itsestäni pysty huolehtimaan. En halua mihinkään vanhainkotiin. Tämä on ollut aina ihan selvä juttu minulle. Vielä pitää miettiä miten sen teen, en halua että kukaan läheinen tai lapsi löytäisi minua.

Jaahas. Tähän ne eutanasiapuheet sitten johtaa. Vanhustenhoito on liian surkeaa, kun enää ei edes haluta elää vanhaksi. Vanhusten kuuluisi olla yhteisönsä kunnioittamia elämänkokemuksensa takia.

Nojaa, tuskinpa elät edes niin pitkään.

Mun mies ajatteli nuorena 2-kymppisenä, että kolmenkympin jälkeen ei ole enää elämää. Tuossa se nyt porskuttaa tyytyväisenä päälle 5-kymppisenä. Tiesitkö, että kaikki vanhukset eivät tosiaankana ole seniilejä 80-v? Tiedän useamman 100-v täyttäneen kotona tyytyväisenä asuvan.

Niin ne moni sanoo pari-kolmekymppisenä, ehkä jopa nelikymppisenä. Vaan harva enää kuusikymppisenä, tai seitsen- tai kahdeksankymppisenä, ellei sitten tosiaan ole jotain hyvin tuskallista sairautta esimerkiksi. Yllättävän moni jopa pelkää kuolemaa ja tarkkailee hysteerisesti terveydentilaansa, silti vaikka järjen mukaan ajan lähteä on pakko olla lähellä, ja moni nuorempi voisi sanoa ettei tuollainen elämä voi olla elämisen arvoista. Jonkinlaisen rikkauden pelkästä olemisesta monetkin tuntuvat löytävän iän myötä.

(Itse olen paljon tekemisissä vanhusten kanssa geriatrian puolen fysioterapeuttina)

Et sinä elä niin pitkään! Terveisin Meedio.

yhyy

No, onneksi ei sun ole mahdollista tehdä sitovaa päätöstä että 80 veenä se on sitten viimeinen piikki, halusitpa silloin tai et.

Koska tosiaan kahdeksankymppinen voi olla hyvässä kunnossakin. Isäni on 82 ja asuu itsenäisesti pientilalla, ajelee mopolla kaupungissa asioilla, järkikin leikkaa. Ei ihan varmasti ole sitä mieltä että elämänsä on niin suurta kärsimystä että pitäisi pois päästä.

Palataan asiaan kun olet 79-vuotias.

Kirjailija Kaari Utrio lupasi saman, mutta niin vaan syntymäpäivät oli ja meni.

Elämä on ihana ja kallis asia kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Niin ne moni sanoo pari-kolmekymppisenä, ehkä jopa nelikymppisenä. Vaan harva enää kuusikymppisenä, tai seitsen- tai kahdeksankymppisenä, ellei sitten tosiaan ole jotain hyvin tuskallista sairautta esimerkiksi. Yllättävän moni jopa pelkää kuolemaa ja tarkkailee hysteerisesti terveydentilaansa, silti vaikka järjen mukaan ajan lähteä on pakko olla lähellä, ja moni nuorempi voisi sanoa ettei tuollainen elämä voi olla elämisen arvoista. Jonkinlaisen rikkauden pelkästä olemisesta monetkin tuntuvat löytävän iän myötä.

(Itse olen paljon tekemisissä vanhusten kanssa geriatrian puolen fysioterapeuttina)

Eivät kaikki koe noin. Minä olen yli kuusikymppinen enkä halua elää yli kahdeksankymppiseksi. Tiedän muutaman tuon ikäiseksi eläneen, muun muassa äitini, enkä pidä elämää dementikkona hoitolaitoksessa tavoittelemisen arvoisena. Aion käydä töissä 68-vuotiaaksi turvatakseni läheisilleni paremman elämän kuin itse sain. Eläkepäivien vihdoin koittaessa olen valmis kuolemaan, enkä haaveile tai halua ainakiaan yli 10 vuoden eläkeaikaa. Toivottavasti eutanasia on tuossa vaiheessa jo sallittua, olen valmis elämään vain niin pitkään kuin pystyn itse huolehtimaan itsestäni.

Jaahas. Todella uskottavaa. Kuvittelet ilmeisesti  sun 80-vuoteen on ikuisuus. Ei ole. Ja sitten kun pitää ryhtyä sanoista tekoihin olet samanlainen tutinahousu kuin nytkin, ellet pahempi. Pidät rystyset valkoisena kiinni elämästä.

Tai sitten makaat vuodeosastolla dementoituneena ja kykenemättömänä itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Palataan asiaan kun olet 79-vuotias.

Kirjailija Kaari Utrio lupasi saman, mutta niin vaan syntymäpäivät oli ja meni.

Elämä on ihana ja kallis asia kaikille.

Anteeksi, voitko vähän selventää? Kaari Utrio on 74-vuotias, kertoo Wikipedia.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Tähän ne eutanasiapuheet sitten johtaa. Vanhustenhoito on liian surkeaa, kun enää ei edes haluta elää vanhaksi. Vanhusten kuuluisi olla yhteisönsä kunnioittamia elämänkokemuksensa takia.

Minustakin vanhusten pitää kärsiä vaikka millaisista kivuista ja dementian tuomista pelkotiloista ja hämmenyksestä, jotta saan hyötyä heidän elämänkokemuksestaan ja ettei minulle tule paha mieli kun vanhus kuolee!

Petytkö pahasti jos kuolet vahingossa nuorempana?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin teen kun en enää itsestäni pysty huolehtimaan. En halua mihinkään vanhainkotiin. Tämä on ollut aina ihan selvä juttu minulle. Vielä pitää miettiä miten sen teen, en halua että kukaan läheinen tai lapsi löytäisi minua.

Ei kannata odottaa liian kauan. "Kun et pysty itsestäsi huolehtimaan" et pysty myöskään tekemään itsemurhaa eikä sinun sanomisillasi siinä vaiheessa ole enää samaa painoarvoa, koska kaikki höpinäsi on niin twilightzone joka tapauksessa. Ihmiset näköjään pelkävät eniten sitä avuttomuuden tilaa, kun on hoidettavana jossain muiden armoilla.

Dementiayksiköissä työ on raskasta ja vaativaa, mutta niillä on tärkeä merkitys inhimillisyyden kannalta. Vaikka ihminen ei enää ole entinen itsensä ja päivät kuluvat pitkälle sen miettimisessä kuka on, missä on ja miksi on, näilläkin ihmisillä on oma ihmisarvonsa. Ollaan menossa hälyttävään suuntaan, jos vain täysipäisillä ja -kuntoisilla on oikeus elää. Ihmisen pitää päteä ja suorittaa loppuun asti? Ei pidä. Saa vain3 olla.

Isäni vaihtoi itse autoonsa talvirenkaat 87-vuotiaana. Apu ei kelvannut, eikä sitä olisi tarvittukaan.