Kuinka kauan jaksaisit lasten takia avioliittoa, josta et saisi itsellesi yhtään mitään hyvää?

En lasten takia jatkaisi sitä hetkeäkään.

Luulin, että voin pakottaa itseni olemaan liitossa lasten vuoksi. Kumppanikin luuli, että voi pakottaa minut olemaan siinä.

En pystynyt. Muutaman vuoden menin "lasten vuoksi". Olisi pitänyt lähteä paljon aikaisemmin.

Jos lapset siitä saisivat hyötyä, kokisin sen samalla itselleni hyödyksi. Rakastanhan lapsiani täydestä sydämestä. Valitettavasti olen kuitenkin niin itsekäs, että olen kouluttanut itseni ja opetellut pärjäämään omillani, joten en joutuisi lasten takia yhtään missään liitoissa olemaan.

10 vuotta jaksoin.

Lasten takia eroaisin. Jos joutuisin olemaan hirveässä liitossa, se kyllä vaikuttaisi henkiseen hyvinvointiini niin paljon että kaikki kärsisivät. 

Miettisin ennemmin sitä, mitä voisin tehdä liiton parantamiseksi.

Sitten, jos kysymys on esim. väkivallasta tai sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, en jaksaisi hetkeäkään.

Jaksoin kymmenisen vuotta.

Minä jaksoin 5 vuotta. Sitten oli erottava. Ne vuodet olisi voinut käyttää toisinkin. En usko, että "uhrautumisen vuodet" lisäsivät lasten onnellisuutta mitenkään, vaan päinvastoin. Oli typerää kuvitella niin.

Mäkin olen sinnitellyt monta vuotta. Tänä vuonna lopullinen päätös syntynyt. Mies on alkoholisti, joka ei muuksi muutu. Tai muuttukoon, mutta minä en ole sitä enää katsomassa. Nyt lapset on niin isoja, että pärjäävät myös isän kanssa, jos pitää vuoroasumista järjestää. Ja ei, ei ole ollenkaan itsestään selvää, että lapset jäisi raittiille työssäkäyvälle äidille. Muuten olisin lähtenyt jo monta vuotta sitten. :(

Vierailija kirjoitti:

Olisiko vuosi tarpeeksi uhrautumista, vai vaadittaisiinko enemmän?

Sehän riippuu niin siitä, mikä teidän parisuhteessa on vikana. Yhteen menitte kuitenkin ja teitte lapsia? Onko vika pelkästään siinä puolisossa vai onko yhtään peiliin katsomisen paikka?

Miksi ihmeessä tällaisten kanssa on vapaaehtoisesti menty naimisiin ja tehty lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset siitä saisivat hyötyä, kokisin sen samalla itselleni hyödyksi. Rakastanhan lapsiani täydestä sydämestä. Valitettavasti olen kuitenkin niin itsekäs, että olen kouluttanut itseni ja opetellut pärjäämään omillani, joten en joutuisi lasten takia yhtään missään liitoissa olemaan.

Ei kyse olekaan pärjäämisestä vaan siitä, että lapset saavat asua yhdessä kodissa. Sitä tarkoittaa "lasten takia".

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tällaisten kanssa on vapaaehtoisesti menty naimisiin ja tehty lapsia.

Ihmiset muuttuu vuosien saatossa ja parikymppisenä sitä itsekin katsoi asioita eri tavalla mitä nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko vuosi tarpeeksi uhrautumista, vai vaadittaisiinko enemmän?

Sehän riippuu niin siitä, mikä teidän parisuhteessa on vikana. Yhteen menitte kuitenkin ja teitte lapsia? Onko vika pelkästään siinä puolisossa vai onko yhtään peiliin katsomisen paikka?

Tämä. Minulla ja miehelläni lähinnä rakkaus hiipui ja klassisesti "kasvettiin erillemme" ruuhkavuosina, mutta mitään sen suurempaa ei ollut, vaan oltiin ihan hyviä kämppiksiä toisillemme. Päätettiin turhaan olla hajottamatta perhettä ja vasta kuopuksen muutettua pois erosimme sovussa. 

Sen sijaan väkivaltaisessa, tai päihdehuuruisessa tms suhteessa ei kannata sinnitellä lasten, tai minkään muunkaan, takia päivääkään.

Antoiko avoliitto sitten jotain? Sillä jos ihan avioliiton solmimisen yhteydessä tulit raskaaksi niin eihän sinulla ole se lapsi siinä kuin noin kolme kuukautta ensimmäisestä aviovuodesta. Jos lapset oli jo aiemmin niin mikä on muuttunut avioliiton jälkeen?

En jatkaisi yhtään, en halua paskas kotia lapsille

Lasten täysi-ikäisyyteen asti ehkä.

Hmm. Haluaisinko antaa lapsille paskan esimerkin parisuhteesta ja perhe-elämästä? Todennäköisesti ihmiset siitää kotoa opittua mallia paljon omaan elämäänsä aikuisena.

Lasten vuoksi on itsepetosta

Vierailija kirjoitti:

Lasten vuoksi on itsepetosta

Ei se mitään itsepetosta ole. Itsepetos tarkoittaa syytä, jolla huijaa itseään. Lasten takia on ihan selvä ja järkeväkin syy jos kumppani ei ole paha eikä väkivaltainen, niin että elämä voi silti sujua ihan siedettävästi.