Nainen on jumalatar - ihanaa ja voimauttavaa tukea vai turhaa hömppää? (kysymys naisille)

Tuntuu siltä, että erilaisia jumalatar-kursseja ja vertaistukiryhmiä putkahtelee lisää koko ajan, ainakin omassa tuttavapiirissäni ilmiö on nousussa. Mikä on sinun mielipiteesi, saatko niistä voimaa itsellesi vai onko tuollaiseen vaikeaa suhtautua? Vai jotain ihan muuta?

Mä periaatteessa arvostan ajatusta itsensä rakastamisesta ja pidän sellaisia ajatuksia vaan positiivisena ilmiönä, mutta nuo sisäinen jumalatar -jutut menee joskus vähäsen vaivaannuttavan puolelle. Sain ennen joulua kutsun johonkin uuteen jumalatar-nettikurssiin joka yllättävästi on ilmainen (ainakin aluksi?) ja mietiskelen mitä vastaisin.

Yritän suhtautua asiaan avoimesti, mutta myönnän olevani niin nihilistinen että tässä on mulle haastetta. :)

Ajatuksia aiheesta?