Lue keskustelun säännöt.
Näyttelijäntyö ja improvisaatio
27.12.2016 |
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ja kun av:lla saa aina vastauksen kaikkeen, kysynpä nyt täältä!
Eli miksi näyttelijän pitää pystyä improvisointiin ja se on käsittääkseni ihan isokin osa koulutusta?
Itse olen sitä mieltä, että näyttelijä tulkitsee valmista tekstiä, eli on se näytelmäkirjailijan tuotoksen esittäjä. Miksi näyttelijän pitäisi olla myös se "näytelmäkirjailija" eli sisällön tuottaja eli mitä improvisaatio on: näyttelijä tuottaa siinä myös sen tekstinsä itse ja kaiken huipuksi spontaanisti (=vielä vaikeampaa, kun ei saa miettiä, hioa, puntaroida, korjata, muokata kuten kirjoittaja saa)? En ymmärrä! Voihan vaikka aika "tylsä" ja vähemmän sanavalmis ihminen olla erittäin hyvä ja lahjakas näyttelijä, kunhan saa ne repliikit valmiina ihmiseltä, joka taas on hyvä ja lahjakas kirjoittaja.
Kommentit (25)
Voi olla, käytännössä vaaditaan monenlaisia taitoja. Teatterinäyttely voi vaatia myös improvisaatioon perustuvaa reagointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
En ole näyttelijä, heistä joku osaisi vastata kysymykseesi täsmällisemmin ja asiantuntevammin, toivottavasti tähän linkkiisi näyttelijän ammatissa toimiva tulee sinulle vastaamaan.
Näin yhtäkkiä maallikkona olettaisin että improvisaatiossa on kysymys heittäytymisestä hetken ja intuition vietäväksi, mikä on erittäin oleeista näyttelijän työssä että kykenee pääsemään rooliin "sisään", sisäistämään näyttelemänsä. Eli draamallista intuitiota kehitetään improvisaatioharjoituksissa ja -tekniikoissa?
Improvisaatiossa on hyvin pitkälti kysymys reagoinnista ja autenttisesta hetkessä olemisesta. Molemmat näistä ovat näyttelijälle hyvin olennaisia työvälineitä. Toisaalta, hyvä näyttelijä voi olla huono improaja, ja hyvä improaja huono näyttelijä. Kyky improta tukee näyttelijäntyötä ja roolityöskentelyä, mutta improaja ei välttämättä tee roolityöskentelyä.
No otetaan tilanne esimerkiksi: näyttelijät saavat jonkun sanan ja siitä heidän pitää keksiä tarina, joka jatkuu aina seuraavan näyttelijän tullessa vuoroon. Minusta tässä ei ole kyse mistään näyttelemisestä, vaan hyvän/hauskan/nasevan sisällön tuottamisesta, jossa voisi tekstien kirjoittamiseen paneutunut henkilö loistaa, mutta näyttelijä ei välttämättä yhtään. Tämä oli nyt vain tällainen yksinkertainen esimerkki, mutta tätä ajoin takaa. Onko näyttelijän oltava myös sanavalmis ja hyvä tuottamaan tekstin sisältöäKIN? Eikö siihen tarvita ihan muuta ammattiryhmää... Tavallaan jopa vähän epäreilua minusta... :)
ap
Ap, saako kysyä miksi tämä askarruttaa sinua? Onko tällä tekemistä jonkun oman tekemisesi kanssa? Jos ei ole, niin miksi tavallaan murehtia sitä, mitä jonkun toisen ammatti häneltä vaatii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän hyviä improajia esim. Tauno Palo, Siiri Angerkoski, Ansa Ikonen, Jussi Jurkka, Leo Jokela jne. olisivat olleet...
Minusta -en ole näyttelijä- olisi todennäköisesti usein vähän tylsää, jos katsoisin näytelmä tai esitys koostuisi vain vuoronperään, tai ehkä välillä yhdessä samanaikaisesti luettavsita puheluista. Improvosoinnissa on siis yrityksestä esitää ja kohentaa ja siten parantaa (luettua ja lopulta ulkomuistista) kerrottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, saako kysyä miksi tämä askarruttaa sinua? Onko tällä tekemistä jonkun oman tekemisesi kanssa? Jos ei ole, niin miksi tavallaan murehtia sitä, mitä jonkun toisen ammatti häneltä vaatii?
Olen innokas teatterissakäyvijä. Ihan vain harrastuksena. Ammattini ei sivua mitenkään näyttelijäntyötä. Minusta tällaisesta "saa silti olla kiinnostunut" ihan kuin saa olla kiinnostunut monista muistakin asioista, joita ei tee ammatikseen.
ap
Impro on aika erilaista kuin "oikea" näytteleminen, mutta sen opettelu on kyllä näyttelijällekin tosi hyödyllistä. Ihan jo sen takia, että yksi unohtunut repla kesken kohtauksen voi vaatia seuraavassa kohtauksessa improvisoitua dialogia, jotta rakenne pysyy kasassa. Improvisaatio kehittää draaman tajua, ja on helpompi hahmottaa, mihin kokonaisuus on menossa ja miten siihen pystyy vaikuttamaan.
Näytteljä saa myös töitä helpommin, kun osaa haastattelutilanteessa omaksua saman statuksen kuin haastattelija.
Improvisoimalla tuotettu sisältö ei ole juuri koskaan niin hyvää, että se tekisi käsikirjoittajan työttömäksi. Sen teho ja hauskuus perustuu hetkellisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tässä valmiissa näytelmässä käykin niin, että sinä tai joku muu unohtaa vuorosanansa, niin silloin on erittäin tärkeää osata improta. Hyvä näyttelijä ottaa tilanteesta ja vastanäyttelijästä kopin ja näkee näytelmän myös omin silmin. Mielestäni tekstin tulkitseminenkin on jo omanlaista improa. Toki ohjaajilla on aina omat näkemykset toimintatavoista, mutta koen itsensä kautta, eli omien kokemusten ja oikeiden tunteiden kautta näyttelemisen parhaimmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän hyviä improajia esim. Tauno Palo, Siiri Angerkoski, Ansa Ikonen, Jussi Jurkka, Leo Jokela jne. olisivat olleet...
Niin kuin tässä ylempänä on tullut puheeksi; impro on laaja käsite ja siksi näistäkin näyttelijöistä jokainen on jollain tavalla toteuttanut improa jossain vaiheessa uraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Improvisaatiossa on hyvin pitkälti kysymys reagoinnista ja autenttisesta hetkessä olemisesta. Molemmat näistä ovat näyttelijälle hyvin olennaisia työvälineitä. Toisaalta, hyvä näyttelijä voi olla huono improaja, ja hyvä improaja huono näyttelijä. Kyky improta tukee näyttelijäntyötä ja roolityöskentelyä, mutta improaja ei välttämättä tee roolityöskentelyä.
Tätä olen joskus miettinyt että onko näin myös näyttelijän työn puolella. Itselläni kokemus musiikin puolelta: olen totaalisen epäluova ihminen ja siten onneton improvisoija, mutta silti vahvuuteni on aina ollut uppoutuminen sävellyksiin niin totaalisesti, että olen ihan toisissa maailmoissa soittaessani - elän sitä melodiaa, enkä edes koe olevani joku nykyhetkessä oleva soittaja.
Musiikissa improvisointi on huomattavasti vaativampaa ja aivan oma lajinsa. Näyttelijän immprovisointi on perusammattitaitoa, jonka kuka vaan puhumaan kykenevä voi auttavasti opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ohjelma Putous mahtaisi olla, jos se olisi oikeasti improvisaatiota eikä vain olevinaan? Eli sketsit harjoiteltuja kuten tähänkin asti, mutta se muu ihan oikeaa hetkessä tapahtuvaa improvisaatiota? Voisi olla aika mahtava ohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ohjelma Putous mahtaisi olla, jos se olisi oikeasti improvisaatiota eikä vain olevinaan? Eli sketsit harjoiteltuja kuten tähänkin asti, mutta se muu ihan oikeaa hetkessä tapahtuvaa improvisaatiota? Voisi olla aika mahtava ohjelma.
Niin.
Joskus tuli telkusta Hardwickin kutkuttava ohjelma nimeltä "NYHJÄÄ TYHJÄSTÄ". Ohjelmassa näyttelijät kirjaimellisesti haastettiin heittäytymään hetkeen.
Sen lisäksi, että improvisoinnilla treenataan vaikkapa heittäytymiskykyä, sille tulee käyttöä näyttämöllä aika ajoin muutenkin. Aina kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan ja täytyy improvisoida. Esim. kerran itse kaaduin takahuoneessa ja kädessäni ollut lasi särkyi rytäkässä. Minulla oli nopea vaihto, jonka aikana en ehtinyt pukea päälleni erästä asiaa, koska yritimme paikata kättäni samalla. Minun oli siis keksittävä äkkiä selitys sille miksi olin muka loukkaantunut, enkä voinut toimia seuraavassa kohtauksessa niin kuin tarinan mukaan piti. Minun oli myös luotettava siihen, että vastanäyttelijäni hyppää mukaan muuttuneeseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että improvisoinnilla treenataan vaikkapa heittäytymiskykyä, sille tulee käyttöä näyttämöllä aika ajoin muutenkin. Aina kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan ja täytyy improvisoida. Esim. kerran itse kaaduin takahuoneessa ja kädessäni ollut lasi särkyi rytäkässä. Minulla oli nopea vaihto, jonka aikana en ehtinyt pukea päälleni erästä asiaa, koska yritimme paikata kättäni samalla. Minun oli siis keksittävä äkkiä selitys sille miksi olin muka loukkaantunut, enkä voinut toimia seuraavassa kohtauksessa niin kuin tarinan mukaan piti. Minun oli myös luotettava siihen, että vastanäyttelijäni hyppää mukaan muuttuneeseen tilanteeseen.
Mukava lisäbonus vai oikeasti syy miksi sitä treenataan?
Kuinka paljon näyttelijäksi kouluttautunut pääsee näyttelemään itse keksimiään hahmoja tai kirjoittamaansa tarinaa? Esim. Lena Dunham sekä näytteli että kirjoitti Girls-sarjassa, samoin Kumman Kaa-sarjan näyttelijät olivat keksineet hahmonsa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että improvisoinnilla treenataan vaikkapa heittäytymiskykyä, sille tulee käyttöä näyttämöllä aika ajoin muutenkin. Aina kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan ja täytyy improvisoida. Esim. kerran itse kaaduin takahuoneessa ja kädessäni ollut lasi särkyi rytäkässä. Minulla oli nopea vaihto, jonka aikana en ehtinyt pukea päälleni erästä asiaa, koska yritimme paikata kättäni samalla. Minun oli siis keksittävä äkkiä selitys sille miksi olin muka loukkaantunut, enkä voinut toimia seuraavassa kohtauksessa niin kuin tarinan mukaan piti. Minun oli myös luotettava siihen, että vastanäyttelijäni hyppää mukaan muuttuneeseen tilanteeseen.
Mukava lisäbonus vai oikeasti syy miksi sitä treenataan?
No aika tosi hyödyllinen lisäbonus. Tullut mulla ainakin käyttöön lukemattomia kertoja. En usko, että improvisointia harjoitellaan vain yhdestä syystä. Näyttelijä harvemmin on käsikirjoittaja, mutta luovuttaa kuitenkin vaaditaan. Kykyä olla joku toinen. Jos sitä harjoiteltaisiin vain valmiiden käsikirjoitusten kanssa jäisi skaala kapeaksi ja tulokset todennäköisesti yksipuolisiksi. Minusta validimpi kysymys voisi oli miksi näyttelijöiksi pyrkivien olisi Suomessa parasta osata tanssia ja laulaa. Ehkä kyse on siitä, että halutaan kokeilla uskaltaako tehdä jotain vaikka ei ehkä osaa. Heittäytymistä sekin. Tai sitten kaikilla suomalaisilla näyttelijöillä tulee oli valmiudet esiintyä musikaaleissa...
Alapeukuttaja, entä jos vastaisit?