Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Loukkaannun ilmeisesti aika herkästi. Miten voisin kovettaa itseäni?

Vierailija
26.12.2016 |

En itse tunnista tilanteita, joissa loukkaantumiseni olisi ns. turhaa tai väärin. En osaa nyt edes sanoa esimerkkejä, mistä olen loukkaantunut, mutta ainakin pari ihmistä (miestä) on sitä mieltä. Onko se vain ominaisuuteni vai voiko sitä jotenkin kehittää? Olisinko miellyttävämpi, jos en pahoittaisi mieltäni? Vai olisinko kynnysmatto?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
26.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet herkkä. Älä anna arvostelijoille mahdollisuutta vaan käsittele loukkaantumisesi yksin. 

Vierailija
2/6 |
26.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä vähän hankala sanoa miten asia on kun ei ole mitään esimerkkejä. Tai siis kai ihmisellä on oikeus loukkaantua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
26.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän hankala sanoa miten asia on kun ei ole mitään esimerkkejä. Tai siis kai ihmisellä on oikeus loukkaantua.

Oikeus tietysti, mutta sitten tulee draamaa ja draamasta seuraa torjuntaa.

Ap

Vierailija
4/6 |
26.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:lla on satavarmasti kuitenkin epävakaa persuhäiriö.

Vierailija
5/6 |
26.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen varsin herkkä. Vasta näin keski-ikää lähestyessä olen pystynyt hyväksymään a) loukkaantumisen aiheuttamat negatiiviset tunteeni ja b) sen, että ne ovat (tietyssä mielessä) "vääriä" (juontavat juurensa temperamenttiini ja koulukiusaamiskokemuksiin).

Eli hyväksyn sen, että loukkaannun, mutta eristän tunteeni todellisuudesta, en anna niiden millään tavalla vaikuttaa käyttäytymiseeni, kuvittelen tunteeni jonkinlaiseen säiliöön missä käsittelen ne itse tai odotan että ne menevät ohi, ilman että ne vaikuttavat muihin tai edes oikeastaan omaan itseeni, suhtaudun niihin hetkellisenä vammana, mikä estää minua hetkellisesti kokemasta elämää normaalisti. Ikään kuin samalla tavalla kuin vaikka jalkakipuun joka estää minua juoksemasta normaalisti, mutta joka menee hetken päästä ohi.

Toinen asia on se, että olen huomannut olevani hirveän vaativa itseäni ja muita kohtaan. Olen aina arvostanut muut itseäni korkeammalle ja ajatellut, että itse olen sosiaalisesti taitamaton mokailija. mutta sitten jos muut eivät käyttäydykään aina täydellisesti, järkytyn ja loukkaannun. Tajusin että olen ollut kykenemätön asettumaan muiden asemaan ja monesti loukkauksena pitämäni käytös voi johtua vaikka vain toisen väsymyksestä, tai asioiden näkemisestä toisella lailla. Tämän tajuaminen on vähentänyt loukkaantumisherkkyyttä ja myös lisännyt armollisuutta itseäni kohtaan.

Yllä olevat eivät tietenkään päde jos joku aivan avoimesti ja selkeästi loukkaa minua. Silloin voin tietenkin reagoida loukkaantumalla.

Vierailija
6/6 |
26.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No koko maailma ei pyöri sinun navan ympärillä, ei vaikka kuinka loukkaantuisit olemattomista asioista.