Lue keskustelun säännöt.
Mitä pelkäät eniten maailmassa? (Jos ei lasketa läheisten menetyksiä, kuolemaa, sotaa)
26.12.2016 |
Itse pelkään ihan sikana että hampaani tippuisivat, eikä minulla ole varaa ostaa uusia (:D) siis proteeseja, tekareita tms.
Pelkään sitä niin paljon, että näen tosi usein unta että minulta irtoaa tai murenee hampaat..
Toinen mitä pelkään ihan järjettömästi, on rotat, hiiret yms jyrsijät. En kykene edes katsomaan mitään kuvia edes oravista. Eilen vahingossa katsoin leffaa jossa oli rottia, tuli hirveitä puistatuksia. Jos alan liikaa miettimään, niin tuntuu että saisin sydärin.
Kerran lenkillä näin kun hiiri juoksi tien ylitse. Sen yli pyyhälsi auto, mutta renkaat eivät osuneet siihen, vaan ilmavirta laittoi sen ihan sekasi ja se pyöri paikoillaan miten sattuun. Minun oli tarkoitus mennä kaverilleni, mutta en uskaltanut kävellä hiiren ohitse, vaan käännyin ympäri ja juoksin kotiin niin lujaa kuin pääsin. Tätäkin kirjoittaessa alkaa puistattaa.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihervasureita, ne on kuin suutareiksi jääneet pommit, koskaan ei voi tietää mitä tuhoa tämä lössi tekee, kaikenhuipuksi sivistymättömiä moukkia.
En pelkää kuolemaa, vaan sitä että joudunko elämään seuraavat 40 vuotta yksin niin kuin tähän astiset 40 vuotta.
Oravat ei ole todellakaan söpöjä. Ne on kuin rottia nätillä hännällä, enkä ymmärrä miksi ihmiset syöttää ja ihailee niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on psycho bitch. Tulee mieleen eräs tyttö heppatallilta aikoinaan kun meni karsinaan puruja hakemaan. Ei uskaltanut lasta puruja kottikärryyn kun puruvarastossa oli hiiri. Eikä uskaltanut hakea kauroja hepoille ennen kuin kaverit olivat tömistelleet niin lujaa, että hiiret varmasti kaikkosivat :D Oletko ap kenties hän? Noista tapahtumista n.10-12 vuotta aikaa.
Sairauksia. Paha syöpä josta tulee kipuja niin etten voisi huolehtia lapsestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivarissa asuessa pelkäsin joka yö että joku murhaaja/raiskaaja jne tulisi asuntooni, mutta kun muutin pieneen kerrostaloon jossa kivat naapurit, huono äänieristys ja alaovi lukossa öisin, niin nuo pelot loppuivat kuin seinään. :)
En mä varsinaisesti pelkää mitään, jos läheisten menettämistä ei saa sanoa.
Ehkä kuitenkin pelkään yksinäisyyttä.., tai siis sitä että en löytäisi enää koskaan ketään kenen kanssa jakaa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on psycho bitch. Tulee mieleen eräs tyttö heppatallilta aikoinaan kun meni karsinaan puruja hakemaan. Ei uskaltanut lasta puruja kottikärryyn kun puruvarastossa oli hiiri. Eikä uskaltanut hakea kauroja hepoille ennen kuin kaverit olivat tömistelleet niin lujaa, että hiiret varmasti kaikkosivat :D Oletko ap kenties hän? Noista tapahtumista n.10-12 vuotta aikaa.
Olisin ollut varmaan tuollainen jos harrastaisin hevosia :) Mutta en harrasta. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on syöpä ollut ja pelkään että se tulee uudestaan, koska saattaisin jäädä vielä eloon, mutta paljon huonompaan kuntoon. Tän hetkisen elämänlaadun vielä kestän, mutta raja tulisi vastaan varmaan melko pian.
Että jäisin kiinni töissä runkkaamisesta. Olen pikkupomo jolla 30 lähinnä naisalaista. Päivittäin tumputan mutta joskus.kiihkeimmilläni saatan riisua paljonkin vaatteita ja jos silloi joku pamahtaisi huoneeseeni... urani olisi ohitse.
Ja kai juuri tuo kiihottaa siinä ihan helvetisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajasit pois läheisten kuoleman ja sodat. En oikeastaan pelkää muuta. Aiemmin pelkäsin työttömyyttä, elämäntilanne on sellainen, että en sitäkään enää pelkää. No jos jotain ylipäätään pelkään, niin ehkä että kuolen kivuliaasti tai dementoidun pahasti. En nyt noita kuitenkaan päivittäin ajattele.
Tulipaloja, oman ulkonäön / terveyden pilaantuminen, sukulaisen muuttuminen hyysättäväksi, 24/7 omaishoitajaksi joutuminen
Mua pelottaa Irakilainen hummeri.
Että läheisellini tapahtuu pahaa.
Menetän työni.
Talouteni romahtaa.
Olen paska työssäni.
Muutun huoraksi, joka jakaa tavaransa kelle tahansa
Olen ostettavissa.
Muutun katkeraksi, negatiiviseksi, lihon, ja mässytän mieheni pihalle.
Kipua. Sellaista hirveää kipua, jota koin sairaalassa kahden suuren leikkauksen jälkeen ja joka ei talttunut millään kipulääkkeillä. Se oli epäinhimillistä. Kuolema tuntui silloin paljon armollisemmalta vaihtoehdolta kuin sietämättömän kivun kourissa kamppaileminen. Sitä kipua ei voi kuvailla. Sen tietää vain saman kokenut.
Varmaan kasvojen menettämisen pelko on se juurisyy, josta sitten kumpuaa valtavasti muita pelkoja.