Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ahdistava tuttava

Vierailija
13.03.2006 |

Olen nyt hoitovapaalla alkanut viettämään aikaa jonkin verran entisen työkaverini kanssa, jolla on samanikäinen lapsi. Muistan kuinka minua ahdisti jo työssäoloaikana silloin tällöin se, että tämä kyseinen ihminen arvosteli ja haukkui kaikki muut, siis aivan kaikki muut ihmiset työssä. Silloin aina mietin mitä han mahtaa puhua minusta...



No nyt hän otti minuun yhteyttä vuosien jälkeen ja sama jatkuu. Kauhea haukkuminen muista äideistä ja yleensäkin kaikista ihmisistä. Tapaamisen jälkeen itsellä on välillä tosi ahdistunut tunne, vaikea kuvailla mutta jotenkin epämääräisen huono olo. Jotenkin tuntuu että negatiivisuus tarttuu. Onko muilla tällaisia tuttuja? Pitäisikö vähentää tapaamisia?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mää voisin olla sun tuttu!



En oo kyllä tavannu paljoa vanhoja kamuja joille oisin heti alkanu aukoon nokkaa.. ;)



Mutta mää oon tällänen lässyttäjä.. On kiva kertoo toisista juttuja joita tietää.

Mielelläni kuuntelen muitten juttuja joita välitän uudelleen eteenpäin! :)



Itte en tarkota pahaa, kunhan pälätän. Jos pyydetään oleen hyshys niin kerron ainoostaan miehelleni. Sitten tulee ongelmia jos en sais miehellekään kertoa!! :D

Vierailija
2/3 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei ole omaa elämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
13.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä mun käy jotenkin sääliksi niitä, tulee mieleen, miten paha olo niillä onkaan, kun kaikki on niiden mielestä huonosti. Usein sellaisten ihmisten äänestä ja olemuksesta huokuu sellainen ihme kireys ja ahdistus, en nyt löydä parempia sanoja kuvailemaan mitä tarkoitan. Joskus sellaisen ihmisen kanssa keskustellessa yritän itse mainita puheena olevien ihmisten/asioiden positiivisia puolia, mutta siitähän ne negatiivikot oikein vauhkoontuvat. Eipä toisia ihmisiä voi muuttamaankaan mennä, niin että pitää vaan vältellä niiden seuraa, jos ahdistaa.



Ja tosta kavereiden asioiden kertomisesta omille miehille. Musta tuntuu, että tosi moni tekee niin. Itsekin lörpöttelen, mutta sen verran mulla on tunneälyä, että jos ajattelen jonkun asian olevan kaverille arka tai intiimi, niin jätän kertomatta. Jo senkin takia, että mun mies on aika herrasmiesmäinen ja varmaan menettäisi kunnioitustaan mua kohtaan, jos juoruaisin kavereiden salaisuudet.