Uskovaiset: Mitä usko on?

Siihen aikaan kun Aatami ja Eeva oli Edenin puutarhassa, usko oli luotu ihmisen sydämeen niin että se tuli synnyinlahjana ja pysyi. Jumala oli lähellä. Kun Jumala karkoitti ihmiset Edenistä, on ihmiset syntyjään erossa Jumalasta ja kaikki usko on ammennettava sydämiin ulkoapäin, ja se katoaa jos sitä ei pidä yllä.

Lue, rukoile, kuuntele. Vahvistat uskoa olemalla yhteydessä Jumalaan. Raamattua lukemalla ja rukoilemalla voi löytää Jumalan oivalluksien kautta, ja vahvassa uskossa voi siirtää jopa vuoria.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on Jumalan valtakunnan viattomalla asenteella liikenteessä. Vasta vähitellen tulemme vastuuseen kun saamme vapaan tahdon aikuisena.

Näin siis helluntaiopin mukaan. Klassinen kristinusko on eri linjoilla: Sen mukaan jokainen ihminen on syntinen, iästä viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullista, jos tässä kristityssä maassa eivät ihmiset enää tiedä edes, mitä usko on?:O

Onko tietotekniikka, materia ja tämä maailma vienyt senkin jo pois? Onneksi synnyin aikana, jolloin oli uskovainen mummo ja täti, koulussa oli aamuhartaudet ja uskossa oleva papin vaimo opettajana. He olivat lapsuuteni turvallisimmat ihmissuhteet ja sain niistä uskoni.

Teinivuosina ja nuorena aikuisena usko oli hetken kadoksissa, mutta löysin sen uudestaan sydämestäni, kun Jumala kutsui minua vaikeuksien kautta.

Mutta eihän uskovaisetkaan ole yksimielisiä siitä, mistä uskossa on pohjimmiltaan kyse. Perinteisen luterilaisen käsityksen mukaan sylivauvatkin voi uskoa. Helluntailaisten mukaan se on mahdotonta, koska pienen lapsen ymmärrys ei ole kehittynyt tarpeeksi uskomista varten.

Eroja on muitakin. Kristittyjen valtavirta ajattelee, että uskoon voi tulla vaikka Raamattua lukemalla. Poikkeuksen muodostaa mm. lestadiolaiset, joiden mukaan usko syntyy kirjaimellisesti kuulemisesta ja edellyttää aina henkilökohtaista kontaktia johonkin uskovaan.

Minulle usko on luottamista näkemättä, toivoa jota ei voi selittää. Toki se elää siitä että seurakunta ja siinä vaikuttava Jumalan sana saa mahdollisuuden ravita minua. Mutta lopulta henkilökohtainen vakuuttuminen on sen tajuamista, että joku kantaa, jokin mielekkyys seuraavaan päivään aina annetaan.

Uskominen on tietämistä, eikä missään tekemisissä uskontojen kanssa...en tukeudu raamattuun, en kuulu kirkkoon, mutta tiedän oppaani, ne auttavat ja ovat läsnä kaiken aikaa...mua ärsyttää ns uskovaiset, jotka siteeraavat raamattua ja tuomitsevat esim homouden vedoten raamattuun...ihmettelen että voi noin vain tuomita toisen, vaikka juuri luoja hänestä on tehnyt sellaisen mitä on...homo, lesbo, hetero, erakko...

Minusta usko on sitä, että uskoo kaiken aina tapahtuvan parhain päin, ettei murehdi tulevaa. Jotta tämä on mahdollista, pitää olla joku (se, johon uskoo), joka ottaa huonolla hetkellä kiinni.

Suomessa vähemmän puhutaan uskoontulosta, varsinkaan ev. lut. kirkon piirissä. Itse olen jossain määrin poikkeava tapaus, sillä olen ihan perus luterilaisen kodin kasvatti, jolla on kuitenkin kokemus uskoontulosta. Se oli ihan maltillinen juttu, mutta tuosta hetkestä lähtien olen tiennyt, mitä usko on. Aiemmin ihmettelin koko uskovaisen ihmisen käsitettä ja liitin sen lähinnä lestadiolaisiin. En halua edelleenkään kutsua itseäni uskovaiseksi vaan kristityksi.

Ja kuulun edelleen ihan ev. lut. kirkkoon. En ole ns. hengellistä kotia löytänyt oikein mistään, mutta ihan hyvä näinkin. Saatan seurata katolista jouluyön messua tai ortodoksista pääsiäisenä. Vapaat suunnat, helluntailaisuus tai viidesläiset herätysliikkeet eivät kiinnosta. Ovat liian hurmoksellisia tai liian pakottavia.

On siis monenlaista uskoa, sitä kai tarkoitin tällä kirjoituksella. Kyllä se sitten selviää, kun aika on.

Usko on Jumalan lahja. Hän kutsuu ihmistä yhteyteensä.

Usko on luottamusta. Luottamusta siihen, että Jeesuksen ristintyön ansiosta pääsen taivaaseen rakadtavan Jumalan luo, kun aikani on päättynyt täällä maan päällä. Ja usko on luottamusta Jumalan johdatukseen ja lohdutukseen, vaikeuksienkin ja kipuilun keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Usko on Jumalan lahja. Hän kutsuu ihmistä yhteyteensä.

Usko on luottamusta. Luottamusta siihen, että Jeesuksen ristintyön ansiosta pääsen taivaaseen rakadtavan Jumalan luo, kun aikani on päättynyt täällä maan päällä. Ja usko on luottamusta Jumalan johdatukseen ja lohdutukseen, vaikeuksienkin ja kipuilun keskellä.

rakadtavan=rakastavan

Usko on naapurirapussa asuva vanha juoppo jolla on tapana kusta lasten leikkipaikan kulmalla olevaan pensaaseen.

Usko on moniulotteinen asia. Toisaalta se on Jumalan vaikuttamaa. Toisaalta sitä voi itsekin ruokkia lukemalla Raamattua eli Jumalan Sanaa, rukoilemalla, käymällä seurakunnassa ja Herran ehtoollisella.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan kun Aatami ja Eeva oli Edenin puutarhassa, usko oli luotu ihmisen sydämeen niin että se tuli synnyinlahjana ja pysyi. Jumala oli lähellä. Kun Jumala karkoitti ihmiset Edenistä, on ihmiset syntyjään erossa Jumalasta ja kaikki usko on ammennettava sydämiin ulkoapäin, ja se katoaa jos sitä ei pidä yllä.

Lue, rukoile, kuuntele. Vahvistat uskoa olemalla yhteydessä Jumalaan. Raamattua lukemalla ja rukoilemalla voi löytää Jumalan oivalluksien kautta, ja vahvassa uskossa voi siirtää jopa vuoria.

Eeva kuunteli käärmettä ja rupesi epäilemään Jumalan ohjetta olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puusta. Eeva söi hedelmää ja antoi siitä myös Aadamille. Silloin he huomasivat tehneensä vastoin Jumalan tahtoa ja pakenivat. Piiloutuvat metsään. Huom! Jumala lähti etsimään heitä. Aadam ja Eeva eivät etsineet Jumalaa vaan Jumala etsi heitä ja etsii vieläkin.