Ihastuksellani on asperger, kannattaako hänen kanssa edes kuvitella mitään vakavempaa?

Vapaa vai varattu?

No googlaa hakusanoilla asperger ja parisuhde, asperer ja parisuhde kokemuksia, asperger oireet jne. niin saat selville mistä on kyse. Sitten mieti, että hän on sellainen eikä tule ikinä siitä muuttumaan. Sitten mietit, että olisitko ihan aidosti onnellinen sellaisen ihmisen kanssa.

Itse ajattelisin kyllä asiaa niin, että samankaltaisten olisi helpompaa olla samankaltaisten kanssa, on sitten kyse ihan mistä tahansa. Parisuhde on yleensä ihan tarpeeksi vaikea ilman suuria eroavaisuuksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa vai varattu?

Niin siis ihan vapaa hän on, ite on kertonut minulle sen.

Kyllä kannattaa yrittää, jos todella olet ihastunut. Kuitenkin on muutamia juttuja joihin kannattaa varautua. Lue esim. aspalstaa, sieltä kyllä selviää. Itse olin tällaisessa suhteessa aikoinaan enkä lopulta jaksanut, monista syistä. Mutta olenkin melkoisen voimakastahtoinen ja itsepäinen ihminen. Erilaisella luonteenlaadulla aspergerin kanssa voisi pärjätäkin.

On mullakin asperger. Ja sitä paitsi kaikki ihmiset on omia persooniansa ja luonteita, joten miksi niitä pitää tunkea lokeroihin?

T: 22-vuotias nuori mies/poika

Vierailija kirjoitti:

No googlaa hakusanoilla asperger ja parisuhde, asperer ja parisuhde kokemuksia, asperger oireet jne. niin saat selville mistä on kyse. Sitten mieti, että hän on sellainen eikä tule ikinä siitä muuttumaan. Sitten mietit, että olisitko ihan aidosti onnellinen sellaisen ihmisen kanssa.

Itse ajattelisin kyllä asiaa niin, että samankaltaisten olisi helpompaa olla samankaltaisten kanssa, on sitten kyse ihan mistä tahansa. Parisuhde on yleensä ihan tarpeeksi vaikea ilman suuria eroavaisuuksiakin.

Mulla on asperger ja ei tulisi kyllä mieleenkään alkaa parisuhteeseen toisen assin kanssa. Menisi hermo. Mieluummin vaikka joku ylisosiaalinen adhd-tapaus mulle. Vastakohdat viehättää! :)

Tässäpä on yksi linkki, jossa on käsitelty aihetta. Jokainen Aspergerkin on yksilö, mutta nämä ovat melko yleisiä piirteitä:

http://www.autismiliitto.fi/files/1761/Parisuhdeopas5_painos_kevyt.pdf

Omasta kokemuksestani (ilmeisesti minullakin on Asperger-piirteitä, ja olen Aspergerin äiti) sanoisin, että pakottaminen ja yllätykset ("kauppaan lähdetään tasan nyt", vaikka asiasta ei olisi puhuttu aiemmin) vain pahentavat monta tilannetta. "Lähdettäisiinkö aamulla kauppaan kello 9.37?" toimii huomattavasti paremmin. Jos toinen vastaa "ei", kannattaa kysyä, milloinkas sitten lähdetään. Tämä siis on vain pieni mutta ehkä kuvaava esimerkki. Asperger ei tahallaan ole välinpitämätön - hän ei vain todellakaan ymmärrä pelkkää mulkaisua, koska hän ei välttämättä tajua, mistä toinen hermostui, jos tämä ei sitä kerro konkreettisesti. No juu,meillä se jo sujuu vuosien kokemuksella, koska ilmeisesti ymmärrän, miten ilmaista asiat omalle Aspergerilleni (ja välillä sanon isännällekin, miten asiat kannattaa muotoilla).

Minun Aspergerini on varsin rauhallista tekoa, joten sen puoleen ei hätää.

Suosittelen kyllä tutustumaan ja katsomaan, miten homma menee, ettei sinun tarvitse miettiä, olisiko kannattanut vai ei, mutta sinun on hyvä varautua siihen, että toinen ei muutu pelkästä mulkaisusta.

Ovat herkkiä loukkaantumaan, jos joku päsmäröi liikaa.

Suurin huolenaiheeni olisi, että voitte saada asperger-lapsen joka on todella paljon työläämpi kuin neurotyypillinen lapsi. Mutta suosittelen silti kokeilemaan, jos kerran ihastunut olet. Kaikilla ne piirteet ei ole niin voimakkaita. Ja kannattaa myös lukea netistä, miten aspergerin aivot toimii ja miten he on erilaisia kuin muut.

Jäi lisäämättä: Asperger ei ole sen älyllisesti sen vajakimpi kuin muutkaan. Voi vain olla erilainen.

No itse olen aspergeriä sairastava nainen, mulla on puoliso ja kolme lastakin.. ihan hyvin ollaan toimeen tultu. Jotenkin aika loukkaava ajatus, että joku arvioisi, että kanssani ei voi aloittaa parisuhdetta siksi koska olen minä.

Miksi ihmeessä hankkisit itsellesi tahallasi vaikeuksia alkamalla suhteen aspan kanssa? Nuo ovat mimosamaisen herkkiä loukkaantumaan kaikesta mahdollisesta ja muutenkin vajaita sekä vaikeita.

Onpa ankean kapea käsitys ihmisten välisistä eroista ja parisuhteista. Ihmissuhteet voivat olla helppoja tai vaikeita, yleensä kaikissa molempia vaiheita ihan riittämiin. Ihmisen torppaaminen pelkän diagnoosin pelossa on hirveää leimaamista: tietenkin kannattaa tutustua ihastuksen kohteeseensa! Jostain syystähän ketjun aloittaja häneen ihastui, miksei tutustuisi - ja katsoisi osuvatko persoonat yhteen.

Mitä yllättävimmät kombot voivat toimia niin ystävyys- kuin parisuhderintamallakin. Moni ei kykenisi elämään kaltaisensa kanssa (esim. kaksi über-intro (tai ekstro)verttiä on useimmiten aika onneton yhdistelmä) Sopiva määrä yhteistä ja riittävästi erilaista, sellaista parisuhteeseen tarvitaan. 

Suurin osa Asperger - ja monen muunkin neuro- tai psyykediagnoosin omaavista syntynyt täysin normiperheisiin, joten miksi leimata heidät joksikin "oudoksi heimoksi"; jonka tulisi olla tekemisissä vain saman diagnoosin omaavien kanssa. Pitäisikö astmaatikotkin pakottaa suhteisiin vain astmaatikkojen kanssa? Entä ylipäätään allergikot tai mitään sairastavat?

Yritä panna sitä sträpärillä hanuriin. Silleen vakavammin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä hankkisit itsellesi tahallasi vaikeuksia alkamalla suhteen aspan kanssa? Nuo ovat mimosamaisen herkkiä loukkaantumaan kaikesta mahdollisesta ja muutenkin vajaita sekä vaikeita.

Aspergerin syndrooma ei ole sama kuin älyllinen kehitysvammaisuus, eivätkä assit loukkaannu kaikesta. Etsi tietoa tästä asiasta ennen kuin avaat suusi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä hankkisit itsellesi tahallasi vaikeuksia alkamalla suhteen aspan kanssa? Nuo ovat mimosamaisen herkkiä loukkaantumaan kaikesta mahdollisesta ja muutenkin vajaita sekä vaikeita.

Kerropa muutama esimerkki, mitä tarkoitat tuolla "kaikesta mahdollisesta ja muutenkin vajaita sekä vaikeita". Minun (nyt aikuinen) Asperger-poikani ei ole ollenkaan tuollainen. Kieltämättä kasvatuksessa oli haasteensa, mutta kun asiat sai menemään jakeluun, niin ne myös pysyvät siellä. Asiaa helpottaa, kun oppii puhumaan Aspergerin kieltä eli muotoilemaan asiat hieman toisin kuin itselle tarvitsee. Kaikkien kärsivällisyys vain ei riitä. 

Varaudu siihen että ihastuksellasi on intohimoinen harrastus tai kiinnistuksen kohde, joka on hänelle koko maailma. Alkuun hän ehkä jaksaa näytellä, mutta sitten sosiaalinen kyvyttömyys ja itsekkyys ottavat vallan. Hänen tahtonsa on laki, hän saattaa laiminlyödä työnsä, velvollisuutensa, sinut, kaikki ja uppoutua omiin juttuihinsa täysin. Sukutapaamiset, kyläilyreissut voivat olla katastrofeja, mikäli hänet niihin mukaan edes saa. Hän tietää kaiken paremmin kuin kukaan muu ja töksäyttelee "totuuksia" ihmisille päin naamaa. Eikä kadu, ymmärrä, pyydä mokiaan anteeksi. Kotihommat jäävät täysin sinun vastuullesi, ruokaa hän ei tee. Ja on nirso. Erittäin nirso. Ruoka-aineet lautasella eivät saa koskettaa toisiaan ja ruokansa hän syö aina samoista adtioista yksin, ei perheen kesken. Hän on käytännön asioissa täysin avuton. Ei suju remontointi eikä kaupassa asiointi, ei mikään. No, laskujen maksu netissä sentään. Pelkää ihmisiä, ei yskalla kysyä tuntemattomilta neuvoa missään tilanteessa. Hän ei keskustele tunteista eikä ota sinun tunteitasi huomioon, koska ei ymmärrä niitä. Hän uupuu jo pienestä (parin tunnin kyläreissu) makaamaan 2 vuorokaudeksi sänkyynsä. Saa raivareita mm. syystä että joku vaate tuntuu yllään ilkeältä tai radiosta tulee musiikkia, joka ei häntä miellytä. Erilaiset äänet, valot, yllätykset saattavat suistaa hänet raivoon, ovat aistiärsykkeinä hänelle liikaa. Kaikkien pitäisi kuunnella hänen luentojaan ja olla kiinnostuneita hänen kiinnostuksensa kohteista. Lapset ovat rasite, energiansa ei heihin tai heidän ymmärtämiseensä riitä. Oma kokemukseni. T. Assin kanssa naimisissa ollut, yhden assin äiti. En suosittele asseja kenellekään täyspäiselle.

Hulluksi tekevät kirjoitti:

Varaudu siihen että ihastuksellasi on intohimoinen harrastus tai kiinnistuksen kohde, joka on hänelle koko maailma. Alkuun hän ehkä jaksaa näytellä, mutta sitten sosiaalinen kyvyttömyys ja itsekkyys ottavat vallan. Hänen tahtonsa on laki, hän saattaa laiminlyödä työnsä, velvollisuutensa, sinut, kaikki ja uppoutua omiin juttuihinsa täysin. Sukutapaamiset, kyläilyreissut voivat olla katastrofeja, mikäli hänet niihin mukaan edes saa. Hän tietää kaiken paremmin kuin kukaan muu ja töksäyttelee "totuuksia" ihmisille päin naamaa. Eikä kadu, ymmärrä, pyydä mokiaan anteeksi. Kotihommat jäävät täysin sinun vastuullesi, ruokaa hän ei tee. Ja on nirso. Erittäin nirso. Ruoka-aineet lautasella eivät saa koskettaa toisiaan ja ruokansa hän syö aina samoista adtioista yksin, ei perheen kesken. Hän on käytännön asioissa täysin avuton. Ei suju remontointi eikä kaupassa asiointi, ei mikään. No, laskujen maksu netissä sentään. Pelkää ihmisiä, ei yskalla kysyä tuntemattomilta neuvoa missään tilanteessa. Hän ei keskustele tunteista eikä ota sinun tunteitasi huomioon, koska ei ymmärrä niitä. Hän uupuu jo pienestä (parin tunnin kyläreissu) makaamaan 2 vuorokaudeksi sänkyynsä. Saa raivareita mm. syystä että joku vaate tuntuu yllään ilkeältä tai radiosta tulee musiikkia, joka ei häntä miellytä. Erilaiset äänet, valot, yllätykset saattavat suistaa hänet raivoon, ovat aistiärsykkeinä hänelle liikaa. Kaikkien pitäisi kuunnella hänen luentojaan ja olla kiinnostuneita hänen kiinnostuksensa kohteista. Lapset ovat rasite, energiansa ei heihin tai heidän ymmärtämiseensä riitä. Oma kokemukseni. T. Assin kanssa naimisissa ollut, yhden assin äiti. En suosittele asseja kenellekään täyspäiselle.

Höpö höpö. Nyt oman huonon kokemuksesi perusteella mollaat kaikki assit. Tyylistä päätellen olet kyennyt itsekin täysin osallistumaan parisuhteenne pilaamiseen. 

Mun assillani intohimoinen harrastamisen kohde liittyy kädentaitoihin, joten on todella käytännön asioissa virtuoosi. On myös hienoa, että ihmisellä on kyky panostaa 100% johonkin asiaan. 

Oma puolisoni on assi, ei helpoimmasta mutta ei myöskään vaikeimmasta päästäkään. Olemme nyt olleet 7vuotta yhdessä, asuttu niistä n. 6,5vuotta saman katon alla.

Tunteista puhuminen ja niiden ilmaiseminen on hankalaa, helpottunut kylläkin vuosien aikana. Vaikea sanoa mikä kuuluu taudin kuvaan ja mikä taas luonteeseen, esim. järkyttävä saamattomuus.

Tilannetaju ei ole puolisollani kauhean nopea, moni asia jää jo pelkästään ohjelmasta tajuamatta, vaikka keskittyisi siihen täysillä.  Ei ymmärrä vihjeitä, vaan kannattaa melkeimpä sanoa suoraan asiat. Sitä assin kanssa suhde ainakin opettaa. Jos on joku hätänä, asiasta täytyy puhua suoraan ja oikeilla nimillä.

Puolisoni on kasvatettu niin, ettei hänellä saa olla yhtä selkeää kiinnostuksen kohdetta. Hänestä paistaa se, että hän haluaisi keskittyä johonkin, mutta ei kykene  siihen. Meillä on kauheasti materiaalia toisesta maailman sodasta, tähtitieteestä, biologiasta yms. Menee kausittain mihin perehtyy, mutta sitten katkeaa ja on jonkin aikaa hukassa.

Itselläni on omat diagnoosit ja joskus tuntuu, etten kestäisi edes itse itseäni. Puolisoni on kuitenkin sitoutunut minuun 100%, ja erityisesti suhteen alkuaikoina pelkäsi, että jätän hänet. Hänelle ei olisi kykyä jättää minua omien sanojensa mukaan. Ja vuodet ovat osoittaneet, että aika tosissaan hän on tässä ja jos on pahempi riita päällä, hän on heti paniikissa, että jätän hänet yms.

Assit on erilaisia, jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Omaani en vaihtaisi koskaan pois, mutta tiedän sen, että harva kestäisi häntä. Mutta hänellä on assin päälle sairauksia, jotka vaikuttavat moneen parisuhteelliseen asiaan.

Tiedän asseja jotka ovat hyviä ihmisten kanssa, koska osaavat lukea pienetkin yksityiskohdat ihmisistä, mutta sitten on asseja jotka eivät kykene minkäänlaiseen ihmiskontaktiin. On asseja joilla on pakkomielteensä ja mahdollisesti pakko-oireitakin, ja on asseja jotka ovat vaan perusluonteeltaan mulkkuja.

Tutustu ihmiseen ja unohda diagnoosi. Jos hän on ihminen, jonka kanssa haluat jakaa koko elämäsi, tartu tilaisuuteen ja lähde seikkailulle. Diagnoosi ei kerro ihmisisestä yhtään mitään.

Aspergerhenkilö on kuin kallio ja sinä olet se ilma siinä ympärillä. Kallion on, ilma mukautuu ympärille. Kallio pysyy aina samana, ei järkähdä mihinkään. Ympäröivä ilma muuttuu, vaihtuu, liikkuu, mutta ei vaikuta kallioon.