Työn vastaanottamisvelvollisuus tiukentuu – töihin 80 kilometrin päähän

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen työterveyshuollossa pääkaupunkiseudulla ja kyllä on paljon niitä henkilöitä, jotka oikeasti haluavat tehdä töitä ja kulkevat pitkänkin matkan töihin. Monet jopa asuvat pääkaupunkiseudulla kimppaasunnoissa viikot, jotta pääsevät töihin. Ymmärrän toki, jos pieniä lapsia ka tukiverkkojen ei ole, mutta usein asiat voidaan järjestää jollakin tavalla.

Olen maalta lähtöisin ja jos olisin itse jäänyt pikkukylään nuorena, niin siellä edelleen olisin ilman töitä.

Oikeasti en ymmärrä tällaista vinkumista, että 80 km olisi pitkä matka töihin.

Kimppakyytejä järjestellään, jos ei omaa autoa ole käytössä.

Suomessa höösätään ihan liikaa näitä ns. vapaaehtoisesti työttömiä!!!

Mitä hemmetin kimppakyytejä? Mä asun maalla. Naapurissa kaksi taloa jossa asuu eläkeläisiä ilman autoa. Yksi naapuri käy töissä, yrittäjä joka tekee työtä epäsäännöllisillä ajoilla ympäri Suomea, saattaa olla viikonkin keikalla. Itse käyn töissä paikassa missä 4 työntekijää ja kaikki teemme eri vuoroa. Vaikka työkaveri asuisi naapurissa en pääsisi hänen kyydissä töihin. Naapurien kyydissä en pääse, miehen työpaikka suuntautuu pohjoiseen kun minun etelään suhteessa asuntoomme. Miten tässä järjestetään kimppakyydit?

Minä en valita olosuhteita, asun kernaasti maaseudulla mutta välillä ihmettelen kuinka suomalainen voi olla epätietoinen siitä miten erilaisia olosuhteita tässä maassa on. 

Itse sinkkuna menin töihin 120 km päähän pikkukylään. Olisin saanut työsuhdeasunnon, tyhjiä asuntoja kylässä riittää mutta pääsin esimieheni äidin luo asumaan alivuokralaiseksi. Asuu 200 m päässä työpaikalta.

Ollaan pomoni kanssa ja hänen äitinsä, mihin kiinnitän huomiota, minulla on siis aivan oma sisäänkäynti ja pomokin nukkuu paremmin.

Maksan tästä huone + keittiö, vessa kombosta 100 e kk, saunatilat ovat vapaassa käytössä kellarissa, vanha rintamamiestalo ja käyn suihkussa töissä, voisin käydä myös kellarissa, missä on sauna.

Mutta käyn suihkussa töissä , jossa käyn myös kuntosalilla.

Teen pitkää päivää ti, ke ja to, pe lähden puolilta päivää kotiini Helsinkiin ja ma aamusta lähden takaisin. Ma olen lounaan jälkeen töissä ja lähden illalla kämpille.

Onnibussi kulkee ja maksan lipuista 1-3 e suunta kun varaan ajoissa.

Aion ensi vuonna vuokraa asunnon myös opiskelijalle , mutta silloin luult vkonloput loppuvat että minun täytyy poistua kotoa jo su. Mutta on sekin parempi kuin ei mitään.

Kylä on ihan kuollut, siellä ei ole mitään tekemistä, mutta parempaakaan ei ole ja mielummin elän näin kuin työttömänä.

Perheelliselle tämä vie enemmän, mutta en ole ainoa työntekijä, joka lähtee viikonloppuisin.

Hyvän ystäväni mies muutti Osloon. 2 yritystä yhdistettiin ja mm monta johtajaa sai lähteä. Mies etsi töitä eikä saanut mitään. Oslosta sai kouluruotsin pohjalla duunaritason töitä ja tulee n 2 vkon välein kotiin, lentolippu maksaa n 100 e.

Muualla työskentely vaatii paljon koko perheeltä mutta aina on se vaihtoehto kotona ja työttömyys.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti toi 80 kilometriä on aivan älyttömän lyhyt matka. En käsitä ettei tuota kasvatettu suuremmaksi.

Meneehän siinä omalla autollakin ainakin tunti suuntaansa, julkisilla enemmän. Harva asuu niin, että pääsee bussiin tai junaan kodin läheltä ja että työpaikka on myös pysäkin vierellä. Pienten lasten kanssa tuo on hankalaa, puolisolla pitäisi olla päivätyö lähellä hoitopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui vuosia sitten. Pian on vuosi 2017 eikä tuollaista peräänsoittoa ehditä tekemään. Edelleenkin pitkä työmatka on asia, jonka saa ja joka kannattaa ilmaista työhönottotilanteessa. On työnantajan harhauttamista, jos ei kerro asuvansa kaukana, koska pitkä työmatka saattaa aiheuttaa sen, että jonain aamuna ei pääse töihin. 100 km matkalla on paljon enemmän vaaranpaikkoja kuin 5 km matkalla.

Näkeehän se työnantaja jo CV:stä, että hakija ei asu samalla paikkakunnalla. Ja typerä on se työnantaja, joka ottaa kaukana asuvan, jos lähempänäkin asuvia on tarjolla. Kyllä se työnantaja ymmärtää ihan ilman rautalankaa, että lähempänä asuvalla on paremmat halut jäädä työpaikkaan pidemmäksi aikaa. Ei sitä tarvitse siis erikseen tuoda esiin, että "asun kaukana, matka on hankala, lopetan työt heti jos saan työpaikan kotipaikkakunnalta". Nämä kaikki on itsestäänselvyyksiä, jotka työnantaja hoksaa muutenkin. Sitä haastattelua (jos sinne asti pääsee) ei tarvitse siis mitenkään omatoimisesti torpedoida, välimatka pitää siitä huolen.

Ja oikeesti, olisko se niin kauheaa saada työpaikka, vaikkakin vähän kauempaa? Silloinhan on paremmat mahdollisuudet saada työpaikka jostain lähempää. Työnantajat ottavat avoimeen paikkaan aina mieluummin sellaisen, joka on jo töissä, kun jonkun työttömän, joka ei kelpaa muillekaan. 

Ihanko oikeasti olisit halunnut lastenhoitajaksi ihmisen, kenen pitää kulkea kaukaa useammalla bussilla ja siksi ei pysty tippaakaan joustoon. Itse ainakin ottaisin mieluummin lähellä asuvan, kenen on vaivatonta kulkea töihin ja joka ei lopeta heti, jos saa lähempää uuden työpaikan. Ja myös kun kulku on helpompaa, hän pystyisi joustamaankin tarvittaessa.

90km työmatkaa ja ihan vapaaehtoisesti, lapsella vähän pitkä päivä tarhassa, ehkä joskus saa talo myytyä, että olisi varaa muuttaa etelämmäs. Kyllä koen liian pitkäksi matkaksi, mutta ei ole vaihtoehtoja. Omaa autoa pakko käyttää, julkisilla matka kestäisi 2,5 h suuntaansa....