Katkerin lapsuuden/nuoruuden joulumuistosi?

Äitini vaati aina kohteliasta käytöstä, varsinkaan hänen mitään tekemisiään ei saanut millään tavalla arvostella. Lapsena en sitä tietenkään tajunnut, yritin vain olla aina kiltti tyttö. Mulla tuli jo ihan pienenä selkärangasta, että lahjoista pitää olla kiitollinen, tuli mitä tuli. Ihan hyvä tietysti tavallaan. Omat vanhemmat kävi hankkimassa joululahjat aina hirveessä kiireessä aatonaattona, enkä muista koskaan saaneeni sitä, mitä toivoin. 

Se ei kuitenkaan ole se katkera kokemus vaan...

Tein tai hankin vähillä roposillani aina kaikille lahjat, saatoin käyttää melkein kaikki vuoden viikkorahat joululahjoihin, koska se oli jostain syystä tosi tärkeetä mulle. No yhtenä jouluna olin mielestäni löytänyt äidille ihan täydellinen joululahjan ja odotin innoissani, miten hän ilahtuisi siitä (äitiä oli tosi vaikea saada hymyilemään. hän on hyvin ilkeä ja itsekäs ihminen, mitä en pienenä ymmärtänyt).

Pettymykseni oli ihan valtava, kun äiti avasi lahjansa naama nyrpeänä ja vielä nyrpeämpänä laittoi sen sivuun mitään sanomatta. En muista mikä se lahja oli, mutta sen muistan, että se "katosi" heti joulun jälkeen. Äiti ei siis noudattanut omia sääntöjään kiitollisuudesta ja kohteliaisuudesta. Se loukkasi ihan äärettömän paljon. Ja hän siis tiesi, että lahja oli minulta. Olin ehkä 10-vuotias.

kaikki lapsuuden joulut toisti samaa kaavaa huseerattiin päivätolkulla ruokia ja leivonnaisia jne. Ja kun aatto koitti niin porukat oli tuhannen tuiterissa että pikkusiskon kanssa pelättiin välillä mitä tapahtuu. Viinaa kyllä ostettiin mutta lahjat oli tyyliin yökkäri ja joku suklaalevy. Vitutti suunnattomasti kun kaverit sai hienoja lahjoja. Näin aikuisena ja vanhempana olen pitänyt huolen että omat lapset ei koskaan ole jotunut kokemaan samaa, ei viinanhuuruisia juhlia ja jouluna aina kivat toivotut lahjat lapsille. Katkera olen edelleen mutta isä on jo kuollut ja äitikin jo toinen jalka haudassa. Joulu on vaan niin herkkää aikaa mulle kun muistot tulvii mieleen...@

Joulut oli lapsena aina jonkinlainen pettymys. Sitä jotenkin odotti jotain joulun ihmettä mutta koskaan sitä ei oikeastaan tullut.

Nuorena pahimmat joulut kun oli pakko mennä kotiin jouluksi. Siellä sitten kolmistaan isän ja äidin kanssa. Kiusallista ja piinallista.

Minun syytäni kaikki, anteeksi anteeksi anteeeeekkksssiiii!

T: Niksi-Pirkka Berthelius

Joulupukki haisi viinalle ja horjahteli.