Oon kärsinyt paniikkihäiriöstä viime kesästä lähtien

En osaa auttaa, mutta samassa veneessä ollaan. Olisi voinut olla omalta näppikseltä, jos vähän muuttaa yksityiskohtia. 

Tsemppiä kakkoselle! Onko kellään mitään hyviä neuvoja antaa? Mikä muilla paniikkihäiriöisillä auttaa? ap

Lievä rauhoittava auttaa. Ja pelkästään sen mukana kantaminen, ei tarvitse edes ottaa.

Mun tyttärelläni puhkesi 16 vuotiaana, kun aloitti lukion, paniikkikohtaukset. Niitä saattoi tulla kolme kertaa viikossa ja oireet oli juurikin samanlaiset pahaolo, tärinä, hikoilu ja syvä ahdistus ja tunne että kuolee. Hän sai lääkityksen ja kerran viikossa jutella psykologin kanssa sekä korva-akupunktiota. Lääkitystä on nostettu nyt vuoden sisään kolme kertaa ja nyt oireet on saatu melko hyvin hallintaan ja kohtauksia on enää harvoin. Myös yleinen mieliala on parantunut lääkityksen myötä. Eli kannattaa käydä ihan lääkärissä.

Mua jotenkin mietityttää tuo lääkityksen käyttäminen.. Ja heti tulee mieleen, mitä voi seurata, kun tällaisia asioita menee puhumaan lääkärille. Tuleeko siitä joku pysyvä merkintä johonkin, että "tässä meillä on epävakaa ihminen"? ;) ap

Ota kaveri kyytiin ja lähde ajelulle. Mä kärsin kohtauksista jos olen yksin kaupassa, kaverin kanssa en. Nyt vuoden jälkeen uskaltauduin yksin kauppaan ja selvisin ilman kohtausta. Olin niin ylpeä itsestäni, että marssin vielä kukkakauppaankin:)

Mua auttaa myös tuo, jos joku on matkassa mukana. Monihan luulee että paniikki tulee aina sosiaalisessa tilanteessa, mutta ennemminkin mua RAUHOITTAA muut ihmiset. Aina ei tietty ole mahdollista olla joku pitämässä kädestä:) ap

Itse kärsin vaivasta toista kymmentä vuotta, ja voin sanoa että suppeaksi kävi ympäristö loppuajasta välttämiskäyttäytymisestä johtuen. En mene tuonne, koska kohtaus tulee kuitenkin ym.   Itse lopetin kahvin juonnin kokonaan, vihreää teetä tilalle, sokeri pois. Magnesiumsitraattia reiluilla annoksilla aamuin illoin, E-epaa myös reilulla annostuksella. Vaikutusta ei huomaa tietenkään heti, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Mikä tärkeintä, älä taistele kohtausta vastaan ku se tulee, vaan toivota tervetulleeksi, kylään. Juttele sille ajatuksissasi tai vaikka ääneen, pidä sitä neutraalina tai lievästi negatiivisena, joka tuli väärään aikaan pintaan kun tässä ajelen vaikka autolla. Kuulostaa tietysti typerältä ajatukselta tämä malli, mutta se toimii ennen pitkää. 

Minulla myös alkoi viime keväänä, sitä ennen olen ollut täysin tavis mielenterveyden osalta, olin häpeäkseni jopa kuvitellut että paniikkioireista kärsivät ovat vähän huomionhakuisia tms. Ensimmäinen kohtaus tosiaan säikäytti perinpohjin, kun en sellaista kauhua ollut osannut edes kuvitellakaan.

En ole kovin pitkällä vielä tämän selättämisessä, mutta olen huomannut että sellainen topakka asenne saattaa auttaa, ikään kuin vähän suuttuisi kohtaukselle ja sanoisi että nyt en todellakaan jaksa tätä. Huomion kääntäminen muualle on usein toiminut, minulla sähköpostien tarkistaminen rauhoittaa usein. Tulee muuta ajateltavaa, mutta ei kuitenkaan tarvitse jumittua mihinkään aiheeseen joka voisi alkaa ahdistaa lisää. Tietysti tämä on hankalaa, jos on esim. autossa missä huomiota ei oikein voi siirtää muihin asioihin.

Olen lukenut jonkin verran tutkimuksia, joiden mukaan paniikkihäiriön syyt voivat olla myös fyysisiä. Jos veri ei kierrä päähän kunnolla esim. niska-hartiasärkyjen takia, voi se aiheuttaa paniikkikohtauksia. Itsekin huomasin, että tupakointi lisäsi kohtausteni todennäköisyyttä, joten nyt olen lopettanut sen, eikä ainakaan vielä ole tullut kunnollisia kohtauksia lopettamisen jälkeen.