Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako mennä naimisiin?
Vaimo
21.12.2016 |
Minua ihmetyttävät nämä riidat, joissa miehet haukkuvat naisia ryöstäjiksi ja naiset miehiä vastuuttomiksi (sanat voivat vaihdella, mutta sisältö on käytännössä tämä).
Miten kummassa ne jutut tulevat niin yllättäen? Eikö siitä voi keskustella etukäteen, jos toinen ei vaikkapa halua yhtään lasta ja toinen haluaakin 12? Tai sitten toinen (usein nainen) kuvittelee, että kyllä se mies vielä suostuu muutamaan lapseen, kun näkee, miten ihania he ovat. Itse en olisi uskaltanut luottaa moiseen. Noin kuukauden seurustelun jälkeen näin, että mieheni sisaren lapset ryntäsivät innosta kiljuen hänen kimppuunsa. Se kertoi minulle, että mies tulee toimeen lasten kanssa. Hän ehti jo ennen sitä kertoa, että lapset olisivat pelkkä ilo. Samoin kannattaa keskustella hyvissä ajoin muutkin asiat, kuten toivottu asumismuoto (mummonmökki maalla, kattohuoneisto Hesan keskustassa tai mitä kukin haluaa). Tiedän tapauksia, joissa mies oli kiireen vilkkaa lopettanut suhteen ennen ainoatakaan lasta, kun nainen oli alkanut puhua tyyliin "me ostamme tontin maalta ja rakennamme..."
Ja seurustelun alkuvaiheessa mies voi kulkea lompakko niin levällään, että naiselle onkin sitten yllätys, kun miehen rahat tai tarjoamisen halut loppuvat. Tarkoitan koruja yms. kalliita lahjoja. Ruuan tai kahvin tarjoaminen ei minua haittaa, olipa maksajana kumpi tahansa (en siis pidä sitä yksin miehen velvollisuutena), kyse on kalliimmista jutuista. Ovathan korut, hajuvedet yms. kauniita ja kivoja, mutta niillä ei valitettavasti elä, eikä timanttinen vihkisormus vielä takaa pysyvää onnea. Minulla ei ole mitään näitä vastaan, ostelkaa kaikin mokomin, jos molemmat haluavat, kunhan mietitte muutkin asiat. Jos ne kalliit lahjat ovat pois jokapäiväisestä elämästä, niin kyllä siinä monesti ehtii tulla äitiä ikävä.
Kerran muuten eräs nainen paheksui sitä, että mieheni ei tuonut kahvia sänkyyn äitienpäivänä. Vastasin, että hän keittää aamukahvit niin usein muutenkin, että eihän minun kannata vaihtaa yhteen aamuun vuodessa. En häneltä tuota usein toistuvaa keittovuoroa ole vaatinut, mutta meillä kahvit keittää ensimmäisenä herännyt. Ajattelemme vain käytännöllisesti emmekä "minä haluun!" -juttuja.
Kommentit (4)
Itse olin seurustellut miehen kanssa vajaan kuukauden, kun kävimme kylässä hänen sukulaisperheessään. Siellä alle kouluikäiset lapset juoksivat heti miehen luokse, kiipeilivät sohvalla istuvan miehen päälle, toivat piirustuksia nähtäväksi ja laittoivat kuusenkoristeita miehen päälle. Kun näin, miten mies touhusi lasten kanssa, ajttelin, että siinäpä on hyvä isä lapsille.
Muutamaa vuotta myöhemmin juteltiin lapsiasioista ja mies sanoi, että hän ei välttämättä halua omia lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se vinkuna tulee siitä, kun toiveet eivät kohtaa. Mies suostuu lapsiin ja muuhun, mutta ei oikeasti halua sitä. Sitten nainen mäkättää kun mies ei kanna vastuutaan, ja mies kokee tulevansa ryöstetyksi..
Vierailija kirjoitti:
Itse olin seurustellut miehen kanssa vajaan kuukauden, kun kävimme kylässä hänen sukulaisperheessään. Siellä alle kouluikäiset lapset juoksivat heti miehen luokse, kiipeilivät sohvalla istuvan miehen päälle, toivat piirustuksia nähtäväksi ja laittoivat kuusenkoristeita miehen päälle. Kun näin, miten mies touhusi lasten kanssa, ajttelin, että siinäpä on hyvä isä lapsille.
Muutamaa vuotta myöhemmin juteltiin lapsiasioista ja mies sanoi, että hän ei välttämättä halua omia lapsia ollenkaan.
Monilla tuntuu olevan yleinen käsitys se, että jos tykkäät lapsista, niin sun on pakko haluta myös omia. Näin myös mun kohdalla moni sukulainen ja lapsellinen kaveri ajattelee. Olen kuitenkin myös ajatellut, etten taida haluta lasta/lapsia ollenkaan. Puolison kanssa ollaan onneksi samoilla linjoilla.
Niinhän se on, että parisuhteessa ei toimi pelkkä minä-meininki. Me tultiin tässä syksyllä siihen tulokseen, että meidän ainakin kannattaa mennä keskenämme naimisiin.