Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka painatte enemmän kuin miehenne...
20.12.2016 |
Miten pidätte itsetuntonne kohdallaan? Minä olen n. 15 kiloa ylipainoinen ja mies puolestaan alipainoinen, joten minä voitan hänet massassa aika reilusti (olemme lähes saman pituisia). Olen sellainen, että lihoan stressaavissa elämäntilanteissa, ja viime vuosina työstressi ja kiireet ovat olleet sellaisella tasolla, ettei laihduttaminen onnistu sitten millään. Ei ole jaksamista, tahdonvoimaa eikä motivaatiota, vaikka välillä yritänkin.
En tunne itseäni kovinkaan naiselliseksi nykyään. On kamalaa olla miestään isokokoisempi. En mm. saa päälle hänen housujaan (joo, olen oikeasti kokeillut). Mies on joko hölmö tai kiltti, veikatessaan painoni reilusti alakanttiin.
No, tällaista tämä sitten on. En tunne itseäni viehättäväksi millään tasolla. Pukeudun peittävästi eikä seksi tunnu kovin hyvältä näin huonolla itsetunnolla varustettuna. Siispä kysyn teiltä muilta, että miten itsetuntonne kestää?
Kommentit (9)
Minä olen 162cm ja 66kg. Mieheni on 172cm ja 65kg. En kärsi mistään itsetunto-ongelmista. Minun kiloni ovat oikeissa paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 162cm ja 66kg. Mieheni on 172cm ja 65kg. En kärsi mistään itsetunto-ongelmista. Minun kiloni ovat oikeissa paikoissa.
Ei ylipaino ole koskaan oikeissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 162cm ja 66kg. Mieheni on 172cm ja 65kg. En kärsi mistään itsetunto-ongelmista. Minun kiloni ovat oikeissa paikoissa.
Ei ylipaino ole koskaan oikeissa paikoissa.
Minä olisin tuon mittaisena aika tyytyväinen ja onnellinen jos painaisin 66 kiloa...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 162cm ja 66kg. Mieheni on 172cm ja 65kg. En kärsi mistään itsetunto-ongelmista. Minun kiloni ovat oikeissa paikoissa.
Ei ylipaino ole koskaan oikeissa paikoissa.
Minä olisin tuon mittaisena aika tyytyväinen ja onnellinen jos painaisin 66 kiloa...
ap
Mikäpä siinä, jos olisi valmis tyytymään keskinkertaiseen ts. lievästi ylipainoiseen kehoon.
Olen älyttömästi miestä painavampi ja ylipainoinen (tälle on ns. oikeitakin syitä, mutta myös mukavuuden ja herkuttelun halu myös), mutta eipä tuo paino nyt mikään ongelma ole, eikä vaikuta itsetuntoon, eikä se vaikuta parisuhteeseenkaan. Olen ollut myös hoikka ja miestäni kevyempi, mutta siihen verrattuna en näe kokoani ongelmana mistään näkökulmasta. Elämässä on aika paljon tärkeämpiä asioita ja jos paino joskus nousee tärkeäksi asiaksi, niin sitten pudotan painon takaisin normaaliin. So simple.
Eli jos painosi sinua itseäsi häiritsee, niin miksi sitten et hankkiudu painoon, jossa olet itseesi tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 162cm ja 66kg. Mieheni on 172cm ja 65kg. En kärsi mistään itsetunto-ongelmista. Minun kiloni ovat oikeissa paikoissa.
Ei ylipaino ole koskaan oikeissa paikoissa.
Lihasmassa painaa enemmän, kuin läski
Tuohan on aivan tasoajattelun mukaista. Pieni mies ja iso nainen sopivat toisilleen. Kummallakaan ei ole syytä huonoon itsetuntoon tai kateuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen älyttömästi miestä painavampi ja ylipainoinen (tälle on ns. oikeitakin syitä, mutta myös mukavuuden ja herkuttelun halu myös), mutta eipä tuo paino nyt mikään ongelma ole, eikä vaikuta itsetuntoon, eikä se vaikuta parisuhteeseenkaan. Olen ollut myös hoikka ja miestäni kevyempi, mutta siihen verrattuna en näe kokoani ongelmana mistään näkökulmasta. Elämässä on aika paljon tärkeämpiä asioita ja jos paino joskus nousee tärkeäksi asiaksi, niin sitten pudotan painon takaisin normaaliin. So simple.
Eli jos painosi sinua itseäsi häiritsee, niin miksi sitten et hankkiudu painoon, jossa olet itseesi tyytyväinen?
Painoni häiritsee minua itseäni joka ikinen päivä, mutta alempaan painoon ei noin vain hankkiuduta. Olen viimeiset vuodet keskittynyt täysillä uraani, enkä täysin ilman uhrauksia. En vain kykene pitämään yllä terveellistä ruokavaliota, saati sitten kuntoilurutiineja, kun ajatukset ovat kerta kaikkiaan aivan muualla. Minulla ei ole energiaa elämäntapamuutokseen.
ap
Olen aina ollut miestäni isompi, joten olen tottunut siihen. Rakkaus pitää itsetunnon kohdallaan molemmilla. Kokoero tuohon suuntaan on asia, josta joko ollaan piittaamatta yhdessä tai jota hävetään erikseen ja yksin. Puhukaa asiasta, voi olla että mieskin häpeää omaa kokoaan.
Joskus on myös kiva olla iso ja vahva, ja ottaa se pienempi syliin. Ja joskus haluaa olla pieni ja turvassa, ja silloin pääsen mieheni syliin ja hän tuntuu siinä hetkessä isolta ja vahvalta. <3