Lue keskustelun säännöt.
Se on loppu nyt, en jaksa enää tätä paskaa parisuhdetta!
13.03.2006 |
En tiedä miten kaikki meni tähän pisteeseen. En tiedä, enkä jaksa edes välittää enää koko asiasta. Mun elämä menee kotona neljän seinän sisällä lapsia hoidellen. Mies käy töissä ja vapaa-aika menee kaikissa mahdollisissa ylimääräisissä töissä, joita haalii itselleen ja harrastusten ja kavereiden kanssa. Kaikki muu menee perheen etusijalle. Lapset itkevät iltaisin, kun eivät ole nähneet isäänsä kuin vilaukselta koko päivänä. Mies sanoo rakastavansa meitä ja minäkin rakastan häntä, mutta tämä tilanne tekee minut hulluksi. EI tämä mitään rakkautta ole, jos mies pakenee perheensä luota ystävien ja harrastusten takia.
Odotukset oli korkealla, kun miehellä alkoi talviloma tällä viikolla. Oli sovittu, että tehdään yhdessä asioita ja vietetään lomaa lasten ehdoilla. No, taas kävi niin, että mies on suunnitellut lomansa niin, että vain lauantai päivä on aikaa perheelle. Muuten on oman auton huoltamista, kaverin luona remontin tekoa jne. Ja vaikka tämä kuulostaa pieneltä, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että mies lähtee aamulla aikaisin ja tulee illalla myöhään kotiin.
Ollaan juteltu asioista ja olen kertonut miltä minusta tuntuu aina huoltaa yksin lapset ja koti. Milloinkaan en pääse minnekään, kun miehellä on auto käytössä ja asumme sellaisella alueella, että julkiset yhteydet on huonot. Olen sanonut, että on ostettava toinen auto, että minäkin pääsen lasten kanssa menemään, mutta ei ole mitään tapahtunut. Itsellä ei ole rahaa mihinkään investointeihin, kun olen hoitovapaalla.
Minä olen niin kypsä tähän tilanteeseen. Itkettää ja suututtaa. Tekisi mieli pakata tavarat ja aloittaa oma ja lasten elämä mahdollisimman kaukana miehestä. Mutta tuntuu niin pahalta riistää lapsilta isä, jota he kuitenkin rakastavat. Tiedän, että mieheni on lapsellinen ja kypsymätön, kun ei osaa kantaa vastuuta perheestään, mutta kuitenkin rakastan miestä tosi paljon. On niin ristiriitaiset ajatukset, etten tiedä mitä tekisin...
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin, että tämä on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Aion sanoa miehelle, että lähden töihin, jolloin mies saa kuskata lapset hoitoon ja takaisin ja saa viettää lasten kanssa suurimman osan illoista ja viikonlopuista, koska mulla on vuorotyö. Tai sitten jään kotiin vielä vuodeksi, mutta saan kaksi iltaa viikossa vapaata, jolloin olen ihan missä tahansa, mutta en puhelin päällä. Lisäksi aion etsiä itselle jonkin uuden harrastuksen, joka antaa vähän energiaa ja itseluottamusta.
Oikeassa olette, että itsestänihän tämä muutos on aloitettava. Jos ei elämä ala sujua niin sitten laitan pillit pussiin ja aloitan uuden elämän ilman miestäni. Kai minä eniten pelkään, että tulen jätetyksi. Niin pahalta ei tunnu, kun päättää olla itse se jättäjä. Mutta katsotaan nyt mitä elämä tuo tullessaan. Sain enimmän vihan ja suuttumuksen taas purettua kotitöihin, joten alkaa elämä taas hymyillä, mutta ei tämä meidän elämä sillä uudistu. Ahdistaa jo valmiiksi, kun mies tulee illalla kotiin...Kiitos kuitenkin kaikille, että annoitte uskoa elämään!
ap
Lopulta kun sanelin ehtoni niin mieshän havahtui ja meidän säännöt muuttui. Nyt yritetään taas sanotaan nyt vaikka viikko kerrallaan. Yritän olla itse lipeämättä vanhaan niin mieskään ei voi sitä tehdä.
Ota itseäsi niskasta kiinno todellakin ihan oikeasti ja käännä se vielä omaksi voimaksesi ja voitoksi!Se kannattaa jos mikä...Olen kokenut tuon tismalleen saman ja enkä kadu pätkääkään että päätin muuttaa asioita.Nyt juuri ilmoitin miehelleni että olen huomenna poissa koko illan ja se hänelle sopi.Ihanaa,mukavaa naisten iltaa jaksaa odottaa kun tietäää sen joskus olevan tulossa!!Lenkille ,edes tunnin reipas kävely iltasella ja sen aikana kotihommiin selvät säännöt mitä tulee tehdä,jos ei ole tehty,pyydä heti tekemään kun tulet kotiin,älä kuitenkaan sorru itse niihin.Näin meillä ainakin saatiin edes jotakin tolkkua tähän arkeen ja ajan käyttöön kun ei meinannut enää jaksaa...Tsemppiä ja mielettömän ihanaa kevättä!!!Älä anna nyt periksi vaan ota tilanteesta kaikki irti mitä voit,olet saanut paljon neuvoja,aloita niistä ja nosta nokkasi kohti kevään tuulia!!!!!:)))
Kyllä sinullakin on oikeus olla ilman lapsia!
Jos sinä muuten nyt olet ainoa esim.pyykinpesukoneen täyttäjä teillä kotona,niin lopeta miehesi pyykkien pesu.Todella tehokas keino huomauttaa,että täällä tarvittaisiin apua.
Saattaa herättää suuttumusta,mutta mitä sitten.Kyllähän hänkin herättää
sitä omalla käytöksellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä miestäsikin tehdä talvilomalla kaikkea sellaista mitä ei työpäivän päätteeksi jaksa/ ehdi tehdä.
Kuulostat 4 seinän sisään näivettyneeltä kotiäidiltä, muutos lähtee kyllä sinusta, ei miehestä! Suunnittele itsellesi menoja joista kerrot miehellesi hyvissä ajoin tyyliin: olen ajatellut lähteä lauantaina shoppailemaan. Tuletko lasten kanssa mukaan vai jäättekö kotiin?
Jos miehelle ei sovi ko. päivä, kysy mikä päivä sitten sopii. Jos miehesi ei tiedä, ilmoitat vaan tyynesti itse päivän, jolloin aiot sysätä lapset miehelle (niinhän miehesikin tekee kokoajan...)
Ja, kun oli jo SOVITTU, että ollaan loma yhdessä, niin vituttaa, kun mies teki TAAS omat suunnitelmat kysymättä minulta. On sanonut ettei ole koskaan kieltänyt minulta harrastuksia tai muita menoja, mutta jos sanon meneväni shoppailemaan ja menen sovittuna aikana, niin puhelin soi tunnin päästä, että etkö tule jo kotiin, minulla olisi vielä menoa tänään. No, arvatenkaan en ole tullut kotiin ja sitten kun olen tullut kotiin on kuulunut jäkätystä, kun miehen omat suunnitelmat ei ole onnistuneet. Ei hirveästi huvita suunnitella mitään omia menoja, kun ei siitä saa itselle mitään muuta kuin jäkätystä.
Ei kai se ero ratkaise mitään. Paitsi olisin ainakin oman elämäni herra, enkä miehen jalkarätti ja kotipiika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ero tuli lopulta,kun ei ollut mitään yhteistä enää edes lomilla(kun mies oli silloinkin omilla menoillaan).Loppujen lopuksi ero tuli mulle helpotuksena.Iso taakka putos harteilta.Tunteetkin oli kuolleet vuosikausia miehen touhuja katsellessa.Kyllä sitä yksin jaksaa lasten kanssa paremmin kuin tuollaista miestä katsellessa.Ihan eri elämät kummallakin paitsi että olin vielä piika ja mies asui kuin hotellissa.En halua eroa suositella mutta tämä oli mun kokemus.Mies oli todella itsekästä sorttia.Mentiin liian nuorina yhteen ja mies ei kasvanut aikuiseksi,päinvastoin muuttui lapsellisemmaksi.
ymmärrän ap sun tilanteen.. Meillä oli jokin aika sitten samaa.. tosin mies ei menny tomille menoilleen vaan oli töissä ihan liikaa!! (jokin projektivaihe päällä..) Mutta tilanne helpottui kun itse tajusi miten hajalla olin - ja täytyy sanoa, että OTIN ITSE OMAN TILANI. Jos alkaa valittamaan (surkuttelemaan) omaa tilaansa niin on aika varma, että toinen menee mielummin sinne, missä tätä tarinaa ei tarvitse kuulla.. :( Mutta niinhän se on.
Muutama vinkki. Ota lapset esim. ystäväsi/vanhempiesi/anoppisi/tai kummiensa luo kylään. Ja mene itse mukaan. Älä ilmoita miehellesi, sano vain myöhemmin, että " unohdit koska on muutenkin niin paljon poissa" . En tiedä miten teillä toimisi, mutta meillä oli ainakin heti jos olin kotoa poissa niin mies soitti (varmaan 30sek. sisällä) " missä te olette?" :)
Sovi itsellesi meno ja sano milloinka täytyy miehen olla kotona. ja lähdet (jätä kännykkä kotiin.. Jos vain pystyt tai sano, että soittaa saa vain hätätilanteessa..)
Älä hoida kaikkia kotihommia yksin. Sano miehellesi esim. minä pesen auton, tee sinä ruoka ja tiskaa.. :) Mrillä tämä toimii myös ihan kivasti. Pääsee itse " tuulettumaan" ja mies saa olla kotona lapsen kanssa.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on samanlainen kuin isänsä. Ei osaa sanoa ei vaan menee AINA auttamaan, jos joku pyytää kaveriksi remonttiin tms. Omat menot on miehelle aina olleet tosi tärkeitä ja kyse ei ole siitä etten olisi antanut mennä miehen tarpeeksi. Ilmeisesti olen antanut miehelle vapauksia liikaa ja nyt, kun minä miestä eniten tarvitsisin niin en saa minkäänlaista tukea ja sympatiaa vaan sama meno jatkuu. Olen niin kyllästynyt, että minä ja lapset olemme tavallaan yksi perhe ja mies muodostaa yksinään oman perheen. Viimeinen vuosi on riidelty ja olen niin kyllästynyt tähän riitelyyn ja sovitteluun, kompromisseihin ja siihen, että minä loppujen lopuksi aina tingin omista menoistani ja suostun miehen menoihin. Ai, miksikö? PElkään, että mies jättää minut. En osaa olla yksin. Ollaan kuitenkin 7 vuotta oltu yhdessä. En haluaisi erota, mutta, kun ei tämä näinkään voi jatkua. Minä en jaksa enää ja lapsetkin kärsii tästä ainaisesta riitelystä. Oikeesti minä olen nyt niin sekaisin, että en tiedä mitä tekisin...
ap
ullakaan ole aikaa omiin harrastuksiin tai riittävästi aikaa opiskeluun koitiäitiyden ohella. Keskenkasvuista, minkä ikäinen miehesi on? Omani täyttää 30.
miehesi käyttää tuota tilannetta selkeästi hyväkseen. Hän tietää että jänkkäämällä saa tahtonsa läpi, että sinä pelkäät että hän jättää, etkä siksi pidä puoliasi. Tajuatko, että miehesi ei arvosta sinua juuri siksi, että annat kohdella itseäsi kuin jalkarättiä?
Mun mielestä sun ei kannata suoraa päätä erota miehestä, vaan ensin kannattaa näyttää sille mikä olet naisiasi. Sanot että tämä meno loppuu NYT. Jaat kotityöt tasan paperille ja sanot, että noi on tehtävä. JOs ei tee, niin valmistat vain itsellesi ja lapsille ruokaa, peset vain omat ja lasten pyykit jne. JOs mies urputtaa, niin sanot, että sulla on vaan tietty määrä aikaa käytettävänäsi kotitöihin, ja jos mies ei tee osuuttaan, niin säkään et ehdi tehdä kaikkea.
Sen jälkeen jaat teidän vapaa-ajan. Jos mies menee jonnekin, sinullakin on oikeus mennä. Älä taivu jankutuksen alla, älä ala väittelemään hänen kanssaan, vaan sanot vaan, että sinä olit eilen ulkona, minä menen tänään.
Jos mies alkaa kiristää rahalla, niin esitä hänelle laskelma siitä, minkä verran hänelle tulisi maksamaan lasten hoidattaminen muualla, ja kysy, haluaako hän toimia niin.
Jos miehelläsi on yhtään älliä päässä, hän tokenee, jos ei, niin ero on aiheellinen.
Mutta älä ap. alistu enää, koska sillä sä vasta sen miehen karkotatkin luotasi. Se on se naisten ikuinen harha, että kun miestä vaan ymmärtää ja rakastaa ja antaa tilaa ja kaikkensa muutenkin, niin kyllä sieltäkin saa takaisin -NOT! Monet miehet ihan oikeasti täytyy kouluttaa tavoille.