Lapsi kertoi että päiväkodissa kutsutaan ruisleipää ruikkuleiväksi
Siis ruikkuleipä? :D En ymmärrä ylipäätään miksi lapsille pitää lässyttää mutta tuo meni jo kuvottavan puolelle.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne lapset sanovat niin?
Ei vaan kuulemma tädit aina kysyvät että otatko ruikkuleipää
Ap
Minun yksi tuttavani alkoi käyttää ihmeellisiä vammaisia sanamuunnoksia saatuaan lapsen. Vanukkaasta tuli vanis, voileivästä voikkis, muroista raksulit, appelsiinimehusta aplari, marjamehusta, marjis....
Jotkut aikuiset alkavat vaistomaisesti käyttää tuollaista lässynlää-kieltä lasten läsnäollessa.
Riittääpähän puheterapeuteille töitä. :)
No mitä väliä, luulisin että on lapsista hauskan kuuloinen sana.
Olen tutustunut moniin eri aikuisiin ihmisiin jotka eivät tunne keskenään, mutta käyttävät ruisleivästä lempinimeä ruikkari. Aluksi se ärsytti, sittemmin on tarttunut omaan puheeseeni ja suhtaudun täysin neutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Minun yksi tuttavani alkoi käyttää ihmeellisiä vammaisia sanamuunnoksia saatuaan lapsen. Vanukkaasta tuli vanis, voileivästä voikkis, muroista raksulit, appelsiinimehusta aplari, marjamehusta, marjis....
Jotkut aikuiset alkavat vaistomaisesti käyttää tuollaista lässynlää-kieltä lasten läsnäollessa.
Olen luullut että aplari on normaali lempinimi appelsiinimehulle. Itse en käytä mutta kyllähän tuohon jatkuvasti törmää.
Eräs vanhempi sanoo meillä lapselleen: "Syö sit ruikkaria". Ensimmäisen kerran tämän kuullessani tulin kesken lauseen huoneeseen ja luulin, että puhutaan runkkareista. En sanonut hämmennykseltäni mitään vaan yritin kuulla, miten juttu jatkuu.
Varhaiskasvatuksen väen tehtävänä on mallintaa hyvää ja selkeää, mutta rikasta kieltä, johon voi kuulua slangia ja uussanojakin. Mutta silti aina joskus joku sana särähtää omaankin korvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun yksi tuttavani alkoi käyttää ihmeellisiä vammaisia sanamuunnoksia saatuaan lapsen. Vanukkaasta tuli vanis, voileivästä voikkis, muroista raksulit, appelsiinimehusta aplari, marjamehusta, marjis....
Jotkut aikuiset alkavat vaistomaisesti käyttää tuollaista lässynlää-kieltä lasten läsnäollessa.
Olen luullut että aplari on normaali lempinimi appelsiinimehulle. Itse en käytä mutta kyllähän tuohon jatkuvasti törmää.
Joo, hotellin aamiaisella voi kysyä, että otatko aplaria vai oplaria. :D
Vierailija kirjoitti:
Riittääpähän puheterapeuteille töitä. :)
Kuvitteletko oikeasti, että puheterapeuttia tarvitaan siksi, että lapsi kutsuu leipää lempinimellä?
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen väen tehtävänä on mallintaa hyvää ja selkeää, mutta rikasta kieltä, johon voi kuulua slangia ja uussanojakin. Mutta silti aina joskus joku sana särähtää omaankin korvaan.
Juuri näin. Lapsille on hyvä puhua rikkaasti pienestä pitäen. Auttaa kehittämään kielikorvaa ja sanavarastoa. Hyödyt suuret, haittoja ei juurikaan (kunhan lapsi kuulee normaaliakin puhetta).
Ruikkuleivän ja ruikkarin jujuna lieneekin pieni yllätysefekti, koska tuntuu ns. väärältä kutsua ruokaa tuollaisella nimellä. Hassuja miellyhtymiä :D Itsekin uskon että lapsista (ja aikuisista) hauskoja sanoja.
Kuinka tylsää olisi, jos sanoilla tai kieliopilla ei voisi koskaan leikkiä!
Mielleyhtymä ruikkimiseen vie kyllä ruokahalut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun yksi tuttavani alkoi käyttää ihmeellisiä vammaisia sanamuunnoksia saatuaan lapsen. Vanukkaasta tuli vanis, voileivästä voikkis, muroista raksulit, appelsiinimehusta aplari, marjamehusta, marjis....
Jotkut aikuiset alkavat vaistomaisesti käyttää tuollaista lässynlää-kieltä lasten läsnäollessa.
Olen luullut että aplari on normaali lempinimi appelsiinimehulle. Itse en käytä mutta kyllähän tuohon jatkuvasti törmää.
Minä kiikuttaisin varmaan jonkun applen-tuotteen, jos joku pyytäisi aplaria :D
Vierailija kirjoitti:
Mielleyhtymä ruikkimiseen vie kyllä ruokahalut.
No jo on. Pitääkin alkaa puhua seisovissa pöydissä/aamiaisella kovaan ääneen sanoilla ruikkuleipä, ruikkari ja runkkis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun yksi tuttavani alkoi käyttää ihmeellisiä vammaisia sanamuunnoksia saatuaan lapsen. Vanukkaasta tuli vanis, voileivästä voikkis, muroista raksulit, appelsiinimehusta aplari, marjamehusta, marjis....
Jotkut aikuiset alkavat vaistomaisesti käyttää tuollaista lässynlää-kieltä lasten läsnäollessa.
Olen luullut että aplari on normaali lempinimi appelsiinimehulle. Itse en käytä mutta kyllähän tuohon jatkuvasti törmää.
Minä kiikuttaisin varmaan jonkun applen-tuotteen, jos joku pyytäisi aplaria :D
Höpöhöpö. Kyllä se olisi sinullekin asiayhteydestä selvää, onko aplarista puhuva henkilö vailla mehua vai läppäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun yksi tuttavani alkoi käyttää ihmeellisiä vammaisia sanamuunnoksia saatuaan lapsen. Vanukkaasta tuli vanis, voileivästä voikkis, muroista raksulit, appelsiinimehusta aplari, marjamehusta, marjis....
Jotkut aikuiset alkavat vaistomaisesti käyttää tuollaista lässynlää-kieltä lasten läsnäollessa.
Olen luullut että aplari on normaali lempinimi appelsiinimehulle. Itse en käytä mutta kyllähän tuohon jatkuvasti törmää.
Joo, hotellin aamiaisella voi kysyä, että otatko aplaria vai oplaria. :D
Väärin, se on oMplaria :) ja kun lapsi halusi päärynämehua niin aivoni alkoivat käymään kuumana, kun mietin sopivaa lempinimeä. No, sehän on tietysti pärlis! Lapsen sanomana pällis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielleyhtymä ruikkimiseen vie kyllä ruokahalut.
No jo on. Pitääkin alkaa puhua seisovissa pöydissä/aamiaisella kovaan ääneen sanoilla ruikkuleipä, ruikkari ja runkkis.
Viestin lukiessa en ajatellut mitään erityistä, alapeukkujen määrän nähdessäni kieltämättä alkoi hymyilyttää. Kommentoija osui näköjään oikeaan hermoon palstalaisia :D
Itselleni ihan sama tuollaiset aplarit ja ruikkarit. Sitten jos puhuttaisiin mällistä, spermasta tms olisi jo mautonta.
Jos lapset vielä opettelevat puhumaan ja uusia sanoja, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Jos kuitenkin aikuiset taantuvat lasten tasolle puhuessaan, se on jo omituista. Haittaa lapsen sanavaraston kertymistäkin, jos aikuinen alkaa lässyttää jatkuvasti samalla tasolla.
Ei ole ihme, että kielen osaaminen on jo heikentynyt näissä sukupolvissa, jatkuvasti vain lässytetään takaisin eikä anneta lapsen edes opetella niitä kunnollisia sanoja. Ruikku, poppaa, karmean kuuloista aikuisilta.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset vielä opettelevat puhumaan ja uusia sanoja, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Jos kuitenkin aikuiset taantuvat lasten tasolle puhuessaan, se on jo omituista. Haittaa lapsen sanavaraston kertymistäkin, jos aikuinen alkaa lässyttää jatkuvasti samalla tasolla.
Ei ole ihme, että kielen osaaminen on jo heikentynyt näissä sukupolvissa, jatkuvasti vain lässytetään takaisin eikä anneta lapsen edes opetella niitä kunnollisia sanoja. Ruikku, poppaa, karmean kuuloista aikuisilta.
Itse asiassa lässyttäminen on kielen oppimisen kannalta hyödyllistä. Tästä asiasta löytyy tutkittua tietoa.
Uskoisin että kielen osaamisen heikentymiseen löytyy monia muita syitä, kuten nyt esimerkiksi vanhempien lisääntynyt medialatteiden käyttö ja sen vuoksi heikentynyt vuorovaikutus.
Ehkä ne lapset sanovat niin?