Lapsi kertoi että päiväkodissa kutsutaan ruisleipää ruikkuleiväksi

Kyllä ne lempinimet ja väännökset on osa kielen rikkautta. Oma nelivuotias kyllä tietää että ruisleipä on ruisleipä, mutta saattaa sitä silti kutsua ruikkari, ruikkis tms. Tai se omenamehu voi olla vaikka omppismehkis. Sekin kun kuuluu tähän meidän kieleen, että on taito hallita sitä myös kääntelemällä ja vääntelemällä sanoja. Eikä aikuisen tarvitse siinä vaiheessa olla ilonpilaajana että anteeksi vaan, kyllä se on ruisleipä ja piste. Sanat ovat vain sanoja ja niitä kuuluukin vääntää ja muokata, se kuuluu kieleen. Mutta asioiden pitää silti pysyä asioina: se mummo ei nuku pois eikä lennä taivaaseen. Se kuolee. Tai vaikka mummoska kuoliska.