Puututteko sisarusten kinaamiseen?
Meidän 3- ja 6-vuotiaat veljekset ovat erittäin innokkaita kinaajia. Joka ikisestä asiasta pitää alkaa taistella tyyliin " joopas-eipäs-joopas-eipäs" ja usein musta tuntuu, että se kumpi on väärässä tietää sen itsekin. Mutta haluaa vaan kinata, vaikka sitten itku kurkussa.
En jaksa kuunnella tuota ollenkaan, vaan karjaisen aina kinan päätökseen. Ja joudunkin sitten korottamaan ääntäni monta kertaa päivässä.
Olen joskus yrittänyt olla välittämättä kun olen ajatellut että lapset kinaamisellaan tavallaan kerjäävät huomiotani, haluavat että minä puutun heidän juttuihinsa vaikka sitten karjumalla.. Mutta silloin kinat ovat aina lähteneet käsistä eli muuttuneet fyysisiksi: tönimiseksi, potkimiseksi jne. Vaikka pojat vallan hyvin tietävät, että toista ei saa vahingoittaa.
Onko muilla tällaisia riitapukareita kotonaan ja miten toimitte heidän kanssaan?
Jos ei muuta niin kinataan siitä kumpi on eka.
Harvemmin käyvät käsiksi, enkä sitä hyväksyisikään. Karjaisen joskus riidan poikki, yleensä vain silloin kun se häiritsee jotain muuta hommaa, syömistä tai muuta. Onhan se jatkuva kina rasittavaa, mutta meidän verbaalisesti taitavien tytteleiden kinastelu joskus kyllä huvittaakin niin, ettei viitsi keskeyttää...
Eikö pojilla kantelu pelaa, meidän tytöt kyllä hakevat minua tuomariksi vähän väliä?