Lue keskustelun säännöt.
Rakastan vaimoani, mutta hän ei ota rakkautta vastaan
19.12.2016 |
Todella raskasta elää ihmisen kanssa josta näkee päällepäin, että seurani ahdistaa häntä ja että hän ei täydestä sydämestään rakasta. Tylysti sanottu vuosien yhdessä olon jälkeen, mutta näin asia vain on.
Tekisin oikeastaan mitä vain, että hän taas haluaisi minut.
Erokin molemmilla mielessä kummittelee, mutta itse en voi erota ihmisestä johon minulla on niin paljon tunteita.
Ainoat ero mahdollisuudet on, että vaimo eroaa tai hän pettää tjs. epäkunnioittavaa.
Mutta millä ihmisen saa taas (jos on koskaan) rakastumaan? Varsinkin pitkässä suhteessa tuntuu, että kaikki liehittely ja hyvänä pito on niin teennäistä ja voidaan jopa nähdä huonona asiana (mielistelynä).
Olisihan se elämä kevyttä ja helppoa, jos molemmat haluaisi toisiaan, eikä haikailisi jotain muuta... Voisin taas nauraa ja nauttia kun vaimokin nauraa yhteisille jutuille, mutta jos näin ei käy niin miksi vaimo sitten kiduttaa itseään ja minua? Voisi kuvitella, että hän pysyy vierelläni koska ajattelee minun niin haluavan. Mutta te jotka ette täydestä sydämestä anna tai ota rakkautta vastaan niin se on karhunpalvelus puolisolle.
Kommentit (42)
Itse en osaa lähteä, joten yritän vain keksiä millä saisin vaimoni pitämään minusta. Hankalaa se on mutta onneksi olen jääräpää. Voi olla että katkeroidun iän myötä mutta ei anna sinni periksi erota. Olisi mahtava tunne ottaa lämmin halaus vastaan vaimolta. Varmaan jalat pettäisi alta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 20 vuotta on se olalle taputtaminen ja halaaminen ollut sama asia kuin "seuraavaksi sitten seksiä", niin vaimoa alkaa tympiä. Jos edes joskus halaus olisi vain halaus vailla taka-ajatuksia eikä esileikki.
Onko sun rakkaus 10 senttiä pitkä ja 2 senttiä paksu?
Sanokaahan jotka olette suhteessa ilman himoa toista kohtaan jaksatte? Voitteko kuvitella rakastuvanne siihen pitkäaikaiseen puolisoon vikoineen ja valuvirheineen? Ja jos ette niin miksi kidutte? Erossahan voittaa molemmat kun löydätte oikeat partnerit jostain muualta. Yhteiset lapsetkin voi paremmin kun vanhemmat iloitsevat toistensa seurasta.
Ja ymmärtäkää se että se rakastava osapuoli ei kykene eroamaan vaan tarvii teidän apua että pääsee löytämään oikean onnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun 20 vuotta on se olalle taputtaminen ja halaaminen ollut sama asia kuin "seuraavaksi sitten seksiä", niin vaimoa alkaa tympiä. Jos edes joskus halaus olisi vain halaus vailla taka-ajatuksia eikä esileikki.
Johan tämä miehen vakiosyyllistäminen tuli toisessa vastauksessa.
Suomeksi= akka prkl pihtaa eikä anna seksiä ja sinä olet puutteessa, kärsit ja uhriudut. Asia selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaa lähteä, joten yritän vain keksiä millä saisin vaimoni pitämään minusta. Hankalaa se on mutta onneksi olen jääräpää. Voi olla että katkeroidun iän myötä mutta ei anna sinni periksi erota. Olisi mahtava tunne ottaa lämmin halaus vastaan vaimolta. Varmaan jalat pettäisi alta...
Siis sinä et lähde koska sitten joutuisit kokkaamaan itse, pyykkäämään itse, siivoamaan itse ja maksamaan elareita. Se on se oikea syy. Siksi roikut etkä lähde koska kodinhoitapalvelut vielä toimivat. Nää on niin nähty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun 20 vuotta on se olalle taputtaminen ja halaaminen ollut sama asia kuin "seuraavaksi sitten seksiä", niin vaimoa alkaa tympiä. Jos edes joskus halaus olisi vain halaus vailla taka-ajatuksia eikä esileikki.
Johan tämä miehen vakiosyyllistäminen tuli toisessa vastauksessa.
Se nyt vaan on yleisin syy (ei syyllistäminen).
Aloittajalle sanoisin, että jos et keksi millä vaimo ottaisi rakkauttasi vastaan, eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se rakkaus on sitä että viihtyy ja tykkää olla toisen kanssa. On valmiina hyppäämään rekan eteen pelastaakseen toisen...
Noh, mites olette tähän tilanteeseen tulleet? Tekijät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaa lähteä, joten yritän vain keksiä millä saisin vaimoni pitämään minusta. Hankalaa se on mutta onneksi olen jääräpää. Voi olla että katkeroidun iän myötä mutta ei anna sinni periksi erota. Olisi mahtava tunne ottaa lämmin halaus vastaan vaimolta. Varmaan jalat pettäisi alta...
Siis sinä et lähde koska sitten joutuisit kokkaamaan itse, pyykkäämään itse, siivoamaan itse ja maksamaan elareita. Se on se oikea syy. Siksi roikut etkä lähde koska kodinhoitapalvelut vielä toimivat. Nää on niin nähty!
Teen kaikkea näitä jo nyt. Meillä jaetaan arjen askareet.
Ja kuten jo sanoin, en voi erota vaan haluan vaimoni! Sitä on vain avuton tunne, kun ei voi tai keksi miten voisin saada hänet rakastamaan minua. Enkä puhu vain seksistä, kuten tässä on annettu ymmärtää. Vilpitön halaaminen ja toisen lähellä pitäminen siksi kun toisesta pitää riittää. Toki seksistä en ikinä kieltäydy.
Elämästä on vain kadonnut aihe hymyillä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun rakkaus 10 senttiä pitkä ja 2 senttiä paksu?
No ei, kun kunnon mela, 5 senttiä pitkä ja 0,7 senttiä paksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko yhtään hahmottaa miksi vaimosi torjuu sinut? Mistä kaikki johtuu? Pura, purkakaa auki syyt.
Onko läheisyys sinulle sama asia kuin seksi?
Vierailija kirjoitti:
Noh, mites olette tähän tilanteeseen tulleet? Tekijät?
Pitkät vuodet kuluttaneet. Oltu omia itsejämme, vikoja on mutta ei kai elämästä selviä jos esittää muuta kuin onkaan. Ehkä mentiin väärän kanssa naimisiin ja tehtiin lapset... sitä vain luuli että tämä on se oikea ja luulen toki edelleen, mutta ehkä minä olen se väärä hänelle?
Varmasti osaksi kyllästymistäkin vuosien jälkeen, mutta minulla halut roihuaa edelleen, vaimolla ne on jo kuolleet vuosia ja vuosia sitten. Silti sitkutellaan kimpassa ja arki rullaa ihan hyvin, mutta näen vaimosta miten hän kärsii suhteessa ja minäkin kärsin kun en voi muuksi muuttua jotta miellyttäisin häntä.
Muistan vielä ajat kun vaimoni nauroi jutuilleni ja hymyili minulle, nyt lähinnä toivoo että olisin muualla :(
Itse olen vielä ihminen, joka toivoo lähimmäisilleen parasta. Periaatteessa itselleni on ihan sama miten kärsin (toki kiukkua aina välillä tuo pintaan), mutta se että näen ja tiedän että myös vaimoni kärsii tästä liitosta ja että minä en häntä kykene tekemään onnelliseksi tekee pahaa.
Keksi jotain piristävää aluksi ihan vaikka vain itsellesi. Siitä se lähtee. Kyllä se toinenkin puolisko sitten innostuu. Sitä pitää lämmitellä ja taivutella hauskanpitoon. Jos toinen on vaikka vaan tylsistynyt.
Oletko lukenut esim. Chapmani kirjan Rakkauden kieli? Voisiko olla, että rakastat liikaa omalla kielelläsi ja laiminlyöt liikaa vaimosi ensisijaista rakkauden kieltä?
Koet rakastavasi, mutta viesti ei mene perille kun puhut väärää rakkauden kieltä, ja vaimo ei koe saavansa rakkautta, kun et viesti sitä hänen tavallaan?
Osalle uppoaa kauniit sanat, toiselle kosketus, kolmannelle käytännön palvelu jne.. Hommaa kirja ja kysy vaimoltasi, mitkä asiat hän kokisi rakkautena. Voit yllättyä!
Esim. mun miestäni esim. lahjat suuresti vain ärsyttäisi, puhekaan ei kovin tärkeää hänelle. Hänelle rakkatutta on käytännön tekeminen: esim että siivoan tai leikin lasten kanssa, toki paijauskin ja seksi on hänelle tärkeää. Kun on tajunnut, että mä en koe rakkautta jos ei ikinä sitä sano, on koittanut siinä asiassa tsempata.
Sama meillä jo pitkän aikaa, nuorin kun täyttää 18 niin minä lähden.