Rakastan vaimoani, mutta hän ei ota rakkautta vastaan

Todella raskasta elää ihmisen kanssa josta näkee päällepäin, että seurani ahdistaa häntä ja että hän ei täydestä sydämestään rakasta. Tylysti sanottu vuosien yhdessä olon jälkeen, mutta näin asia vain on.
Tekisin oikeastaan mitä vain, että hän taas haluaisi minut.
Erokin molemmilla mielessä kummittelee, mutta itse en voi erota ihmisestä johon minulla on niin paljon tunteita.
Ainoat ero mahdollisuudet on, että vaimo eroaa tai hän pettää tjs. epäkunnioittavaa.
Mutta millä ihmisen saa taas (jos on koskaan) rakastumaan? Varsinkin pitkässä suhteessa tuntuu, että kaikki liehittely ja hyvänä pito on niin teennäistä ja voidaan jopa nähdä huonona asiana (mielistelynä).
Olisihan se elämä kevyttä ja helppoa, jos molemmat haluaisi toisiaan, eikä haikailisi jotain muuta... Voisin taas nauraa ja nauttia kun vaimokin nauraa yhteisille jutuille, mutta jos näin ei käy niin miksi vaimo sitten kiduttaa itseään ja minua? Voisi kuvitella, että hän pysyy vierelläni koska ajattelee minun niin haluavan. Mutta te jotka ette täydestä sydämestä anna tai ota rakkautta vastaan niin se on karhunpalvelus puolisolle.