Miksi hedelmällisyyden romahtaminen on joillekin niin vaikea asia?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mä olen 28-vuotiaana varmasti hedelmätön, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Olen vaan tyytyväinen kun olen hengissä. Hedelmättömyys tuntuu todella vähäpätöiseltä asialta kaiken muun rinnalla.

Jotenkin se kirpaisi enemmän, kun sisaruksenikaan ei ehkä voi saada lapsia. Hän toisaalta oikeasti haluaakin niitä jossain vaiheessa ja itsekin olisin varmasti paljon hänen mahdollisten lastensa kanssa tekemisissä. Kai ulkoistin geeniemme levittämisen hänelle. Hänellä oli kai jokin pieni kriisi asian kanssa, mutta hänelläkin on isompiakin murheita. Elämä on liian lyhyt, jotta sitä jaksaisi märehtiä asioita, joille ei mitään voi.

Iän takia hedelmällisyyden menettäminen varmaan tuntuu haljulta samalla tavalla kuin muutkin ikääntymiseen liittyvät jutut, joista ei pidä. Naaman rypistyminen, kalkkunankaula, kunnon huonontuminen, harmaantuminen yms. Maailman henki on nyt vähän se, että kaiken voi saavuttaa, mutta eihän vanhenemista voi estää. Ja kaikilla on muutenkin aina jotain supertärkeää meneillään, eikä oikeasti tärkeitä asioita ehditä hoitaa. Lapset voi tehdä myöhemmin, puolison/perheen kanssa vietetään "laatuaikaa" myöhemmin. Arki on niin rankkaa, että sen voi purkaa tiuskimalla läheisilleen. Mitä läheisempi on, sitä törkeämmin voi kohdella. Ja rahalla voi paikata kaiken.

Taisin pudota asiasta kukkaruukkuun, anteeksi siitä.

Ei kun sä oot just ytimessä. Ensimmäinen joka tajusi ketjun pointin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei saa lapsia, niin se on Jumalan tahto.

Kuten ilmeisesti sekin, että lapsi sairastuu syöpään tai kuolee kivuliaasti 3-vuotiaana, niin kuin tää lääkärin lapsi?

Ei liity mitenkään tähän keskusteluun.

No ei liity Jumalakaan.

Jos ei napostele, älä napostele. Miksi aloitit ketjun?