Lue keskustelun säännöt.
Pakokauhu: en saa enää koskaan kokea rakkautta ja läheisyyttä :(
18.12.2016 |
Tajusin hiljattain, että minun olisi pitänyt nuorempana etsiä itselleni aktiivisesti mukava, tasapainoinen ja rakastava kumppani. Olen avioliitossa ihmisen kanssa, joka kiusaa, inhoaa ja nöyryyttää sekä lyö minua. En voi enää löytää ketään, sillä olen kotikeskeinen, ujo, kiltti ja keskinkertaisen näköinen 39-vuotias, jolla on kaksi pientä lasta. En saa enää koskaan kokea rakkautta ja rakastamista parisuhdemielessä. En kaltaistani jämäpalaa halua enää kukaan ikinä. :(
Nuorempana en ymmärtänyt, että kumppani olisi pitänyt valita tarkemmin ja tyydyin melkein ensimmäiseen, joka suostui minut ottamaan tyttöystäväkseen ja sittemmin vaimokseen.
Kommentit (26)
Jos ajattelee, että kukaan ei minua halua, niin ei haluakaan.
Jos hankkiudut eroon väkivaltaisesta miehestäsi, alat voida paremmin, ja sinulla on mahdollisuus löytää hyvä uusi puoliso.
Älä jää väkivaltaiseen suhteeseen.
Voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen valmis satsaamaan henkisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin sekä olisin valmis rakastamaan toista ihmistä. Mutta rakkaus on vain nuorille ja poikkeuksellisen kauniille ja varakkaille tai julkkiksille. Jos on tarpeeksi tylsä harmaavarpunen, niin kukaan ei välitä. Ihastuin hiljattain yhteen täysin epäsopivaan henkilöön salaa ja aloin muokata elämääni aivan toisennäköiseksi kuin mitä se on ollut, mutta silti olen se onneton maantienharmaatukkainen, suomitusinanaamainen leveälanteinen tusinaluuseri. :( Inhoan itseäni. Kaikki tuntuu niin toivottomalta ja kuuntelen kotona vain nyyhkyballadeja, katselen ulos harmauteen ja itken.
Kiltille miehelle tuo on jokapäiväistä todellisuutta sillä erotuksella, ettei koskaan ole saanut sitä läheisyyttä ensimmäistäkään kertaa.
Lyö??? Lähde hyvä ihminen. Seuraavaksi se lyö lapsia, jos suakin. Tai lapset tottuu perheväkivaltaan kotona ja kierre jatkuu myös heillä omassa kodissaan aikuisina.
itse ole sinua nuorempi, mutta minulla on kolme pientä lasta ja teini. Erosin myös väkivaltaisesta suhteesta. Kotona on nykyään rento ja hyvä tunnelma. Ei tarvitse miellyttää, pelätä tai ennakoida toisen fiiliksiä. Mutta itseänikin surettaa, että parisuhteen saaminen näistä lähtökohdista on niin epätodennäköistä. Puhumattakaan etten käy baareissa tms. Nyhvään lähinnä kotona tai teen pitkiä lenkkejä vapaa-ajallani. Ja irtosuhteisiin olen liuan ujo. Että näin. Et ole ainoa. Mutta tuossa suhteessa tuskin tulet rakkautta kokemaankaan, jos sua arvostetaan jo nyt noin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kiltille miehelle tuo on jokapäiväistä todellisuutta sillä erotuksella, ettei koskaan ole saanut sitä läheisyyttä ensimmäistäkään kertaa.
On sekin surullista. Aivan kuin meidän kaikkien ujojen ja maantieharmaahiuksisten suomiluusereiden pitäisi hakea pirteä puoliso jostain ulkomailta. Suomessa olemme arvotonta massaa, mutta ulkomailla meidät nähdään eri valossa. Oma amerikkalainen exäni piti mua suunnilleen kaunottarena (oikeasti) ja aasialaistyylisen (ugrit) vinot siniset silmäni olivat eksoottiset ja kaarevaa lantiotani pidettiin naisellisena, mutta täällä olen vain tusinanainen muiden joukossa...yksinäisyyteen tai huonoon suhteeseen tuomittu tusinaluuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa enää lukea sun trollailujas täällä ap. Joka viikonloppu teet seksinpuutteestasi uuden ketjun joten haet vaan huomiota ruikutuksellesi. Et sä täältä sitä seksiä saa dille. Ei se ruikutus taikaiskusta muuta sun elämääsi mihinkään mutta ryve vaan itsesäälissä. Jos saisin selville että oma mieheni ruikuttaa täällä ois avioerohakemus postissa jo huomenna. Toi on jo noloa.
Ei jatkoon.
Tämä on uliulin uusi vedätys jota jatkanut jo kuukauden päivät. Älkää ruokkiko trollia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä jumaluus, lähde tuollaisesta parisuhteen irvikuvasta. Lastesi tähden, jos et itsestäsi välitä. Vai haluatko antaa mallin että lyönti riittää kosketukseksi?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää lukea sun trollailujas täällä ap. Joka viikonloppu teet seksinpuutteestasi uuden ketjun joten haet vaan huomiota ruikutuksellesi. Et sä täältä sitä seksiä saa dille. Ei se ruikutus taikaiskusta muuta sun elämääsi mihinkään mutta ryve vaan itsesäälissä. Jos saisin selville että oma mieheni ruikuttaa täällä ois avioerohakemus postissa jo huomenna. Toi on jo noloa.
Ei jatkoon.
Avioerohakemus on laitettu sisään jo monta kuukautta sitten. En trollaile. Enkä tajua, miksi lyötyä vielä lyödään lisää. Mun on paha olla, kun mietin elämääni. Olen ihan siinä rajalla, että teen itsarin. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii-in, pakkoko sinun oli tosiaan valita puolisoksesi jännämies. Sitä sait mitä tilasit.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jumaluus, lähde tuollaisesta parisuhteen irvikuvasta. Lastesi tähden, jos et itsestäsi välitä. Vai haluatko antaa mallin että lyönti riittää kosketukseksi?
Se on helpommin sanottu kuin tehty. Mieheni rikkoo itsetuntoani joka päivä lisää ja nauraa päälle, kun tajuaa, että taas loukkaannuin ja otin itseeni. Aion muuttaa pois lasten kanssa, tosin ehkä olisi parempi luovuttaa itse, sillä olen heikompi ja herkempi yksilö. Tosin olen yrittänyt jaksaa lasteni tähden. Muuten olisin todennäköisesti jo kuollut. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nii-in, pakkoko sinun oli tosiaan valita puolisoksesi jännämies. Sitä sait mitä tilasit.
Ei minulla ollut kokumusta juuri lainkaan. Olin kiltti hissukka...ei ne kiltit miehet minun kaltaisistani (=itsensä kaltaisista) kiinnostu. T. Ap
Yhyy byääh. Sinulla on sentään mies ja lapset, sinulla on ollut vaihtoehto valita parisuhteen ja yksinäisyyden välillä. Meitä on täällä paljon joille ei koskaan tuota valintaa anneta kun ei ole yhtäkään ottajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt auttaa miestäsi näkemään tilanteenne? Voi olla, että mies on ihan yhtä onneton, mutta purkaa vain pahan olonsa sinuun. Jos hänellä olisi parempi olla, varmasti teidän yhteinen olonnekin paranisi. Repäise mies irti kotinurkista, vie se vaikka matkalle jonnekin missä ette ole ikinä käyneet. Tai menkää vaikka meditaatioretriittiin tai tantrakurssille, jonnekin ihan uuteen ja outoon ympäristöön, jossa on mahdollista keksiä itsensä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisille on niin tärkeää se, että joku äijä rakastaa? Toisen ihmisen varaan oman elämänsä ja omanarvontuntonsa laittaminen on typerää, koska toisen ihmisen pään sisälle ei koskaan voi nähdä ja voi tapahtua mitä vain.
Onko lapsillasi hyvä lapsuus tuollaisissa oloissa?
Mä en tiedä. Ehkä se on joku eläimellinen tarve. Mutta haluaisin saada rakastaa ja olla rakastettu. Haluaisin läheisyyttä ja hellyyttä sekä kumppanuutta. Haluaisin jakaa elämän iloja ja surujakin toisen ihmisen kanssa. Toki ei kaikki koskaan saa mitään tuollaista ja taidan olla yksi heistä. Haluan silti. :( Vieläpä kun hiljattain ihastuin yhteen henkilöön, niin mussa heräsi niin voimakas kaipuu, että se melkein sattuu. Peittelen ja tukahdutan sitä parhaani mukaan, kun enhän oikeasti voi tavata häntä. Tuntuu vain niin surulliselta kaikki. T. Ap
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt auttaa miestäsi näkemään tilanteenne? Voi olla, että mies on ihan yhtä onneton, mutta purkaa vain pahan olonsa sinuun. Jos hänellä olisi parempi olla, varmasti teidän yhteinen olonnekin paranisi. Repäise mies irti kotinurkista, vie se vaikka matkalle jonnekin missä ette ole ikinä käyneet. Tai menkää vaikka meditaatioretriittiin tai tantrakurssille, jonnekin ihan uuteen ja outoon ympäristöön, jossa on mahdollista keksiä itsensä uudelleen.
Olen yrittänyt lukuisat kerrat. Mutta kun miestäni ei kiinnosta. Hän ei edes ole kiinnostunut matkustamisesta tai itsensä kehittämisestä. Hän ei kyseenalaista itseään lainkaan edes. Hän on omasta mielestään aina oikeassa ja minä olen väärässä. Hän haluaisi seksittömän väkivaltaisen liiton, jossa olisin kulissivaimo, palvelija ja kodinhoitaja, joka kuitenkin käy kokopäivätöissä ja maksaa vähintään puolet kuluista ja jota voi sille päälle sattuessaan lyödä, mutta joka osaa pitää väkivallan perheen sisäisenä salaisuutena. Ajatuksesi on kaunis. Kunpa tuollainen olisi mahdollista. T. Ap
Sä olet se joka makaa patjalla makuuhuoneen lattialla?
Ja joku kommentoi, ettei elämäni valittamalla muutu. Noh, viimeisimmän kuukauden aikana olen käynyt kampaajalla, kahdesti kosmetologilla, vartalohoidossa ja aloittanut sekä aktiivisen juoksuharrastuksen että kuntosalin uudelleen ja muuttanut ruokailutottumuksiani terveellisempään suuntaan, vaikka olin valmiiksi hoikka. Olen kuunnellut musiikkia lähes jatkuvasti mieleni piristykseksi ja kirjoittanut omaksi ilokseni tekstejä sekä tehnyt ylitöitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen myös viettänyt aikaa keskustassa ja ollut aktiivisempi. Olen lukenut pari kirjaa pitkän tauon jälkeen ja yrittänyt sivistää itseäni. Mutta silti siellä pohjalla on se sama vanha surkea minä, josta ei kukaan välitä. En mä vain pysty muuttumaan kokonaan toiseksi, vaikka haluaisinkin. T. Ap
Ei siihen kuole! Kokemusta on lähes viideltäkymmeneltä vuodelta. Viimeiset seurustelusuhteet alle kaksikymppisenä. Täällä sitä vaan poskutellaan. Siirrä ajatuksesi muihin mukaviin asioihin.
Miten ihmisille on niin tärkeää se, että joku äijä rakastaa? Toisen ihmisen varaan oman elämänsä ja omanarvontuntonsa laittaminen on typerää, koska toisen ihmisen pään sisälle ei koskaan voi nähdä ja voi tapahtua mitä vain.
Onko lapsillasi hyvä lapsuus tuollaisissa oloissa?