Millainen tämä vuosi on ollut sinulle?

Kulunut vuosi on ollut vaivavuosi, vaikka esikoinen syntyikin hyvän matkaa viime vuoden puolella. Pienestä ja juuri kääntymään oppineesta vauvasta on vuoden aikana kasvanut vauhdikas taapero, joka kävelee, tutkii, kiipeää ja kiukkuaa. Uskomattoman paljon kehitystä pienessä ajassa.

Itselläni vuoden ensimmäinen puolikas meni lokoisasti kotiäitinä, mutta vanhempainvapaan loppuessa alkoi ajatuksissa aktiivisemmin pyöriä työnhaku, kun edellinen pitkä pesti päättyi juuri ennen lapsen syntymää. Vaikka periaatteessa olisin kotona viihtynytkin, en työnhaun aloittamista uskaltanut lykätä kovin pitkälle. Kesälomien jälkeen aktivoiduin kirjoittelemaan hakemuksia ja onneksi pian tärppäsikin ja sain vakituisen paikan.

Miehen kanssa vaihdettiin kotonaolijaa ja minä aloitin työelämässä keskellä pimeää syksyä. Onneksi oli pehmeä lasku, on rauhassa ehtinyt tutustua talon tapoihin ja kotonakin on kaikki sujunut hyvin. Vuodenvaihteen jälkeen palaamme molemmat töihin ja päiväkotielämä alkaa. Mielenkiinnolla odotan ensi vuotta.

Up

Kulkuu

Irtisanottu. Aika jännä vuosi. 

Kicking around on a piece of ground in your home town

Waiting for someone or something to show you the way...

Ehkä tämänastisen elämäni paras vuosi! Olen vihdoin saanut elämäni taas takaisin hallintaan, aloitin opiskelun ja sain apua mielenterveysongelmiin. Olen todella onnellinen tällä hetkellä, en edes muista milloin olisin kokenut viimeksi tällasia tunteita. Pelkkä aamulla pirteänä herääminen ja päivän tapahtumien miettiminen saa perhosia vatsan pohjaan. :)

Vähän samaan tapaan kuin 6 :) elämä ja mielenterveys paremmalla tolalla kuin koskaan. Paljon uusia ystäviä, matkoja, työ.. Tänä vuonna olen kasvanut ihmisenä enemmän kuin koskaan ennen. Elämäni paras vuosi tähän asti ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämänastisen elämäni paras vuosi! Olen vihdoin saanut elämäni taas takaisin hallintaan, aloitin opiskelun ja sain apua mielenterveysongelmiin. Olen todella onnellinen tällä hetkellä, en edes muista milloin olisin kokenut viimeksi tällasia tunteita. Pelkkä aamulla pirteänä herääminen ja päivän tapahtumien miettiminen saa perhosia vatsan pohjaan. :)

Mahtavaa. Mitä kautta sait apua ongelmiisi? Ja millaisia mt-ongelmia sinulla oli? Läheiselläni ollut vaikeaa jo pidempään ja aika syrjäytynyt, nyt syksyllä alkanut saada ulkopuolista apua. Uskallan ehkä jo vähän toivoa parempaa.

Ei mitenkään helppo vuosi, kun olen joutunut näkemään melko läheltä isäni terveyden heikkenemisen, äidin vaikeudet hänen hoitaessaan isää ja jouduin myös kokemaan isän kuoleman, muistotilaisuuden ja tuhkan laskemisen maahan. Siihen vielä oman surun lisäksi olen yrittänyt olla apuna äidin surussa ja vaikeuksissa, koska olen meistä sisaruksista se, joka asuu äitiä lähinnä (minä parin kilometrin päässä, muut vähintään puolen tunnin ajomatkan päässä). Siihen kun lisää vielä oma yksinäisyyteni (olen sinkku eikä ystäviä oikein ole vaikka olen yrittänyt heitä etsiä) ja erilaisia fyysisiä vaivoja ja masennusta sekä rahaongelmia, niin ei ole todellakaan kovin helppoa. Myös erilaiset ristiriidat läheisten ihmisten kanssa ovat tuoneet vaikeuksia. Henkisesti vaikeinta on tämä pimeä vuodenaika, mutta onneksi pian valon määrä alkaa taas lisääntymään niin että masennus alkaa taas helpottamaan. Sekin omalla ihmeellisellä tavallaan helpottaa, että vaikka isän kuolema olikin surullinen asia, niin ainakaan hänen ei enää tarvitse sairastaa ja kärsiä eikä minun tarvitse enää olla huolissani, että kuinka äitini pärjää hänen hoitajanaan.

Karsea. Ero tuli. Syksy oli hirvee. Paljon surullisia ajatuksia, toivottomuutta, yksinäisyyttä. Onneksi joitakin hyviäkin juttuja, kesätyö ja ystävät, perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämänastisen elämäni paras vuosi! Olen vihdoin saanut elämäni taas takaisin hallintaan, aloitin opiskelun ja sain apua mielenterveysongelmiin. Olen todella onnellinen tällä hetkellä, en edes muista milloin olisin kokenut viimeksi tällasia tunteita. Pelkkä aamulla pirteänä herääminen ja päivän tapahtumien miettiminen saa perhosia vatsan pohjaan. :)

Mahtavaa. Mitä kautta sait apua ongelmiisi? Ja millaisia mt-ongelmia sinulla oli? Läheiselläni ollut vaikeaa jo pidempään ja aika syrjäytynyt, nyt syksyllä alkanut saada ulkopuolista apua. Uskallan ehkä jo vähän toivoa parempaa.

Minulla on ollut masennusta/ahdistusta ja paniikkihäiriö. Soitin terveyskeskukseen, että taidan tarvita apua paniikkikohtauksiin. Ei muuten ollut helppo operaatio saada soitettua sinne, viikon ajan otin puhelimen käteen ja näppäilin numeron, mutta aina viime hetkellä laitoin puhelimen pois. Viimein kun soitin, niin ssydän hakkasi todella lujaa ja ääni tärisi, lisäksi änkytin puhelimeen ihan mitä sattuu :D Aloitin mielialalääkityksen ja käyn kuukausittain keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Lääkityksen aloitin vasta, kun sain itselleni myönnettyä, että pelkkä juttelu ei saa oloani paremmaksi. Toivottavasti läheisesi saa tarvitsemaansa apua! 

Kertokaa lisää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämänastisen elämäni paras vuosi! Olen vihdoin saanut elämäni taas takaisin hallintaan, aloitin opiskelun ja sain apua mielenterveysongelmiin. Olen todella onnellinen tällä hetkellä, en edes muista milloin olisin kokenut viimeksi tällasia tunteita. Pelkkä aamulla pirteänä herääminen ja päivän tapahtumien miettiminen saa perhosia vatsan pohjaan. :)

Mahtavaa. Mitä kautta sait apua ongelmiisi? Ja millaisia mt-ongelmia sinulla oli? Läheiselläni ollut vaikeaa jo pidempään ja aika syrjäytynyt, nyt syksyllä alkanut saada ulkopuolista apua. Uskallan ehkä jo vähän toivoa parempaa.

Minulla on ollut masennusta/ahdistusta ja paniikkihäiriö. Soitin terveyskeskukseen, että taidan tarvita apua paniikkikohtauksiin. Ei muuten ollut helppo operaatio saada soitettua sinne, viikon ajan otin puhelimen käteen ja näppäilin numeron, mutta aina viime hetkellä laitoin puhelimen pois. Viimein kun soitin, niin ssydän hakkasi todella lujaa ja ääni tärisi, lisäksi änkytin puhelimeen ihan mitä sattuu :D Aloitin mielialalääkityksen ja käyn kuukausittain keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Lääkityksen aloitin vasta, kun sain itselleni myönnettyä, että pelkkä juttelu ei saa oloani paremmaksi. Toivottavasti läheisesi saa tarvitsemaansa apua! 

Kiitos!

Ihan hyvä vuosi. Työelässä on tapahtunut isoja minusta riippumattomia muutoksia ja tulevaisuus vaikuttaa oikein hyvälle. Työt jatkuivat ja näyttää todennäköiselle että jatkuu edelleen. Väsymys on välillä meinannut vaivata, mutta hyvin on selvitty.

Henkilökohtaisessa elämässä on ollut mukavaa. Uusi asunto, parisuhde on vakiintunut entisestään ja olen huomannut että minulla on maailman paras mies. Kavereihin olisin voinut pitää enemmän yhteyttä. Arki menee lähinnä töissä, urheillessa ja kotona. Kavereita toki näen mutta välillä liian harvoin.

Olen huomannut että rakastan kovaa treeniä ja löytänyt lajeja joista pidän. Kävimme miehen kanssa reissussa ja olen käynyt työporukalla ja kavereiden kanssa mukavilla reissuilla ja tapahtumissa.

Kärsimysten vuosi. Enemmän vastoinkäymisiä, kuin valopilkkuja. Konemaista suorittamista ja kuluttavaa raatamista. Mieheltä ei saa vetoapua, hän on sairaseläkkeellä. Oma jaksaminen on rajallista.

Rankka, lähes ylitsepääsemättömän rankka vuosi. Menetin keskellä kauneinta kesää vakavalle sairaudelle minulle läheisimmän ja tärkeimmän ihmisen, ja ennen kaikkea se sairauden loppusuora on yhä mielessä kuin paha uni. Suru ja ikävä ei meinaa hellittää, vaikka pitäisi jaksaa olla omien lasten tukena ja töissä olis painettava joka päivä ihan täysillä. Kotielämäkin on ollut rankempaa kuin aiemmin, kiitos kaksosten murrosiän... Isänsä ei ole enää kuvioissa lainkaan, joten kaikki kökkö kaatuu päälle. Joskus sitä miettii, että mistä ihmeestä saa voimia jaksaa - kun tuntuu ettei jaksa.

Ei voi mitään muuta kuin toivoa, että omassa elämässä olisi joskus vielä suurta iloa ja vaikka lämmintä rakkauttakin.

Ihan kauhea. Alkoi jo vuonna 2015 ja tänä vuonna mennyt pahemmaksi. Olen menettänyt terveyteni ja haluan vaan kuolla.

Uskomattoman tapahtumaköyhä ja TYLSÄ! Mitään muuta kivaa ei tältä vuodelta jää muistiin kun kesällä vietetty kahden viikon loma kaverin kanssa bulgarian sunny beachilla. Muuten vuodesta ei mitään positiivista sanottavaa... ehkäpä 2017 on parempi.

Paskaa. Paskin vuosi ikinä. Oon sairastellut paljon ja ollut työttömänä. Sukulaiseni kuoli traagisesti. Saattohoidin vanhempani ja hän kuoli. Masennusta yms on riittänyt.

Raskas. Paljon ollut lähipiirissä sairautta, mielenterveysongelmia, syöpää, aivoverenvuoto jne. Itse olen kuitenkin pysynyt terveenä, vaikkakin olen ollut väsyneempi kuin koskaan ennemmin. Alkuvuoden tein hulluna töitä.

On tapahtunut kuitenkin myös kivoja asioita, aloitin koulun ja muutin kivaan asuntoon. Vuosi on antanut ja ottanut ehkä enemmän kuin mikään vuosi aiemmin. Olen kasvanut ihmisenä paljon.