Toivotko lääkärisi olevan mieluummin suorasanainen vai varovainen sanoissaan?

Itse MS-tautia sairastavana olen tilanteessa, jossa alamäkeä voi vain hidastaa, ei pysäyttää tai kääntää ylämäeksi, joten kaikki sievistely on täysin turhaa ja jopa vaarallista.

No riippuu potilaasta, jotkut vaatii hienovaraista ohjaamista ja toisille tepsii vain suora käskytys. Jotkut ylipainoiset rupeavat itkemään kun painosta mainitsee, on se hankalaa, mutta kun ei se taida auttaa jos vaan sanois "ootkos miettinyt että voisit syödä hieman enemmän salaattia" ja potilas on vaan että "ai kun tomaatista saa a-vitamiinia vai miksi?"

Toivon empaattista ja kunnioittavaa rehellistä suorasanaisuutta. Yhden sairauden osalta kysyin todella huolestuneena lääkäriltä, millaisia vaikutuksia ko. sairaudella on hedelmällisyyteeni ja jos ongelmia tulee, miten niitä voi hoitaa. Lääkärin vastaus oli tasoa "no ei sitä nyt kannata murehtia" - ja kyse ei siis ollut mistään   hengenvaarallisesta tilasta, josta olin toipumassa ja joka selittäisi tuollaisen vastauksen. Osalle tuollainen varmasti toimii ja antaa voimaa, mutta itse olisin tarvinnut selkeitä lukuja ja toimintaprotokollia. Toiselta lääkäriltä niitä onneksi myöhemmin sainkin. 

Selkeästi, tiukastikin, mutta ystävällisesti. Mieluiten lyhytsanaisesti, että jää paremmin mieleen.

Mä kaipaan hienotunteisuutta ja varovaisuutta. Olen herkkä ihminen ja lääkärikäynnit jännittää aina. Ymmärrän kyllä pienestäkin hellävaraisesta vihjeestä ne vinkit, ei tarvitse sanoa ronskisti ja liian suoraan. Olen myös herkästi stressaava ja ahdistuva joten mun kohdalla on ihan hyvä jättää joitain asioita mainitsemattakin, etten turhaan murehdi. Mutta tosiaan olennaiset voi sanoa ja ne voi sanoa varovasti.

Suorasanainen mutta ei kuitenkaan tyly ja välinpitämätön. Pitää kuitenkin löytyä edes hippu empatiaa ja aito halu auttaa/parantaa. Pitäisi myös kuunnella avoimin mielin mitä potilas sanoo eikä heti lokeroida hulluksi, luulosairaaksi ym jos on jotain erikoisempaa vikaa kuin pelkkä flunssa.

Suorasanaisen, mutta en kumminkaan ilkeää tai toisen loukkaamisesta kicksejä saavaa. Alkoholista, tupakasta, ruokavaliosta ja liikunnasta tai ylipainosta saa siis sanoa ihan avoimesti mutta ei loukkaamistarkoituksessa.

Yleisesti ottaen lääkärit ovat aika hiljaisia, eivät puhu turhia. Mulla vasta lääkäri numero kymmenen sanoi ääneen sen pelätyn S sanan PET- tutkimusten jälkeen vaikka jo ensimmäisenä Meilahti- päivänä sain käteen tutkimuslähetteen jossa luki lymfoomaepäilyn takia. Siinä ehti jo kolmisen viikkoa googlailla asiaa ja tavata useamman lääkärin jolla ei ollut mitään muuta sanottavaa kuin lisätutkimuksia.

Enemmän toivoisin lääkäreiltä kykyä kuulla mitä potilas sanoo ja kertoa asioista avoimesta. Potilas on asianosainen.

Ympäripyöreää lässytystä saa ihan kaikilta muilta, lääkäriltä odotan tietoa jonka pohjalra teen päätökseni itse.