Jotkut yh:t on rasittavia kavereita

Mulla on kaveri, joka jäi about vuosi sitten lapsen "yh:ksi", kuten hän tilannetta kuvailee. Lapsi on 5v herranenkeli, joka viettää runsaasti aikaa myös isällään, viikonloppuna ja arkena. Tämän lisäksi lapsi on 1 vkonlopun joka kuukausi kummitädillään, kesällä oli 2kk mökillä mummin kanssa.

Tästä huolimatta kaveri kertoilee, kuinka hänellä ei ole omaa aikaa ikinä, ei ees lenkille pääse ku haluaa. On ihan vitun rankkaa ku joutuu kaiken hoitaa yksin.

Hän ovat jatkuvasti jossain menossa, on konserttia, pitkiä viikonloppuja, juhlia jne. Se on tosi jees, kiva et on puuhaa, mut mä en ole kiinnostunut kaitsemaan joka kissanristiäisten takia lasta. Varsinkaan, ku se ei ole millään tavalla vastavuoroista. Lapsi tulee meille "leikkimään" niin arkena ku pyhänä, koskaan ei sovi että meidän lapsi menisi niille tai vähintäänkin sit et "tulkaa hei molemmat, olisi kiva nähdä sinuakin!"

Mun mies tekee hitoksee duunia, ja ainakin puolet vuodesta reissussa. Meillä on myös yksi tytär, joka on mun kanssa kaiken vapaa-ajan, ellei sitten ole naapurissa leikkimässä. Käytännön syistä on järkevämpää, et hoidan perheen juoksevat asiat ja mies työnsä. Ku mies on maisemissa, vietämme aikaa yhdessä koko perhe, ei tee mieli lähteä minnekään yksin, vaikka voisin, koska perheen kanssa on kaikki ihanampaa.
Enkä valita, jaksan ihan hienosti ja koen tilanteeni olevan mun oma valinta ja sitä myöten hallittavissa.

Mut kyllä mua jo ärsyttää kuunnella kaikki kliseet "yh-äidin raskaasta arjesta" ihmiseltä, joka ei ole sellaisesta mitään kuullutkaan..