Haluaisin kommentteja tällaiseen koulu-uudistusehdotukseen
Eli laittakaas omia arvoitanne: mitä hyviä ja mitä huonoja puolia tällaisessa mallissa olisi?
Minusta pitäisi olla tasovaatimukset "luokalta toiselle" pääsyyn. Siis kun osaa yhden vuoden asiat vähintään 9:n tasoisesti, pääsee siirtymään seuraavalle tasolle. Käytännössä siirto pitäisi suorittaa ainekohtaisesti, koska jollakin voi olla ihan eri taidot matikasta kuin äikästä. Aluksi opetus voisi hyvin olla 20 oppilaan ryhmissä, mutta "tuplaajille" eli jo toista vuotta samaa lukeville 10 hengen ryhmissä, ja 5 hengen ryhmissä jos mennään jo kolmatta vuotta. Jos asia ei vielä silloinkaan mene päähän, pitää siirtää mukautettuun opetukseen, eli opetellaan vain ihan pakolliset perusasiat siitä aineesta. Ja todistukseen myös kunnon merkintä mukautetusta numerosta. Näin välkyimmät voisivat olla peruskoulusta pihalla jo hyvinkin nuorina, kun taas joillakin voisi mennä huomattavan pitkään.
Sosiaalisen kehityksen takaamiseksi perustetaan ns sosiaalisia oppiaineita. Niihin osallistutaan ns. oman luokan eli oman ikäryhmän mukana ja niitä pitäisi olla pari tuntia joka päivä. Näissä voisi olla itsetuntoharjoituksia, ryhmäytymistehtäviä, mediaopintoja, etiikkaa, turvallisuuskoulutusta yms.
Kännykät...eivät ole itsessään ongelma. Jos puhelin on ongelma, pohjimmainen ongelma on opiskeluasenteessa.
Läksyjä..kotitreenausta yleensä tarvitaan, jotta kehittyy tarpeeksi nopeasti. Lisäksi työnteon kulttuuri pitää tavoittaa.
Kokeet...ovat kyllä tarpeen. Muuten on vaikea mitata laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Mutta varsinkin "uusijoille" ne voisivat olla vaikkapa suullisiakin (pienen ryhmän opettajalla on aikaa sellaiseen)
Arviointi.. säilyttäisin numeroarvioinnin, jotta mahdollisimman objektiiviset rajat säilyisivät. Lisäksi mahdollisimman jatkuvaa suullista palautetta.
Liikuntatunneilla...kaksi tasoryhmää. Hyvien pitää saada kilpailla ja nauttia menestyksestä. Harrasteryhmän tavoitteena sitten olisi löytää sellainen arkiliikunnan ilo.
Ruotsi... henkilökohtaisesti rakastan ruotsia (en ole ruotsin ope), mutta ehdottaisin tähänkin tasoryhmiä, jotka olisivat eri laajuisia. Kaikki eivät kuitenkaan sitä ikinä opi, joten motivoitumattomille vaikka vain parin vuoden ajan 2 viikkotuntia (esim vain kutosella yhteiset tunnit ja seiskalla jako tasoryhmiin. Heikoimmalla ryhmällä enää seiskalla pari viikkotuntia, sitten vapautus. Kun taas tuleville ruotsin kielen taitajille huomattavasti enemmän.)
Opettajat...ovat ihmisiä. Opettajajohtoisuus on hyvä asia, koska iso osa oppilaista ei osaa itseohjautua. Nopeimpien ryhmä voi kyllä kyetä melkoisiin itsenäisiinkin suorituksiin, kunhan heikompi aines on tipahtanut joukosta häiritsemästä. Jokainen ope valitkoon luonteeseensa soveltuvan ryhmän ohjattavakseen (erityisopen opintoja tuplaus- ja triplausryhmien vetäjille).
Sitten ei enää tarvita muuta kuin rahaa. Uskoisin että systeemi motivoisi lukemaan. Koulusta kun pääsisi pois vasta kun osaa riittävästi. Oikeasti heikot ohjattaisiin sitten johonkin muuhun kuin tiedollisiin ammatteihin.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Heikoimmille parhaat opettajat eikä Niinkuin nyt että parhaille parhaat opet. Heikoimpien opeille maksettaisiin eniten ja heitä koulutettaisiin eniten.
Eli opettajaksi kouluttautunut ei saisi itse valita työpaikkaansa?
Miten se muuten edistäisi kansakunnan hyvinvointia, että huonoimmat opettajat juuri parhaille oppilaille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ainakin tässä osoitetulla älyllä, logiikalla ja yhteiskunnan mekanismien tuntemuksella olisi vielä viisikymmpisenäkin peruskoulussa.
Tämä on kärkisijoilla kilpailussa Päivän tyhmin aloitus -kisassa.
Kiitos mielipiteestäsi, mutta se on perustelematon. Onko yhteiskunnan mekanismit kiveen hakattuja vai voisko kaikkea muuttaa? Sitä paitsi tää on mahdollisten maailmoiden filosofiaa...
Mallillasi puolet ikäluokasta (vähintään) jäisivät yhteiskunnan ulkopuolelle. Nykyisillä kriteereillä kaikki eivät koskaan saavuttaisi ysitasoa joka aineessa.
Itse siis puhut ysitasosta, niin oletan sinun tietävän, mitä se merkitsee. Toki, jos kaikki laitetaan uusiksi, esim. ammattikouluihin ei vaadittaisi peruskoulun päättötodistusta eli murrettaisiin kaikki yhteiskunnalliset rakenteet.
Puhuit kuitenkin vain perustason opetuksesta ja ysitasosta ihan itse.
Olen sanonut muutamaan otteeseen, että myös "kasitaso" voitaisiin asettaa kriteeriksi, mutta olen kyllä varma siitä, että jokainen normaaliälyinen ja -motivaatioinen pystyy saavuttamaan sen ysitasonkin kunhan tarpeeksi tekee töitä. Ne, joilta ei niitä löydy, saisivat sen oman polkunsa, jolla nimen omaan varmistettaisiin, että he eivät syrjäydy , vaan että heillä on työpaikka ja oppisopimuskoulutus siihen. Mutta tämä mahdollisuus olisi vain oikeasti heikoille tai muuten henkisesti opiskelukyvyttömille. Muiden tulisi tehdä työnsä.
Nykyisellä systeemillä viidennes nuorista miehistä syrjäytyy joka tapauksessa. Naisista muistaakseni 15%. Ja määrä on jatkuvasti lisääntymään päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikoimmille parhaat opettajat eikä Niinkuin nyt että parhaille parhaat opet. Heikoimpien opeille maksettaisiin eniten ja heitä koulutettaisiin eniten.
Eli opettajaksi kouluttautunut ei saisi itse valita työpaikkaansa?
Miten se muuten edistäisi kansakunnan hyvinvointia, että huonoimmat opettajat juuri parhaille oppilaille?
Kaikki suomalaiset opet ovat lähtökohtaisesti hyviä. Ja jokainen kehittyy koko ajan työtä tehdessään. Valmiita ei olla kukaan. Kaikille pitää olla tarjolla tukea ja lisäkoulutusta. Ja tietysti mahdollisuus valita työtehtävä, joka itselle parhaiten sopii.
t. ap
Minusta pitäisi nyt miettiä sitä, mihin koulutusta ylipäätään tarvitaan.
Ap:n malli tähtää parhaiden oppilaiden edistymiseen ja huonompien kurasseeraamiseen ja kyykyttämiseen.
Onko se tarkoituksenmukaista? Joku 9-10 arvosanojen oppilaiden annettaisiin ap:n mallissa olla ainoa hyväksyttävä taso, vaikka todellisuudessa oppiaineet ovat kasin ja seiskankin oppilailla ihan kohtuullisesti handussa.
Harva sitä paitsi tarvitsee kaikista oppiaineista kiitettävän tasoista osaamista. Minä olen esimerkiksi toimittaja, ja yleissivistykseni on kova, ja voin sanoa, että tarvitsen oikeastaan kaikkien kouluaineiden yleistietämystä enemmän kuin useimmissa muissa ammateissa - ja silti en ole vaikkapa nyt pitkän matikan opintojani hyödyntänyt lukion jälkeen ollenkaan.
Olisin siten - näin jälkiviisaasti katsottuna - voinut vallan hyvin jättää matematiikan opintoni ja arvosanani vähemmälle panostamiselle ja keskittyä briljeeraamaan kielissä ja reaaleissa vieläkin paremmin.
Vähempikin taso siten riittää. Lukioon pääsee jo seiskan keskiarvolla, mutta ap siis vaatisi yhdeksikön keskiarvoa, tai istuttaisi lapsia jopa 18+ vuotta (9 luokkaa, jopa yli 3 vuotta per luokka-aste) peruskoulussa - mitä järkeä tuossa olisi, istuttaa 25 vuotiaita aikuisia peruskoulussa?
Heistäkin voi nimittäin tulla aivan kelpoja ammattilaisia omalla alallaan. Esimerkiksi minulla on asperger-poika, joka on reaaliaineissa todella heikko, 6-7 oppilas, mutta matematiikassa ja tietotekniikassa erittäin lahjakas. Sen sijaan, että hän - kuten nyt tullee tekemään - lukee lukion vähillä reaaliaineilla ja jatkaa yliopistoon lukemaan joko matematiikkaa ja tietotekniikkaa ja menestyy niillä aloilla elämässä - hän ap:n systeemissä tahkoaisi "ikuisesti" sitä peruskoulua, kokisi itsensä idiootiksi, masentuisi ja saattaisi päätyä köyden jatkoksi.
Ihmisten nöyryyttäminen ja pakottaminen ei ole koskaan hyvä lähtökohta oppimiselle, ap.
Ap kuvittelee, että oppimenestys on vain tahdosta kiinni. Ei se oikeasti ole, vaan tahdon lisäksi tarvitaan myös synnynnäistä lahjakkuutta. Vaikkapa kielissä ja taitoaineissa näin.
Olisi kansakunnan tuho nöyryyttää lapsia ja pakottaa istumaan peruskoulussa loputtomiin, vaikka oikeasti olisi oman aineensa ässä ja voisi edistyä vaikka professoritasolle sillä.
Einsteinkin olisi ap:n systeemissä ollut kolmekymppiseksi asti peruskoulussa ja olisi siinä jäänyt suhteellisuusteoriat kokonaan keksimättä.
Jo eskarilaisesta näkee, miten hän tulee menestymään koulussa ja aikuiselämässä.
Omien lasten eskarilaisten kohdalla tämä on ainakin näkynyt selkeästi vielä 25v ikään asti. Pystyin ensimmäisen vuoden kevään alussa sanomaan, kuka lapsista käy kouluja, kuka on käytännön ihminen ja hankkii elantonsa sitä kautta ja kuka jättäytyy yhteiskunnan harteille. Arvioini piti paikkansa 100%.
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi nyt miettiä sitä, mihin koulutusta ylipäätään tarvitaan.
Ap:n malli tähtää parhaiden oppilaiden edistymiseen ja huonompien kurasseeraamiseen ja kyykyttämiseen.
Onko se tarkoituksenmukaista? Joku 9-10 arvosanojen oppilaiden annettaisiin ap:n mallissa olla ainoa hyväksyttävä taso, vaikka todellisuudessa oppiaineet ovat kasin ja seiskankin oppilailla ihan kohtuullisesti handussa.
Harva sitä paitsi tarvitsee kaikista oppiaineista kiitettävän tasoista osaamista. Minä olen esimerkiksi toimittaja, ja yleissivistykseni on kova, ja voin sanoa, että tarvitsen oikeastaan kaikkien kouluaineiden yleistietämystä enemmän kuin useimmissa muissa ammateissa - ja silti en ole vaikkapa nyt pitkän matikan opintojani hyödyntänyt lukion jälkeen ollenkaan.
Olisin siten - näin jälkiviisaasti katsottuna - voinut vallan hyvin jättää matematiikan opintoni ja arvosanani vähemmälle panostamiselle ja keskittyä briljeeraamaan kielissä ja reaaleissa vieläkin paremmin.
Vähempikin taso siten riittää. Lukioon pääsee jo seiskan keskiarvolla, mutta ap siis vaatisi yhdeksikön keskiarvoa, tai istuttaisi lapsia jopa 18+ vuotta (9 luokkaa, jopa yli 3 vuotta per luokka-aste) peruskoulussa - mitä järkeä tuossa olisi, istuttaa 25 vuotiaita aikuisia peruskoulussa?
Heistäkin voi nimittäin tulla aivan kelpoja ammattilaisia omalla alallaan. Esimerkiksi minulla on asperger-poika, joka on reaaliaineissa todella heikko, 6-7 oppilas, mutta matematiikassa ja tietotekniikassa erittäin lahjakas. Sen sijaan, että hän - kuten nyt tullee tekemään - lukee lukion vähillä reaaliaineilla ja jatkaa yliopistoon lukemaan joko matematiikkaa ja tietotekniikkaa ja menestyy niillä aloilla elämässä - hän ap:n systeemissä tahkoaisi "ikuisesti" sitä peruskoulua, kokisi itsensä idiootiksi, masentuisi ja saattaisi päätyä köyden jatkoksi.
Ihmisten nöyryyttäminen ja pakottaminen ei ole koskaan hyvä lähtökohta oppimiselle, ap.
Kirjoituksessasi on kyllä pointtia :D Toisaalta systeemihän oli ainekohtainen, eli poikasi voisi hyvinkin suorittaa vaikka peruskoulussa lukiokurssit pois matikassa ja tietotekniikassa ja mennä reaalit sitten mukautetuilla läpi. Hänhän on selkeästi erityistarpeinen, eikö? Silti saisi ansaitsemansa arvon niissä asioissa, joissa on hyvä. Ja vaikka peruskoulun jälkeen suoraan yliopistoon, jos saa saman tien kirjoitettuakin ne aineet, joissa on hyvä.
En mitenkään usko, että ehdottamaani mallia ruvettaisiin tosta vaan noudattamaan ja tietysti siinä on heikkouksia. Mutta haluan testata ajatusta! Pakotusta peruskoulu on tällaisenakin, itse asiassa suurimmalle osalle ihan pakkopullaa. Osa nielee sen ja suorittaa enemmän tai vähemmän hyvin, osa kapinoi. Voiko sitä ilmiötä kokonaan hävittää millään?
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvittelee, että oppimenestys on vain tahdosta kiinni. Ei se oikeasti ole, vaan tahdon lisäksi tarvitaan myös synnynnäistä lahjakkuutta. Vaikkapa kielissä ja taitoaineissa näin.
Olisi kansakunnan tuho nöyryyttää lapsia ja pakottaa istumaan peruskoulussa loputtomiin, vaikka oikeasti olisi oman aineensa ässä ja voisi edistyä vaikka professoritasolle sillä.
Einsteinkin olisi ap:n systeemissä ollut kolmekymppiseksi asti peruskoulussa ja olisi siinä jäänyt suhteellisuusteoriat kokonaan keksimättä.
Hmm. En luule mitään, tiedän että on oikeasti oppimiskyvyttömiä. Tiedän myös, ettei olisi ikinä itse päässyt seiskaa korkeammalle liikunnan numerossa :) Juu, olisi pitänyt "allekirjoittaa" kaikki itse kirjoittamani tekstit, että ne erottuisi muista. Mutta siis kaikkiin taitoaineisiin "kilpataso" ja "harrastetaso" ja vain kilpatasolla arvosanoja, muuten hyväksytty/hylätty. Kaikista aineista voi päästä läpi mukautetusti, jos on todettu, että oppimiskyky ei riitä. Silloin ei tarvi tahkota jokaista luokkaa 3-4 vuotta.
ap
Tämä systeemi on vaan puhtaasti sivistyksen arvostusta. Ja ahkeruuden. Mielestäni yhteiskunta olisi parempi, jos suurimmalla osalla ihmisistä olisi kunnolliset yleistiedot mahdollisimman monesta asiasta tässä maailmassa. Se estäisi myös laiskottelun. Laiskottelulla ei pääsisi koulusta ulos (muuten kuin mukautetuilla arvosanoilla, joilla ei sitten pääse ainakaan suoraan normaaliin jatko-opiskeluun, vaan vaatisi täydennystä). Pelkkä akateemisessa maailmassa tai omassa elämässä pärjääminen ei ole riittävän korkea arvo.
Oppisisällöt pitäisi määritellä niin, että omien töiden teettäminen muilla ei auttaisi saamaan kiitettävää.