Lapsi ei suostu auttamaan kotitöissä

Kun hän haluaa tehdä jotain kivaa, esim. pelata tabletillaan tai katsoa elokuvan, perustele "Kun ei kerran jaksa siivotakaan niin sitten ei jaksa myöskään *tähän asia X*

Kun on siivottu, sitten saa tehdä haluamaansa asiaa.

Jos lapsi ei tee niinkuin on sovittu, pitää ottaa pois jotain sellaista millä on lapselle väliä, esim. tärkeä etuus. Tai tarjota palkinnoksi jotain sellaista mistä hän välittää.

Kai hän kuitenkin joistain asioista elämässään välittää? Jotkut asiat ovat tärkeitä ja mieluisia?

Pidättekö kiinni rangaistuksista ja palkinnoista? Eli jos esim. telkkarin katsomis -oikeus lähtee jos ei siivoa, niin sitten se tosiaan lähtee?

Onko kaikille tavaroille oikeasti olemassa paikka, vai pitääkö lapsen käyttää aikaa siihen, että pohtii mihin minkäkin saa mahtumaan? 7-vuotias on kyllä vielä niin pieni, että tarvitsee kaaoksen selättämisessä tosi selkeät ohjeet. Tyyliin "Kerää kaikki pehmolelut paikkaan X." sen jälkeen "Vie kaikki vaatteet pyykkikoriin." jne. Ole siellä huoneessa mukana työnjohtajana, vaikka lapsi hoitaisikin varsinaisen siivoustyön. 7-vuotias voisi myös jo imuroida lopuksi. Luudun kanssa voi aikuinen tulla sitten vielä perässä. 

t. Ope

Jos on sovittu, että tänään siivotaan niin sitten niin tehdään. Lapsi ei mene ulos eikä Katso telkkaria eikä pelaa ennen kuin homma on valmis. Meillä on tuollainen tyttö ollut myös ja nup edellä mainitut eivät kyllä häneen tehonneet, koska hän halusikin vain leikkiä ja askarrella huoneessaan. Muutin jutun niin, että sanoin, että nyt pitää siivota. Minä siivoan ensin alakerran ja tulen sitten imuroimaan yläkerran, missä lasten huoneet ovat. Ne tavarat mitkä on tiellä siivoan jätesäkkiin. Kerroin, että harkinnan mukaan jätesäkistä voi puolen vuoden päästä tietä saamaan jotain takaisin, kun on osoittanut, että pystyy huolehtimaan tavaroistaan. Yläkerrassa alkoi siivoaminen, kun alakerrassa meni imuri päälle.

Miksihän meillä tuollainen lasten käyttäytyminen ei ole yksinkertaisesti edes mahdollista?

Miksihän meillä ei tarvitse pyytää eikä komentaa lapsia kahta kertaa tekemään jokin asia, vaan ne tekevät sen yhdellä sanomisella ja välittömästi?

Onkohan meidän kasvatusmetodeissa AP:n kanssa jotain eroavaisuuksia?

Ilmoitatte lapselle hyvissä ajoin, koska lelujen pitää olla paikoillaan ja muistutatte asiasta pariin otteeseen. Kun määräaika tulee, keräätte jätesäkkiin kaikki ne lelut, jotka eivät ole paikoillaan. Säkki laitetaan viikoksi varastoon. Jotkut ovat soveltaneet menetelmää niin, että ovat laittaneet säkin oikasti roskiin, mutta minusta se on liian julmaa. Minun menetelmässäni siis lapselle on heti täysin selvää, että lelut saa myöhemmin takaisin. Aika on kuitenkin sen verran pitkä, että se oikeasti harmittaa lasta.

Toki kannattaa ensin varmistaa, että lapsi on saanut tarpeeksi selvät ohjeet ja tavaroille on paikat.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikille tavaroille oikeasti olemassa paikka, vai pitääkö lapsen käyttää aikaa siihen, että pohtii mihin minkäkin saa mahtumaan? 7-vuotias on kyllä vielä niin pieni, että tarvitsee kaaoksen selättämisessä tosi selkeät ohjeet. Tyyliin "Kerää kaikki pehmolelut paikkaan X." sen jälkeen "Vie kaikki vaatteet pyykkikoriin." jne. Ole siellä huoneessa mukana työnjohtajana, vaikka lapsi hoitaisikin varsinaisen siivoustyön. 7-vuotias voisi myös jo imuroida lopuksi. Luudun kanssa voi aikuinen tulla sitten vielä perässä. 

t. Ope

Ystäväni 3-vuotias osaa itse siivota huoneensa/jälkensä. Likapyykit oli kerran sullonut kissavessaan mutta mitäs pienistä :D

Vierailija kirjoitti:

Miksihän meillä tuollainen lasten käyttäytyminen ei ole yksinkertaisesti edes mahdollista?

Miksihän meillä ei tarvitse pyytää eikä komentaa lapsia kahta kertaa tekemään jokin asia, vaan ne tekevät sen yhdellä sanomisella ja välittömästi?

Onkohan meidän kasvatusmetodeissa AP:n kanssa jotain eroavaisuuksia?

Tämähän se Ap:tä auttoikin.

Vierailija kirjoitti:

Kun hän haluaa tehdä jotain kivaa, esim. pelata tabletillaan tai katsoa elokuvan, perustele "Kun ei kerran jaksa siivotakaan niin sitten ei jaksa myöskään *tähän asia X*

Kun on siivottu, sitten saa tehdä haluamaansa asiaa.

Mun äiti teki juuri noin. Jos ei jaksa siivota omaa huonetta, ei saa katsoa televisiota tai lukea. Ainoa sallittu asia oli nukkuminen tai kirjoituspöydän ääressä istuminen niin, että ei tehnyt mitään.

Olen nukkunut ison osan lapsuudesta ja nuoruudesta. Opin jo hyvin varhain, että kun äiti ryhtyi inttämään, niin laitoin pyjaman päälle, pesin hampaat ja menin nukkumaan. Jopa aamulla klo 10. Öisin valvoin ja luin.

Tällä kokemuksella väitän, että tuo systeemi ei ainakaan lisää siivousintoa.

Vaadittekohan lapselta liikaa itsenäisyyttä kotitöissä? Ts. onko hän liian lapsellinen vielä siihen, että tekisi pitkäkestoisen homman yksin, vanhemman ollessa toisessa huoneessa? Onnistuisiko yhdessätekeminen paremmin, tai pienemmiksi pilkotut tehtävät.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän meillä tuollainen lasten käyttäytyminen ei ole yksinkertaisesti edes mahdollista?

Miksihän meillä ei tarvitse pyytää eikä komentaa lapsia kahta kertaa tekemään jokin asia, vaan ne tekevät sen yhdellä sanomisella ja välittömästi?

Onkohan meidän kasvatusmetodeissa AP:n kanssa jotain eroavaisuuksia?

Ei. Lapset on erilaisia. Mun vanhin veli on saanut mbd-diagnoosin, mutta vasta teini-iässä. Minä taas olen ollut todella rauhallinen ja tottelevainen pikkuapulainen, luonnostaan. Äitini joskus sanoi, että jos kaikki lapset olisivat olleet samanlaisia kuin minä, hän luultavasti luulisi tietävänsä lasten kasvatuksesta kaiken, tietämättä siitä oikeasti mitään, mutta veli opetti kasvattamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksihän meillä tuollainen lasten käyttäytyminen ei ole yksinkertaisesti edes mahdollista?

Miksihän meillä ei tarvitse pyytää eikä komentaa lapsia kahta kertaa tekemään jokin asia, vaan ne tekevät sen yhdellä sanomisella ja välittömästi?

Onkohan meidän kasvatusmetodeissa AP:n kanssa jotain eroavaisuuksia?

Niin oli minunkin lapsuudenkodissani 50-60- luvulla. Vanhemmat pakottivat siivoamaan ja laittamaan ruokaa kellon tarkkuudella, mutta samahan ei tietenkään koskenut vanhempia, kun he jakelivat yksipuolisia ohjeitaan.

Ja kun vartuin aikuiseksi, siivous ja ruuanlaitto ovat pakkopullaa ja inhokkeja. Ei voi vähempää kiinnostaa ja meillä päävastuu on miehelläni, joka on erinomainen kokki ja kodinhoitaja ja vasta viime vuosina olen ollut kiinnostunut kodintöistä, niin vastenmielisiä ne ovat olleet.

Meillä lapset eivät ole tarvinnut tehdä kotitöitä, ainoastaan siivonnut jälkensä tai mitä ovat itse halunneet tehdä ja nyt aikuisena ovat innokkaita ruuanlaittajia ja heidän kotinsa on siistejä.

Pahinta mitä vanhemmat voi tehdä, on tappaa lapsen innostuksen kotitöihin ja sitten muuttavat pois kotoa, elävät sikolätissä ja uusavuttomana.

Miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa vanhemmuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksihän meillä tuollainen lasten käyttäytyminen ei ole yksinkertaisesti edes mahdollista?

Miksihän meillä ei tarvitse pyytää eikä komentaa lapsia kahta kertaa tekemään jokin asia, vaan ne tekevät sen yhdellä sanomisella ja välittömästi?

Onkohan meidän kasvatusmetodeissa AP:n kanssa jotain eroavaisuuksia?

Tämähän se Ap:tä auttoikin.

Toivotaan.

Muutenhan hän olisi tyhmä.

Meillä lasten huoneet ovat lasten omia, joten siellä saa siivota tai ei. Ruokaa ei omiin huoneisiin saa viedä, joten mitään jomehtuvaa tai mädäntyvää ei pitäisi löytyä.

Kumma juttu, mutta vastuu omasta aiheuttaa ainakin meillä se, että huoneet ovat koko ajan suhteellisen siistit. Oman esimerkki vaikuttaa lapsiin paljon paremmin kuin huutaminen ja raivoaminen kerran viikossa.

Sanot lapselle, että kaikki tavara mitä hän ei halua pois heitettävän tulee olla paikoillaan kello x. Toista käsky muutaman kerran, esim kolme kertaa. Sitten jos lelut on levällään nii menet ja keräät kaiken tyynen viileästi jätesäkkiin ja sanot vieväsi roskikseen. (oikeasti viet vain piiloon)

Sit ku on kiukunnut tarpeeksi ja rauhoittunut niin voit aloittaa järkevän ja rakentavan keskustelun aiheesta, miksi näin kävi, miten voi saada lelunsa takaisin ja miten voi välttää moisen jatkossa. Selität mitä sinä teet kodin hyväksi (pähkinänkuoressa) ja miksi jokaisen pitää osallistua...

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikille tavaroille oikeasti olemassa paikka, vai pitääkö lapsen käyttää aikaa siihen, että pohtii mihin minkäkin saa mahtumaan? 7-vuotias on kyllä vielä niin pieni, että tarvitsee kaaoksen selättämisessä tosi selkeät ohjeet. Tyyliin "Kerää kaikki pehmolelut paikkaan X." sen jälkeen "Vie kaikki vaatteet pyykkikoriin." jne. Ole siellä huoneessa mukana työnjohtajana, vaikka lapsi hoitaisikin varsinaisen siivoustyön. 7-vuotias voisi myös jo imuroida lopuksi. Luudun kanssa voi aikuinen tulla sitten vielä perässä. 

t. Ope

Omat paikat löytyvät kyllä, koska se on itselleni ainoa keino pitää koti siistinä. Tänä viikonloppunakin toin siivouksen avuksi muovikorin, johon olisi voinut laittaa tavarat, joiden paikkaa ei tiedä. Pehmolelut neuvoin laittamaan sängylle yms. Työnjohtajana en haluaisi olla, koska se on usein päätynyt siihen että lapsi leikkii ja itse siivoan. Kiitos kuitenkin vastauksestasi, tulin ajatelleeksi että suostuisikohan lapsi imuroimaan vaikka kuulosuojaimet päässä. Tärkeintä olisi saada hänet nyt osallistumaan ja vaikka minulle tärkeintä on että hän laittaa tavarat paikalleen, kokonaisuuden kannalta olisi hyödyllistä saada hänet tekemään edes jotain.

Jos ei pysty tekemään edes noin perushommia kuin lelujen kerääminen ja likapyykin vieminen pyykkikoriin niin sitten ei pysty varmaan olemaan tietokoneellakaan eikä katsomaan telkkaa ja viikkorahaakaan ei tarvitse.

Meillä jo 1v. on osannut kerätä iltaisin lelut (yhdessä äidin tai isän kanssa aluksi) paikoilleen.

Koululainen sitten hoitaa koulun ja siivoaa oman huoneensa ja vie vaikka roskat ja tästä hyvästä saa sitten viikkorahaa kun hoitaa omat hommansa.

Lukiessa näitä kommentteja tulee auttamatta mieleen, että lapset ovat vapaankasvatuksen uhreja ja mikäli eläisimme normaalissa maailmassa, tulisi lapset huostaanottaa tällaisilta vanhemmilta välittömästi.

Mutta maailma missä elämme ei ole normaali.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei tee niinkuin on sovittu, pitää ottaa pois jotain sellaista millä on lapselle väliä, esim. tärkeä etuus. Tai tarjota palkinnoksi jotain sellaista mistä hän välittää.

Kai hän kuitenkin joistain asioista elämässään välittää? Jotkut asiat ovat tärkeitä ja mieluisia?

Pidättekö kiinni rangaistuksista ja palkinnoista? Eli jos esim. telkkarin katsomis -oikeus lähtee jos ei siivoa, niin sitten se tosiaan lähtee?

Rangaistuksista olemme kyllä pitäneet kiinni, mutta ehdottomia rangaistuksia emme ole asettaneet, esim että telkkaria ei katsota ennen kuin on siivottu. Olemme kieltäneet telkkarin viikoksi tai päiväksi, samoin laittaneet leluja jäähylle. 

Olenkohan liian hellämielinen kun tuntuu että telkkarin kieltäminen kokonaan olisi liian suuri rangaistus?

Lelut jätesäkkiin ja kellariin. Anna likan ensin valita 5 mielestä ja loput lähtee veks.