Lapsi ei suostu auttamaan kotitöissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sovittu, että tänään siivotaan niin sitten niin tehdään.

Eihän sitä ollut sovittu lapsen kanssa. Vaan määrätty että niin tehdään.

Minua lapsena ja vähän vanhempanakin kiukutti se, että kutsuttiin määräyksiä sopimuksiksi. Kiukutti niin paljon että ihan sen takia kieltäytyin tekemästä sen mitä määrättiin ts. muka "oli sovittu". Jos vanhemmat reilusti myönsivät että kysymyksessä on määräys ja että asiasta ei keskustella, tein mukisematta mitä käskettiin.

"Sopimuksesta" puhuminen kuulosti siltä, kuin vanhemmat yrittäisivät luikerrella irti vastuustaan valheellisesti väittämällä, että olen itse ollut mukana tekemässä sopimusta ja siis halunnut sitä mitä sovittiin. Se ärsytti paljon enemmän kuin se itse asia, josta muka on sovittu, esim. juuri siivoaminen.

Tämä! "Perjantaina sitten siivotaan" ei ole mikään yhteinen sopimus. Ei myöskään se, että siivouspäivänä on siivottava hetijustnyt silloin kun äiti aloittaa. Ei kasvanut minusta siivoamisesta pitävää ollenkaan, nykyään (26v) olen vasta alkanut arvostaa järjestystä ja siisteyttä ja olen valmis tekemään sen eteen jotain ihan vapaaehtoisesti. Mutta en todellakaan tekisi, jos joku toinen siihen käskisi. Lapsena siivosin joskus muuten yöllä, kun en halunnut käyttää päivän leikkiaikaa siivoamiseen :)

Teidän pitää jämäköityä vanhempina! Meillä tekevät lapset aina kotitöitä, sillä tietävät että muuten tulee todella lujasti vitsaa! Tehkääpä niin, että seuraavan kerran kun lapset kieltäytyvät askareiden teosta, niin olette lapsillenne oikeita vanhempia ja annatte erittäin lujasti selkään. Vyö, sähköjohto tai risu toimivat hyvin ja piiskausta jatketaan niin kauan kuin ääntä kuuluu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksihän meillä tuollainen lasten käyttäytyminen ei ole yksinkertaisesti edes mahdollista?

Miksihän meillä ei tarvitse pyytää eikä komentaa lapsia kahta kertaa tekemään jokin asia, vaan ne tekevät sen yhdellä sanomisella ja välittömästi?

Onkohan meidän kasvatusmetodeissa AP:n kanssa jotain eroavaisuuksia?

Tämähän se Ap:tä auttoikin.

Toivotaan.

Muutenhan hän olisi tyhmä.

SInä se tässä olet tyhmä ja vahingonilo on suuri, kun masentuneet teinisi/parikymppisesi jättävät kotinsa retuperälle teiltä pois muutettuaan. Tai viimeistään ahdistuvat kotitöistä kun saavat omia lapsia ja pitäisi heidät opettaa nauttimaan kotitöistä. Hahhah, siitäs saat, kun lapsesi kärsivät ja SYY ON SINUN.

Olin lapsena itsepäisin pikku olento mitä maa päällään kantaa (ja itsepäinen edelleen, mutta se on toinen juttu). Mutta siivoamisessa ei ollut ongelmia. Luulen että siksi, että jotenkin olin oppinut, että kotityöt ovat kivaa, että osaaminen on hauskaa sinänsä, ja että pystyn jo pienenä olemaan tärkeä kun otan vastuun siitä että hoidan osani. Ehkä se lähti siitä että ihan pienestä pitäen olen saanut olla mukana tekemisessä omaan tahtiini ja omilla taidoillani. Siitä on valokuviakin, kun veljeni kanssa tärkeän näköisinä autamme keittiössä, tai kun alle kouluikäisenä luuttuan lattiaa. Koskaan en muista että vanhemmat olisivat pelänneet antaa vaikka veistä käteen, tai hermostuneet kun homma sujuu hitaasti tai tulee huonoa jälkeä. Sen sijaan on muistoja siitä, kuinka tehdään yhdessä jotakin askaretta. Se oli myös niitä hetkiä, kun sai olla muuten kiireisten vanhempiensa seurassa. 

Nyt aikuisena sinkkuna ajoittain kyllä kotityöt tympäisee, mutta kun olin parisuhteessa, ne tuntuivat silloinkin kivalta vain, kun yhdessä ryhdyttiin viikkosiivoukseen tai kokattiin yhdessä iso määrä ruokaa pakkaseen. Eli jotenkin se yhdessä tekeminen edelleen tuo hommaan hohtoa.

Sitä en kyllä osaa sanoa, mikä aloittajan tilanteessa auttaisi. Kannattaisiko lapsen kanssa keskustella siivousasioista silloin, kun ei ole ns. "tilanne päällä"? Ja tosiaan kanssa rauhallisesti kuunnella, mitä lapsi itse sanoo, miltä se tuntuu silloin kun käsketään siivoamaan?

En tajua miksi ap pingottaa noin pienille jotain ihmeen siivousta. Kamalaa. Meillä ei 7- ja 9-vuotiaiden tarvitse tehdä mitään mitä eivät halua. En itse siivoa äitini takia, joka lyttäsi sen mitä minä tein AINA, teinpä minä mitä tahansa. Hän luuli TUKEVANSA minua sillä lailla että tahtoisin näyttää äidille, etten ole huono.

En minä tiennyt, etten ole huono, vaan jäin siihen käsitykseen, että olen, koska oli aivan sama yrititkö tai et kun äiti sitten aina kertoi mitä olisi pitänyt parantaa.

En todellakaan vaadi lapsia siivoamaan. Siivoamme miehen kanssa jouluksi hiukan, että ei ole ihan kuin arkena.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän meillä tuollainen lasten käyttäytyminen ei ole yksinkertaisesti edes mahdollista?

Miksihän meillä ei tarvitse pyytää eikä komentaa lapsia kahta kertaa tekemään jokin asia, vaan ne tekevät sen yhdellä sanomisella ja välittömästi?

Onkohan meidän kasvatusmetodeissa AP:n kanssa jotain eroavaisuuksia?

Ruumiillinen kurittaminen on onneksi vähenemässä kasvatuskeinona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hän haluaa tehdä jotain kivaa, esim. pelata tabletillaan tai katsoa elokuvan, perustele "Kun ei kerran jaksa siivotakaan niin sitten ei jaksa myöskään *tähän asia X*

Kun on siivottu, sitten saa tehdä haluamaansa asiaa.

Mun äiti teki juuri noin. Jos ei jaksa siivota omaa huonetta, ei saa katsoa televisiota tai lukea. Ainoa sallittu asia oli nukkuminen tai kirjoituspöydän ääressä istuminen niin, että ei tehnyt mitään.

Olen nukkunut ison osan lapsuudesta ja nuoruudesta. Opin jo hyvin varhain, että kun äiti ryhtyi inttämään, niin laitoin pyjaman päälle, pesin hampaat ja menin nukkumaan. Jopa aamulla klo 10. Öisin valvoin ja luin.

Tällä kokemuksella väitän, että tuo systeemi ei ainakaan lisää siivousintoa.

Milläs mentaliteetilla saat ne omat lapsesi siivoamaan. Vai siivoaako äitisi teillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hän haluaa tehdä jotain kivaa, esim. pelata tabletillaan tai katsoa elokuvan, perustele "Kun ei kerran jaksa siivotakaan niin sitten ei jaksa myöskään *tähän asia X*

Kun on siivottu, sitten saa tehdä haluamaansa asiaa.

Mun äiti teki juuri noin. Jos ei jaksa siivota omaa huonetta, ei saa katsoa televisiota tai lukea. Ainoa sallittu asia oli nukkuminen tai kirjoituspöydän ääressä istuminen niin, että ei tehnyt mitään.

Olen nukkunut ison osan lapsuudesta ja nuoruudesta. Opin jo hyvin varhain, että kun äiti ryhtyi inttämään, niin laitoin pyjaman päälle, pesin hampaat ja menin nukkumaan. Jopa aamulla klo 10. Öisin valvoin ja luin.

Tällä kokemuksella väitän, että tuo systeemi ei ainakaan lisää siivousintoa.

Vähän samanlaista oli meilläkin, ankaraa ja vielä ankarampaa kasvatusta. Lapsilla ei ollut oikeutta omiin mielipiteisiinsä eikä mitään vapauksia tehdä asioita omaan tahtiinsa. Kasvatuksen ja ohjeistuksen sijaan tuntui että meitä koulutettiin kuin koiria. Nyt aikuisena on vaikea löytää oikea linja kasvatukseen, kun en halua olla niin julma kuin vanhempani, mutten halua heistä mitään vapaan kasvatuksen hedelmiäkään.

ap

Olet tuomittu epäonnistumaan. Veikkaan, ettei sinuakaan lapsesi mielipiteet kiinnosta ja lapsi vaistoaa sen, eikä häntäkään sinun.

Sinun vanhempasi ovat olleet täysiä paskiaisia ja lapsesi vaistoaa, että he kasvattavat häntä selkäsi takaa, ja vastustaa moisia paskoja.

Vierailija kirjoitti:

Sanot lapselle, että kaikki tavara mitä hän ei halua pois heitettävän tulee olla paikoillaan kello x. Toista käsky muutaman kerran, esim kolme kertaa. Sitten jos lelut on levällään nii menet ja keräät kaiken tyynen viileästi jätesäkkiin ja sanot vieväsi roskikseen. (oikeasti viet vain piiloon)

Sit ku on kiukunnut tarpeeksi ja rauhoittunut niin voit aloittaa järkevän ja rakentavan keskustelun aiheesta, miksi näin kävi, miten voi saada lelunsa takaisin ja miten voi välttää moisen jatkossa. Selität mitä sinä teet kodin hyväksi (pähkinänkuoressa) ja miksi jokaisen pitää osallistua...

Eli valehtelet lapselle? 

Entäs jos lapsi ei rupea kiukkuamaan? On vain vielä viileämmän rauhallinen kuin sinä. Ei näytä reagoivan mitenkään. Kieltäytyy ottamasta leluja takaisin, vaikka tyrkyttäisit.

Olin sellainen lapsi.

Ap juttele tyttösi kanssa. Kerro että siivoaminen on helpompaa jos tavaraa on vähemmän. Ehdota että voisitte yhdessä käydä läpi tytön huoneen ja hän voisi antaa pois sellaiset lelut joita ei käytä jne.

Jos tyttö ei halua tätäkään tai se ei auta niin sitten siivoa tytön huone ja laita suurin osa tavaroista varastoon. Tyttö saa varastosta tavaroita pikkuhiljaa takaisin jos huone siistinä tai kerää jotain muuta vaihtoon varastoon. Meillä lapset tuossa iässä tulivat usein kysymään tyyliin jos vien nukenvaatteet varastoon niin saanko ottaa nukkekodista varastosta. Näin huoneessa ei ole niin paljon tavaraa ja se on helpompi siivota. Koeta tehdä tämä iloisella mielellä eikä varsinaisesti rangaistuksena vaan tapana helpottaa teidän molempien elämää.

Myös työtehtäviä voi vaihtaa. Eli voithan ehdottaa tytölle että sinä keräät lelut jos tyttö tyhjentää tiskikoneen ja siivoaa keittiönpöydän jne. Meillä lapset vaihtelee keskenään töitä välillä. Ja aikuistenkin kanssa. Kaikilla meillä on omia suosikkitöitä ja inhokkitöitä.

Joskus voisi myös kokeilla tankkausta siivouksen aluksi. Eli hukkaat lapsille että nyt äiti tarvii apua. Otettaisiinko isohalisylittely sohvalla ja kerrot kuinka tärkeitä ja rakkaita lapset ovat. Halitte ja kun kaikkion hyvällä mielellä niin Sitten kerrot että nyt pitää siivota ja siivouksen jälkeen halitaan lisää ja luetaan vaikka joku kirja.

Tsemppiä ap

Tuleva psykopaatti...