Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei suostu auttamaan kotitöissä
18.12.2016 |
Meillä on kaksi lasta 5- ja 7-vuotiaat. Nuorimmainen on pienestä saakka halunnut auttaa kotitöissä ja hoitaa omat pienet tehtävänsä mielellään. 7-vuotias ei tee mitään, eivätkä mitkään rangaistukset tai palkinnot auta. Olemme koittaneet neuvoa miten omia leluja laitetaan paikoilleen ja miten vaatteet laitetaan pyykkikoriin, ohjanneet ja opastaneet. Tyttöä on kannustettu tarratauluilla ja palkinnoilla, rankaistu etujen pois viemisellä ja lelujen menetyksellä, mutta mistään ei ole apua. Tänä viikonloppuna ohjelmassa oli joulusiivous, joka tarkoittaa perheessämme vähän normaalia huolellisempaa viikkosiivousta. Tytölle kerroimme hyvissä ajoin että viikonloppuna hänen on laitettava omat lelunsa paikoilleen, jonka jälkeen minä tai lapsen isä hoitaa imuroinnin ja lattian pesun, jonka jälkeen huoneen saa joulukoristella. Jälleen kerran neuvoin miten asian saa hoidettua helposti, autoin alkuun jne, mutta tuloksena oli vain koko viikonlopun kestävä kiukkukohtaus kun me vanhemmat emme suostuneet siivoamaan tytön puolesta.
Tytön huone on tällä hetkellä sekasotku ja saa puolestani jäädäkin sellaiseksi koko joulun ajaksi, mutta auttaako se mitään? Teemmekö kuitenkin jotain väärin kun asian opettelu ei yrityksistä huolimatta etene ollenkaan?
Kommentit (51)
Minusta lapsuudessa parasta oli yhdessä äidin kanssa siivoaminen. Äiti oli yrittäjä, joka teki pitkää päivää ja kotonakin ajatukset olivat usein töissään, joten lauantainen yhdessä siivoaminen tarkoitti tosiaan yhdessä tekemistä, siis yhdessä, ei vaikkapa eri huoneissa, samalla juttelimme vaikka mistä. Olemme läheisiä nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun hän haluaa tehdä jotain kivaa, esim. pelata tabletillaan tai katsoa elokuvan, perustele "Kun ei kerran jaksa siivotakaan niin sitten ei jaksa myöskään *tähän asia X*
Kun on siivottu, sitten saa tehdä haluamaansa asiaa.
Mun äiti teki juuri noin. Jos ei jaksa siivota omaa huonetta, ei saa katsoa televisiota tai lukea. Ainoa sallittu asia oli nukkuminen tai kirjoituspöydän ääressä istuminen niin, että ei tehnyt mitään.
Olen nukkunut ison osan lapsuudesta ja nuoruudesta. Opin jo hyvin varhain, että kun äiti ryhtyi inttämään, niin laitoin pyjaman päälle, pesin hampaat ja menin nukkumaan. Jopa aamulla klo 10. Öisin valvoin ja luin.
Tällä kokemuksella väitän, että tuo systeemi ei ainakaan lisää siivousintoa.
Vähän samanlaista oli meilläkin, ankaraa ja vielä ankarampaa kasvatusta. Lapsilla ei ollut oikeutta omiin mielipiteisiinsä eikä mitään vapauksia tehdä asioita omaan tahtiinsa. Kasvatuksen ja ohjeistuksen sijaan tuntui että meitä koulutettiin kuin koiria. Nyt aikuisena on vaikea löytää oikea linja kasvatukseen, kun en halua olla niin julma kuin vanhempani, mutten halua heistä mitään vapaan kasvatuksen hedelmiäkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vaadittekohan lapselta liikaa itsenäisyyttä kotitöissä? Ts. onko hän liian lapsellinen vielä siihen, että tekisi pitkäkestoisen homman yksin, vanhemman ollessa toisessa huoneessa? Onnistuisiko yhdessätekeminen paremmin, tai pienemmiksi pilkotut tehtävät.
Tätä olen miettinyt itsekin ja mieleni heiluu kahden ääripään välillä. Välillä tuntuu siltä että esikoinen on hemmoteltu pikkuprinsessa, jolta ei ole koskaan vaadittu mitään, välillä siltä että häneltä vaaditaan liikaa. Kaikki tämä on kuorrutettu reilulla määrällä huolta ja syyllisyyttä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän meillä tuollainen lasten käyttäytyminen ei ole yksinkertaisesti edes mahdollista?
Miksihän meillä ei tarvitse pyytää eikä komentaa lapsia kahta kertaa tekemään jokin asia, vaan ne tekevät sen yhdellä sanomisella ja välittömästi?Onkohan meidän kasvatusmetodeissa AP:n kanssa jotain eroavaisuuksia?
Tämähän se Ap:tä auttoikin.
Toivotaan.
Muutenhan hän olisi tyhmä.
Tulkitsen tämän sarkasmiksi. Ihan hyväksi sellaiseksi: Ei se, että jollakin toisella on näin ole takuu, että toisella se toimii. Ja jos ei toimi, niin tyhmähän sen olla pitää....?
"Minä hyvä sinä matonen...niinhän voi tulkita tuon ensimmäisen vastaajan omakehua, joka todellakaan ei tä tuo apuja aapeen kysymykseen. Ainakaan minä en siitä lue vastusta kysymykseen vaan ainoastaan itsensä ylentämisen.
Meillä on ihan samat ongelmat kuin aapeellä. Pilkkominen osiin ja tavaroille oma paikka ja apuna toimiminen auttanee. Ja meillä lapset ovat niin erilaisia. Nuorimmalla onnistuu ihan itsenäisesti järjestely. Keksimmäinen ei selvästi hahmota ja ja vanhin himppu laiskottelee...ja tavaraa on liikaa.
Hyvää kolmatta adventtia.
Ap puhuu 7-vuotiaasta - siis koululaisesta! - kuin tämä olisi 1,5 vuotias, joka vaivoin osaa puhua ja kertoa omista ajatuksistaan ja tunteistaan.
Pitäisikö sun istua keskustelemaan lapsen kanssa miksi hän ei noudata sun ohjeita ja miksi ei osallistu? Koita selvittää mikä on mennyt pieleen kun asia ei mene perille: onko syy siinä että sun pitäisi olla jämäkämpi ja johdonmukaisempi ja kaipaako lapsi enemmän huomiota ja tukea sinulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan liian hellämielinen kun tuntuu että telkkarin kieltäminen kokonaan olisi liian suuri rangaistus?
Olet aivan liian hellämielinen. Se, että telkkaria saa katsoa ja tietokonetta käyttää vasta sitten, kun on siivottu, ei ole todellakaan edes mikään rangaistus. Lapsihan voi siivota heti ja pääsee katsomaan telkkaria sen jälkeen.
Se olisi taas ankara rangaistus, jos kieltäisit lapselta telkkarin katsomisen viikoksi sillä perusteella, että lapsi ei siivonnut silloin kuin piti, eikä lapsella ole enää mitään mahdollisuutta korjata tilannetta.
Toki sitten vaatimukset siivouksen suhteen pitää asettaa lapsen ikätason mukaan. On kuitenkin täysin kohtuullista vaatia, että 7-vuotias laittaa omat tavaransa paikalleen, kun kerran tavaroille on paikat, ja tuo likaiset vaatteensa pyykkikoriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla pitkäaikainen taisto ja koulutus edessä. Meillä nimittäin on teini-ikäinen, jolle nuo samt asiat ovat edelleen vaikeita vaikka pienestä asti on kannustettu ja vaadittu kotitöihin. Toinen lapsi taas tekee asioita ihan pyytämättä.
Jos tuo kuopus olisi ainokainen, luulisin että esikoisemme kaltaiselle ei ole opetettu mitään tai pidetty kuria. Mutta kun on. Minusta tilannetta kuvaa hyvin se, että kun poika tarvitsi puhtaita paitoja, hän ehdotti/vaati uusien ostamista. Vanhojen vieminen pesun ei tullut mieleen. Lähes kädestä pitäen pitää sitten neuvoa viemään pyykit koriin. Päivästä ja vuodesta toiseen. Kun vaaditaan ja rajoitetaan esim. kännykänläyttöä itkee (!) ja karjuu huoneessaan, mutta ei tee mitä pyydetään ainakaan kunnolla.
Googleta ADD siivous. Jos lapsellasi on jokin tämän tyyppinen häiriö, ei hän pysty koskaan siivoamaan kunnolla. Huoneen siistinä pitäminenkin tulee olemaan mahdoton tehtävä.
Tällöin vaadit lapselta jotain sellaista, mihin hän ei pysty.
Jospa kysyisit, miksi lapsi ei halua siivota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kysytty ja keskusteltu, tietenkin. Lapsi kertoo ettei halua siivota, ja siltä se aikuisestakin näyttää. Kärsii mielummin rangaistuksista kuin tekee mitään mikä ei huvita.
itse jttäisin lapselle pari lelua muut pois huoneesta, myös media kielto/viikkorahan menetys, itse ttunnet lapsesi parhaiten ja tiedät miä hän ei halua menettää tai millä voi palkita.
käy keskustelu lapsesi kanssa perus siivouksesta ja siitä miksi olisi kiva näin ihan kaikille että tavarat olisi järjestyksessä,lpsi vo iitse jo imuroida pyhiä pödät ja mopata, voit kädesä pitäen näyttää miten asiat toimii.
voit tietty myös sopiva lapsen kanssa että ok lapsi pitää itse huolto huoneesta mutta huoneen pitää olla tiettynä päivänä viikossa nin järjestelty että siellä voi imuroida ja mopata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se sun lapsi mikään sun orjasi ole.
Vierailija kirjoitti:
ei se sun lapsi mikään sun orjasi ole.
Ei ole äitikään lapsensa orja. Jos on katto pään päällä, puhtaita vaatteita, ruokaa, leluja jne, niin tuonikäisen velvollisuus on osallistua kotitöihin eikä ajatella että "en halua, ei mun tarvii". Alkaa mukavuudet kummasti vähenemään. Lapset on opetettava pienestä pitäen tekemään kotitöitä eikä ihmetellä myöhemmin kun ei teini osaa edes perusasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googleta ADD siivous. Jos lapsellasi on jokin tämän tyyppinen häiriö, ei hän pysty koskaan siivoamaan kunnolla. Huoneen siistinä pitäminenkin tulee olemaan mahdoton tehtävä.
Tällöin vaadit lapselta jotain sellaista, mihin hän ei pysty.
Jospa kysyisit, miksi lapsi ei halua siivota?
Komppaan tätä, mulla on ADD ja lapsena siivoaminen oli työn ja tuskan takana. Ei se vieläkään helppoa ole ja kämppä on varmasti sotkuisempi kuin monen muun mutta lapsena oli vielä pahempi.
Jospa kertasiivouksen sijaan opastaisit lasta siivoamaan pikkuisen kerrallaan? yhtenä iltana esimerkiksi laittaisi pehmolelut pois, toisena setvisi työpöydän tai sitten vaatteet jne jne. Olisi matalampi kynnys siivota kun ei joutuisi kaikkea siivoamaan.
Mitä jos olisi vähemmän leluja, niin huone ei menisi niin sotkuun?
Mitä väliä sillä on? Ei joulu ole mikään siivousjuhla. Ottakaa rennommin.
Meillä myös tuollainen lapsi. Olemme yrittäneet, että vie heti likaiset vaatteet pyykkikoriin, tai lähes puhtaat illalla tuolille, että voi seuraavana päivänä laittaa päälle, mutta se ei tälle prinsessalle sovi, vaan vaatteet tippuvat täsmälleen siihen paikkaan missä riisuu ne, ja hän vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä.
Kerran (tai ei ollut ainut kerta) käskin häntä siivouspäivänä keräämään vaatteensa huoneensa lattialta ja toista tyttöä käskin keräämään levittelemänsä kirjat. Kumpikaan ei halunnut tehdä määräämääni tehtävää, niin ehdotin vaihtamaan tehtäviä, jolloin keräsivät tavarat. Tämä vaatteiden levittäjä on kuitenkin innokas imuroimaan, kunhan joku raivaa ensin tavarat pois lattialta.
Joskus olen saanut lapset siivoamaan sillä, että pidetään sitten siivoamisen jälkeen elokuvailta ja syödään samalla herkkuja.
Miksi siivous on tärkeää? Miksi lapsi ei saa itse hallita omaa reviiriään/huonettaan? Itse olen 50 v nainen, joka ei koskaan siivoa. Kun olin kotiäiti, palkkasin siivoojan. Nyt kun ollaan kummatkin töissä, mies siivoaa. Tai jos ei siivoa niin on sotku. Ei haittaa mua. Meillä on lapsia, jotka siivoavat joskus. Mies saa ne paremmin siivoamaan. Minä en juurikaan, koska en itte näytä mitään esimerkkiä :D
Vierailija kirjoitti:
Jos on sovittu, että tänään siivotaan niin sitten niin tehdään.
Eihän sitä ollut sovittu lapsen kanssa. Vaan määrätty että niin tehdään.
Minua lapsena ja vähän vanhempanakin kiukutti se, että kutsuttiin määräyksiä sopimuksiksi. Kiukutti niin paljon että ihan sen takia kieltäytyin tekemästä sen mitä määrättiin ts. muka "oli sovittu". Jos vanhemmat reilusti myönsivät että kysymyksessä on määräys ja että asiasta ei keskustella, tein mukisematta mitä käskettiin.
"Sopimuksesta" puhuminen kuulosti siltä, kuin vanhemmat yrittäisivät luikerrella irti vastuustaan valheellisesti väittämällä, että olen itse ollut mukana tekemässä sopimusta ja siis halunnut sitä mitä sovittiin. Se ärsytti paljon enemmän kuin se itse asia, josta muka on sovittu, esim. juuri siivoaminen.
Olisikohan meidän lapsissa myös jotain eroavaisuuksia? Vanhin lapsi eroaa myös sisaruksistaan ja kavereistaan siinä että on todella itsepäinen ja kova määräilemään. Tämä on ollut meille haaste alusta saakka, ei mikään kasvatuksen aikaansaama virhe.