En saa itseäni esille.
(Tämä ei varmaan kuulu tähän sivustoon, mutta yritetään silti!)
Olen 21 vuotias mies, ja minulla on pieni ongelma elämässäni meneillään.
Olen normaalisti erittäin positiivinen mies, ja halukas auttamaan kaikkia jotka apua tarvitsisivat, sekä pitämään hyvää mieltä yllä, mutta en jostain syystä saa pelokasta itseäni luovutettua, ja sen takia myöskin nukkunut jokseenkin huonosti.
Minulla oli aikaisemmin masennusta, ja nyt se on aikalailla kadonnut elämästäni.
Olen pitkään jo yrittänyt saada oman itseni tulla "valtaan", kehumalla itseäni peilistä, sanomalla itseäni hyväksi henkilöksi, ja muutenkin sanomalla muille tervehdyksiä, auttamalla muita kuuntelemalla, ja pitämällä seuraa mutta jostain syystä en saa sitä itseäni tuotua esille kokonaan.
Onko kenelläkään mitään hajua että miten tämän vanhan itsensä saisi poistettua itsestään, ja jatkamalla eteenpäin omana itsenään?
Kommentit (4)
Siis ei, vaan koen että itsessäni on piirre, joka haluaa tulla esille, mutta en saa sitä itse tuotua kokonaan itseeni.
Pitkään jo muutenkin yrittänyt saada siitä keskusteluapua/rohkaisua siihen.
Mulla on kans ehkä samantapainen tilanne. Siis lyhyesti selitettynä:
Oon nuorempana(vieläkin olen nuori) ja lapsena ollu sellanen, että oon tehny tosi paljon asioita muiden mieliksi. Eli tehnyt vaikkei niin välttämättä itseäni huvittanut. Tää on johtanu sitte siihen, että oon oikeestaan vähän päälle parikymppiseks ikäänkuin elänyt muiden elämää. Eli tehnyt mitä muut haluaa.
Sitte jossain 21 v "tajusin" et mä en oo mä. Tai tavallaan sit halus muodostaa ite mielipiteesä, eikä mennä niinkuin muut ajattelee. Ja nyt oon 25 kohta, ja vieläkin oon tavallaan kehittymässä itsekseni.
Aika vaikee selittää ja ei tosta ehkä oikeen saa kuvaa mitä mä tarkotan ja en jaksa kännykällä nii pitkään kirjottaa, mut yritin vähän avata.
Ehkä eri asia mistä puhun, mutta jätän tän kuitenki tähän :)
Kyllä tuo suurin piirtein kuvasti mitä itsekkin tarkoitin tällä omalla julkaisulla.
Sitähän sanotaan kyllä että iätessä oppii, mutta joskus joillakin on tarvetta saada neuvoja joihinkin tiettyihin tilanteisiin.
Jotkut jopa jäävät pidemmänkin aikaa ihmettelemään että mitä tekevät elämällää/millaista elämää he oikeasti haluavat elää, mutta omasta mielestäni jokaista kuuluu auttaa, jotka tarttevat apua, oli tilanne mikä hyvänsä.
Siis onks sulla niinku kaksi persoonaa? Skitsofrenia?