~**~ KULTAINEN 60-LUKU viikkoon 11 ~**~

Pitkästä aikaa lyllersin minäkin netin ääreen. Voi kunpa olisin aikoinaan kohdannut tuollaisen Jymyn joka olis neuvonut noissa liivi- ja suojusasioissa! Meikähän paineli synnärille ilman rintsikoita, suojista nyt puhumattakaan, ja sain siellä sitten pukeutua jostain 1940-luvulta peräisin oleviin peltirintsikoihin ja kulkea yöpaita märkänä. Musta on kerta kaikkiaan käsittämätöntä ettei siellä ole uudempia rintsikoita ja vielä käsittämättömämpää ettei ole liivinsuojia! Nehän on yhtä välttämättömät kuin terveyssiteetkin, joita sentään on talon puolesta!



Heh, kyllä on Bonitalla sana hallussa, oon täällä hihitellyt äitizeppeliinin älyllisen elämän tasolle päässeelle melonille ihan... no, suorana, kun en kippuraan taivu.



Alkaa ne lopulta etuistukkaisellakin liikkeet tuntua. Ekat kunnon monotukset tuli maanantaina neuvolassa, kun ipanalta paloi päreet th:n dopplerin kanssa. :)



Raskausdiabeteksesta löytyy kokemusta, valitettavasti. Mulla oli nyt viimeisimmällä kerralla just päinvastoin kuin Keviksellä; paastoarvo ylitti 0,1:llä sen sallitun mutta ne kaks muuta arvoa oli ihan jees. Huoh. Saat varmaan kutsun äitipolin diabeteshoitajan ja sisätautilääkärin luokse. Lisää verikokeita ynnä muita tutkimuksia, valistusta ja ruokavalio-ohjeita (eläinrasvat ja kaikenlaiset sokerit veks, ruokavalioon paljon kuituja ja kasviksia). Mahdollisesti saat verensokerimittarin kotikäyttöön joksikin ajaksi. Useimmiten diabetes hoituu tiukalla ruokavaliolla, mut jos oikein pahaksi äityy niin voi joutua insuliinia pistelemään. Ja jos oot niinku minä joka en kirveellä uhattaessakaan suostu niitä verinäytteitä ite ottamaan, niin saatat " päästä" osastolle vuorokausikäyrälle pariin otteeseen. Siellä sitä verta sitten otetaan vähän väliä ympäri vuorokauden ja vahdataan sokeriarvoja. Raskauden loppuvaiheessa pääset varmaan synnytystapa-arvioon, jossa tsekataan ettei vauva oo kasvanut liian isoksi syntymään alakautta, ja sit puolisen vuotta synnytyksen jälkeen on vielä kontrollisokerirasitus tai ainakin paastoarvon mittaus. Näin siis ainakin täällä Pirkanmaalla.



Mun mielestä kyseisen taudin katu-uskottavuutta nakertaa pahasti se, että noi hyväksyttävät raja-arvotkin vaihtelee sairaanhoitopiiristä toiseen! Mulla oli viimeks ruokavaliohoitoinen diabetes ja noudattelin miten kuten sitä dieettiä, ja ihan normaali 3,3 kg täysiaikainen poika syntyi.



Taysin diabeteshoitaja selitti elävästi mistä koko hommassa on kyse: raskausdiabeetikon haima kyllä tuottaa insuliinia kuten ennenkin, mutta se insuliini ei oikein hoida hommiaan. Insuliinit ovat kuin työmiehiä, joiden homma on lapioida sokeria verenkierrosta pois, ja raskaushormonit taas kuin kauniita neitoja jotka kävelee siitä työmaan ohi. Ja nää lapiomiehet jää tölläämään ja vislailemaan perään ja unohtaa kokonaan hoitaa hommansa. :) Sitä ei vissiin oikein tiedetä, miks joillakin äideillä käy näin ja toisilla taas ei. Ehkä meillä vaan on erityisen hehkeät raskaushormonit. ;)



Puutarhahommat on aloitettu täälläkin! Neljää sorttia kesäköynnöstä kylvettiin viikonloppuna ja nyt on jo kymmensenttiset idut joissakin purkeissa ja kesään on vielä jokunen hetki aikaa... Oliskohan kumminkin pitänyt vielä malttaa sen kylvön kanssa. Viidakkoveitsen hankintaan tästä on lähdettävä.



Iloista kevään alkua kaiken kokoisille zeppeliineille! :)



hankalin 21+0

Tuolta yhdestä ketjusta löysin tällaisen hyvän ruokavaliolinkin:



http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;2 8;11866;11404;10024;10156;10165;10170;10 187



ja huomaanpa että ainakin Espoossa raskausdiabeetikolle suositeltu ruokavalio on paljon löysempi kuin mitä mulle on neuvottu ja mitä oon noudatellut!



hankalin 21+1

Toimiskohan linkki nyt:



http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11404;10024;10156;10165…



h

kirjoittelen muuta epistolaa sitten myöhemmin, mutta Tinkan innoittamana taas näistä varusteista... ja kun on tää neuvontavaihde edelleen päällä... ;-)



Vaunuista ja rattaista. Olikohan meidän esikon syntyessä niitä kuomurattaita ees keksitty? Ne kuulostaa hyviltä. Varmaan olikin, mutta kun kävi niin, että ukko sai yksin lähteä niitä ostamaan mun pötkötellessä vauvan kanssa sairaalassa, niin ehkä ei ollut viimeisen päälle vertailtu valinta meillä. Ja sitten meidän talon hissi oli niin pieni, että piti mitata tarkkaan + katsoa että työntöaisan saa varmasti säädettyä ja käännettyä jne. Eli monenlaisia asioita joutuu ottamaan huomioon.



Joku kommentoi - oliko äitimiia - että pitkälle ihmiselle ne matkarattaat on huonot. Totta on, että aisaa ei voi säätää ja askellusvara on olematon. Me ollaan suht keskikokoisia eli 173-175cm pitkiä, ja kuntoilulenkeillä ne matkikset on ihan onnettomat. Niinpä päädyttiin tänne isompaan huusholliin hankkimaan juoksurattaat vielä kolmansiksi... Mutta siis vasta kolmannelle lapselle. Toisaalta matkarattaat on kevyet ja helpot panna kokoon, mutta kuitenkin ihan kunnolliset ja suht tukevat.



Ne ilmapyörät on tosiaan ihanat. Niitä ei oo meidän vaunuissa, jotka on saksalaiset laatuvehkeet, ja muuten hyvät, mutta selvästi kaupunkilaisille keskieurooppalaisille suunnitellut maavaransa ja pyöriensä osalta.



Rintapumpusta: esikon kanssa tarvitsin sitä paljon. En ollut ennen hänen syntymäänsä edes kuullutkaan koko vekottimesta (oonkohan mä saanut ekan vauvani aikana ennen ajanlaskun alkua... vai missä ihmeen tynnyrissä oon elänyt? ;). Mutta kun oli keskosvauva, niin tarvittiin aluksi moottorikäyttöinen (Kättäriltä vuokralle) ja sitten pienempi käsikäyttöinen. Mutta muiden kohdalla maitotalous on asettunut nopeasti kohdalleen, ja oon tarvinnut pumppua vain imetyksen lopetusvaiheessa jonkin aikaa.



Ihmettelen minäkin sitä liivinsuojajuttua. Mulla myös valui maidot pitkin nahkaa ja yöpaidat oli märkänä ekalla kerralla... eikä Kättärillä kukaan tajunnut sanoa että käske hyvä täti miehesi tuoda sulle sellaisia suojia, kun niitä saa ihan tavallisesta kaupasta. Nimittäin niistäkään en ollut kuullut. Onneksi joku ystävä sitten valisti, kun oltiin päästy kotiin... Maidonkerääjää on myös tullut tarvittua.



Se harmillinen puoli TrippTrapissa on, että taaperon on tosi helppo työnnellä sitä pitkin mattoja ja käyttää korokkeena esim. kirjahyllyyn kiipeämisessä. Mutta nurin nuo eivät ole sitä saaneet ja lakkauskin on pysynyt priima kunnossa. Sen sijaan tuo vanhanmallinen tuoli (se mikä taittuu pikkupöydäksi ja tuoliksi, jossa on pyörät alla) on toivoton pitää siistinä - ainakin mun tarmolla - ja sen saa tosi iisisti nurin kunhan työntää vaan pöydästä.



Rynnistelevän koiran esteeksi mä oon käyttänyt lelukaarta, kun vauva pötköttää lattialla. Eihän se mitään oikeasti estä, mutta on hurtalle merkkinä että siitä kohdasta pitäisi edes yrittää olla oikaisematta. ja välillä oon laittanut vauvan turvakaukaloon, jos on ollut odotettavissa enemmän rynnistelyä (eli vieraita tulossa tms.).



No johan tuli taas tekstiä... Voikohan näistä meidän tarinoista muuta päätellä kuin että puolensa ja puolensa on tarvikkeilla, ja että omat mieltymykset ja urautuminen lopulta päättää, mitä sitä tulee käytetyksi ja mitä ei.



Ihanaa aurinkoista päivää kaikille

t. Jymy rv 34+0 (jahuu!)

Täällä on hiukka sairasteltu, eli kaikki muut paitsi minä, yskii, nenät vuotaa ja isännällä poskiontelon ja korvien tulehdus. Eli se on TOSI kipee.

Hyvä että itse olen säästynyt, niin jaksaa kaikki kotihommat hoitaa.

Just pitää hakea petivaatteet sisälle ja pestä vessa, niin on viikkosiivous taas hoidettu : )



Tsemppiä vain kaikille loppuviikoilla viilettäville, nyt ainakin tuntuu että päivät kuluvat tosi nopsaan, mutta ehkä ajankulku " hidastuu" sitten loppumetreillä.



Mä olen edelleen vauvantarvikehankinnoissa 0-pisteessä ja olen sitä äitiyspakkausta miettinyt, että otanko sitä vai en. Pitäis nyt kaiketi kaivella kaappeja ja tarkistaa olemassa olevien tavaroiden kunto että sais päätettyä, mut kun ne kaapit on niin täynnä ja sekaisin...



No tarvii mennä potilaita hoiteleen, palailen myöhemmin.

Meriaani rv 22+5

Se on meillä kans viikkosiivo tehty. HUH! Urakan päätteeksi nukahdin sohvalle ja siitä herättyäni kävin hakemassa perheelle pizzat, ei enää voimat riittäny ruuanlaittoon. Mut kyllä on ihanaa kun on taas siistiä - sen pienen hetken...



Anoppi ilmoitti änkeävänsä huomenna kylään. Kääk. Mä en m-i-l-l-ä-ä-n jaksais sen päivittelyä mun mahan koosta, en todellakaan. Mitä mä sanon sille, kun se alottaa taas että " kyllä sä olet VALTAVA, kyllä siellä TÄYTYY olla kaksoset, VARMASTI se ainakin syntyy etuajassa" etc. ARGH! Mulla palaa pinna jo valmiiksi kun ajattelen sitä ihmistä.



Noista Mitä-ottaa-sairaalaan-mukaan -listoista ja -neuvoista sen verran, että kun kehotitte ottamaan liivinsuojuksia ja imetysliivejä, niin tuotanoinaa, eikö teidän synnäreillä ole tarjottu siitä hassusta verkosta leikeltyjä korvikeliivejä? Minä totesin ne molemmilla aiemmilla kerroilla kätevämmiksi kuin omien liivien kanssa touhuamisen. Sellasesta verkkoputkesta ne leikkeli kädensijat ja sitten sideharso sinne ylimääräiset maidot imemään. Ei tarvinnut pyykätä omia liivejä enkä hikoillutkaan sen verkkomallin kanssa yhtä pahasti kuin tavallisten liivien.



Mä en ole kyllä vielä pakannut sairaalakassia yhtikäs hiukkaa, enkä edes ajatellut, mitä ottaisin mukaan, paitsi kannettavan cd-soittimen ja Lansinoh-voidetta.



Neuvola oli tänään, kiloja tullut yhteensä hurmaavat 18 at the moment, ja ens viikolla meen yksityiselle gynelle siihen loppuraskauden lääkärintarkastukseen. Näkee sitten ultralla esim. istukan paikan varmaksi.

t. Bonita 34+6

Mietityttää kun monet on kertonut miten vauhdilla sitä maitoa nousee heti synnärillä. Mullakin oli varattuna liivinsuojat ja maidonkerääjät yms tykötarpeet, mutta eipä mulla maitoa " roiskunut" . Liivinsuojia tarvitsin alussa, mutta niitäkin vasta kotona, en vielä synnärillä. Ja maidonkerääjän merkitys jäi ihan avoimeksi. Siis imetin kyllä poikaa täysimetyksessä, mutta ei sitä maitoa ylimääräistä tullut. Rintavarustus oli imettäessä lähes samaa kokoluokkaa kuin tavallisestikin ja samaa kokoa ovat edelleen. Olenkohan ihan poikkeus sitten?



Bonita: tollainen taivastelu on aika harmillista ja varsinkiin raskaana olevan naisen vatsan ihmettely. Ja kun ei anopille viitsi ehkä mitään hirveän kipakkaa pamauttaakaan. Tuli kyllä ekana mieleen, että jos kysyis anopin omaa painoa...

Toisaalta voihan sitä sanoa myös niin kuin asia on, että tuollainen vatsan koon taivastelu tuntuu pahalta. Ei luulisi, etä enää jatkaa jos tietää, että se tuntuu sinusta ikävältä.



t äitimiia, huomenna rv 29!!

Hei taas!



Kiitos kaikille myötätunnosta ja diabeteslinkeistä. Tutkailin tuota Espoon päivän ateriat -juttua ja arvelen, että jos söisin noin paljon, voisi olla että sokerit olisivat aika lailla koholla. Vieläkään ei sairaalasta kuulunut mitään, olen mittaillut kotona sokeriarvoja (sormet on pian rei' illä) ja aika huonolta näyttää. Jos söisin niin kuin ennen tätä narahdusta, lukemat olisivat varmaan tähtitieteelliset. Mutta jospa ne ottaisivat minut OYS:aan neuvontaan pikapuoliinja tilanne tasapainottuisi jotenkin.



Meillä on 7-vuotissynttärit huomenna ja lapsille tiistaina. Eipä kovin motivoi ruveta keksejä ostelemaan ja kakkua leipomaan tässä tilanteessa, mutta pakko mikä pakko. Pitää vain yrittää pitää itsensä herkuista erosta ja katsella kun muut syövät.



Esikoisella on tällä viikolla todettu skolioosi, mikä on pistänyt nuoren miehen mielen ihan matalaksi. Maanantaina saattaa rapsahtaa vielä lisää diagnooseja, kun lääkäri soittaa reumakokeiden tulokset. Toivottavasti ei kuitenkaan enää, hänellä on aika paha ympärivuotinen allerginen nuha ja nokkosrokko, niissäkin olisi kestämistä riittämiin. Ja kun kaikki asiat pitää ottaa niin dramaattisesti vastaan, tunnekuohuja on riittänyt.



Keskimmäiseltä lapselta varastettiin eilen pyörä koulussa. Tänään heillä on helaperjantain korvauspäivä ja niinpä tuo aamulla totesi, että pyöräkin on varmaan tullut kouluun. Toisaalta oma vikansa, kun ei ollut muistanut lukita pyörää. Ja kuvitelkaa, pyörä on varastettu jo kolme kertaa aiemmin koulun pihalta, mutta se on aina ennen odotellut kiltisti S-marketin pihalla, mutta eilenpä tuo kapistus olikin viety jonnekin muualle.



Minun anoppini on ihan kiva tyyppi, tosin sammakoita häneltäkin joskus suusta pääsee. Itse ovat nuo anoppi ja miehen sisko sellaista lyhyttä ja siroa porukkaa, minä olen heitä pidempi ja myös kookkaampi muutenkin. Me emme kuitenkaan tapaa kovin usein, sillä he asuvat pääkaupunkiseudulla ja me täällä Oulun tienoilla.



Vieraat ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa niin tuttuja, että voivat läpytellä vatsaani ja kommentoida sitä kaikkitietävästi ovat mielestäni superärsyttäviä. Pari viikkoa sitten tapasin miehen isän serkun, joka ei ole meidän kanssamme juuri mitenkään tekemisissä. Tämä lapseton laiheliini hyökkäsi suin päin lätkimään mahaani ja aikaansai lisää supistuksia, joiden vuoksi yritin ottaa askelia taakse päin ja suojautua mokomalta. Jutut oli jotenkin niin absudeja, että ajattelin sanoa, ettei ole pakko pitää mitään smalltalk-tuokioita, jos ei ole mitään asiaa. Voihan sitä vain tervehtiä ystävällisesti ja jatkaa matkaansa, eikä tarvitse udella henkilökohtaisia asioita ihmiseltä, jota ei muuten käy tapaamassa eikä kutsu kyläilemään kotiinsa.



Sitten on tuttava, joka on erityisen kiinnostunut raskauden ja synnytyksen aikaisista komplikaatioista ja ongelmista. Hän asuu aika kaukana meistä, ja lähettää tiuhaan tekstiviestejä tyylin " kerro mulle heti, jos tulee jotain ongelmia" . Kun odotin ensimmäistä lastani, hän kertoi kauhujuttuja siitä, miten eri tavoin on äiti tai lapsi voinut menehtyä synnytykseen ja miten sairaita lapsia on syntynyt kenellekin hänen tuttavalleen. Ja kun laskettu aika lähestyy, hän alkaa jo paria viikkoa aiemmin pommittamaan soitoilla ja viesteillä kysellen " joko nyt?" . Nyt en ole suostunut kertomaan tarkkaa laskettua aikaa, enkä ole kertonut supistuksista enkä diabeteksestä. Niin ikävä tyyppi olen. Varmasti hän tarkoittaa hyvää, mutta me emme niin sanotusti ole samoilla taajuuksilla.



Anteeksi, nyt lipsahti taas valittamisen ja paasauksen puolelle. Soriii...

Seuraavalla kerralla iloisempia juttuja, lupaan sen :)



Kevis

Voi Kevis, toivon tosiaan sulle valoisampaa päivän jatkoa. Lasten sairaudet on varmasti niitä henkisesti raskaimpia juttuja, joiden kanssa joutuu tekemisiin.

Sitten vielä kammottavat tuttavat typerine kommentteineen. Pitää yrittää vain antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Meillä anoppi on kans juttuineen välillä tosi rasittava. Hän on jo aika iäkäs ja jotenkin katkeroitunut tyyppi. Muistaa joka kerta tavatessamme mainita kuinka hänen piti aikoinaan hoitaa lapset päivisin ja sitten mennä yöksi töihin. Ihan hullun hommaa, mutta kun hän on aina tehnyt mitä muut ovat käskeneet.

Tulee vain itselle se olo että tässä nyt hänen poikansa siivellä elellään.

Hän on ollut meillä nyt kolmen viimeisen lapsen syntymän aikoihin, että mies on päässyt mukaan synnytykseen, mutta nyt en kyllä enää jaksa häntä, kun viimeksikin hän alkoi jo hermostumaan kun ei vauva syntynytkään ennen aikojaan, kuten olimme luulleet, vaan melkein kaksi viikkoa antoi odotuttaa itseään.

Hän itkeskeli jo välillä, että miten hänen kukkaset nyt jaksaa ym. niin voitte arvata että olin välillä tosi täynnä sitä.

Joten nyt täytyy keksiä jotain muuta.



No se mun valituksesta. Koitetaas keksiä mukvampia juttuja, joten palaan asiaan. Meriaani rv 22+6

Tervehdys!

Terveiset keski-suomesta, palailtiin eilenillalla kotiin viikon lomalta. Toisaalta mukava päästä taas päästä omiin kuvioihin ja nukkumaan omaan sänkyyn, mutta tämä remonttipölyn ja " varastotunnelman" keskelle palaaminen ei tunnu herkulliselta, mutta uutta laattaa jo kovasti seinässä pesuhuoneessa ja näyttää mukavalta:-))



Kauhia miten paljon ehtii kaikille tapahtua,kun on viikon poissa maisemista. Nuo Keviksen raskausdiabetes uutiset kurjia, minulla sokerirasitus edessä TO:na ensiviikolla ja pahoin pelkään että kiinni jään jo pelkän sukurasituksen vuoksi..

Onneksi muiden kuulumiset kuitenkin pääsääntöisesti positiivisia,alkaa nuo lasketut ajat lähestyä uhkaavasti jo useammilla.

On toisaalta huvittavaa lukea miten samanlaisten asioiden kanssa useimmat meistä painivat,kun kotona tuskailee lyllertämisen ja selkä,lonkka ja häpyliitoskipujen kanssa sitä ajattelee olevansa AINOA,jolla näitä vaivoja yleensä esiintyy.

On hyvä huomata että muilla sama juttu, vaikkei tuskainen olo kellekkään toivottavaa olekaan.



Minä varasin jo maanantaille uuden lääkärin ajan, tuon selän vuoksi ei toivoa että töihin palaisin, hoitajan hommia kun ei makuu/istuvassa asennossa sanottavammin voi tehdä. Olen tässä mietiskellyt, että näihköhön alkoi minun äitiysloma jo nyt?



Hyviä nuo vinkit joita kokeneemmat täällä jakaneet hankinnoista ja valmistautumisesta täytyy laittaa korvan taakse.

Olen tässä jo näin etukäteen miettinyt myös sitä, että mitä tarvikkeita sille vauvalle pitää ottaa laitokselle mukaan, meillä kesävauva ja kokemattomana olen miettinyt, että miten " paljon ja miten paksuja" vaatteita vastasyntyneelle pitää kesällä pukea?? Vähän tietenkin ennenaikaista noita jo nyt miettiä, muttä minkäs teet kun aivot hyrrää ajatuksia esiin.



Minulla kanssa edessä tuo vaatteiden valmistelu rumba, sain lomareissulla mukaani valtavat määrät pienenpieniä vaatteita..kääk,ihania, en tajua mihin oikeen mahdun niiden kanssa,ja lisää vielä tulossa, minkähän verran noita vaatteita yleensä edes tarvitaan, en oikein kykene suhteuttamaan tarvetta?itse en tarvitse ostaa mitään ihan pieniä vaatteita luulisin..

Lisäksi toimme matkarattaat, liinavaatteita ym.eli tarvikkeita alkaa olla ihan kiitettävästi. Saan vielä turvakaukalon ja sitterin.Varastointi ongelmia alkaa olla, kun huonejärjestelyjä ei vielä tehty, muutamme miehen isommat lapset entiseen työhuoneeseen ja teemme aluksi yhdistetyn työ/vauvanhuoneen lähelle meidän makkaria, myöhemmikn täytyy varmaan työpiste muuttaa olkkariin:-(( onneksi se iso (22neliötä), mutta argh olisi ihanaa kun olisi varaa ostaa isompi talo!



Ei nyt täytyy alkaa hommailla lauantai puuhia,jos aikoo jotain tänä viikonloppunakin tehdä. Illaksi lähdemme sitten" sauna kylään" ,

täytyy kyläillä nyt ahkerasti ja sen varjolla päästä aina kyläpaikoissa peseytymään:-))sitä ei etukäteen arvaa miten ison puutteen tuo pesuhuoneen remppa saa aikaan,mutta toisaalta on mukavaa harrastaa välillä kyläilyä:-))



t:Tuah rv 26+4

Tuah: Meidän esikoinen syntyi myös kesällä ja kotiin tultiin lyhythihaisessa bodyssa ja pöksyissä, lisäksi sukat ja ohut puuvilla" myssy" . Silloin oli kyllä tosi kuuma, ei olisi voinut enempää laittaa päälle.

Nyt olen ajatellut ostaa enemmän puolipotkareita, koska sukat oli alussa mielestäni tosi hankalia ja kokopotkareista en hirveästi tykännyt.

Tosi hyviä oli sellaiset bodyt, jotka sai sivuneppareista kokonaan auki. Kaikki tiukat pääaukot oli OUT.

Hyviä oli myös yöpaitulit, jotka " pussimaisia" , ei siis lahkeita. Vaipanvaihto oli helpompaa. Meillä oli nimittäin ihan hillitön kakkakone tämä poika, että öisinkin sai vaippaa vaihtaa ihan työkseen.



Tällaisia tuli mieleen äkkisiltään.



äitimiia ja uusi viikko 29

Selvisin anopin vierailusta joutumatta lööppeihin (raskaana oleva nainen murhasi anoppinsa!), vaikka välillä saikin hammasta purra. Se ei ollut edes vielä ehtinyt eteisen kynnyksen yli, saati tervehtinyt minua, kun jo huusi: " KYLLÄ sä olet PAKSU!!!" Että hymyile siinä sitten...



Kävin vasta iltasella kävelyllä, ja toisen kerran kutistui jo tää lenkkeily ihan minimiin, pariin kilsaan, kun otti ristiselästä niin armottomasti. Ilmeisesti pitää ajoittaa lenkkeily päiväseltään, jolloin ei oo paikat vielä niin väsyneet.



Kevikselle voimia juu, ei ole diabetekset kivoja uutisia, mutta jälkikasvun sairastelu on aina vieläkin kurjempaa!



Hankin tänään Etolasta vaahtomuovin ja muovitetun kankaan tohon hoitopöydälle. Tuli oikein södeli lopputulos. Ja Prismasta oli pakko ostaa kevät- ja kesäkelien haalari Tamalle. Mä olen kans miettinyt pääni puhki, että mitähän sillä muksulla sitten alkuaikoina ulkoillessa päällä taas pitää, mutta sehän riippuu keleistäkin kyllä. Huhtikuun lopulla voi olla kesäkeli tai sataa räntää, tästä maasta ei tiedä. Joka tapauksessa ostin ihan ohuen ulkoiluhaalarin vähän niin kuin " kesätakiksi" , ja superohuen vuorin kuosissa on kivoja ötököitä ja murkkuja. Biologi-isä jo iloitsi tulevan poikansa puolesta. :-D

t. Bonita 35+0

Ja nyt niitä hyviä uutisia: keskimmäisen lapsen varastettu pyörä saatiin takaisin. Poika selvitti kaveriensa avulla kuka oli vienyt, varas tunnusti, muttei ensin aikonut palauttaa, vaan palauttipa sitten kuitenkin. Voitte kuvitella, että minulla oli supistuksia hirveesti, kun temperamenttisena ihmisenä täällä kotioloissa myötä elin tuota suurta draamaa :) No, onneksi se on ohi nyt. Illalla oli jo hiukan hymykin herkässä kun mies kertoi pojan sanoneen, että se tyyppi oli mulle vihainen, kun oon muka vienyt siltä naisen. Ou nou!



Mä yritän aina pitää mielessäni, että tavallisista lasten sairauksista selvitään, niin kuin nuo skolioosit, migreenit, allergiat ja se syksyinen mononukleoosikin. Vanhin lapsi vain ottaa kaikki asiat niin dramaattisesti, mutta onneksi tunteet yleensä tasaantuvat ajanmittaan.



Tuahille pitkää pinnaa kodinhoitohuoneen- ja pesutilaremontin suhteen, Bonitalle onnittelut siitä, että jaksoit anopin kommentteja.



Itse valmistaudun väsäämään kakkua vieraille, joita pian on tulossa. Juhlimme hiukan etukäteen tuon kuopuksen 7-vuotissynttäreitä.



Kevis rv 29+5

Jopas meni taas yksi yö tutun kaavan mukaan, eli yhden lapsen oksennuksia siivotessa... Vein esikoisen kaverisynttäreille eilen, ja hän näytti autossa vähän kummalliselta. Tenttasin ja tenttasin, että mikä vaivaa. No lopuksi poika kysyi, että onko pakko sanoa? Ja että hänellä on huono olo. Eikun ovi auki ja oksentamaan ojanpenkkaan. Kiikutin lahjan päivänsankarille, ja velhoksi pukeutunut vihreäkasvoinen vieras lähti paluupostissa kotiin. Pikkuveli sitten aloitti yökkäämisen viime yönä. Eikös me saatu tätä tautia ihan riittävästi jo 2 viikkoa sitten??



Kesävauvan varusteista: sitä täällä itsekin ihmettelen, kun on eka kevätvauva tulossa. No, kakkonen syntyi hurjilla helteillä elokuussa 2002, mutta lokakuun alussa silloin satoi jo ensilumet, joten ilma viileni nopeasti. Ja kun meidän kaiikki pojat on olleet pieniä ja laihoja, niin ne on tarvinneet lisälämmitystä; eli silloinkin kotiuduttiin pitkähihaisissa ja -lahkeisissa + trikoopipo päässä. Äiti olisi kyllä lähtenyt mieluiten nakuna, koska helteen lisäksi oli hirveät hormonilämmöt päällä ja hiki ja maito virtasi.... Pakko oli sairaalasta kotiutua alle 2vuorokaudessa, kun siellä se vasta pätsi olikin. Eli vinkiksi kesäsynnyttäjille: sairaalassa voi olla _tosi_ kuuma, ja kun itse hikoilee pelkkien hormonien takia aika mukavasti, niin kannattaa ottaa omat vaatteet sieltä kevyimmästä päästä.



Yksi hyvä hankinta - tuli Bonitan hankinnoista mieleen - on olleet muovitetun froteen isot palaset, joita pidän edelleen meidän poikien patjan keskikohdan suojana, petarin alla. Ainakin pojat tahtoo olla vähän sellaisia lirauttelijoita vielä kuivaksi oppimisenkin jälkeen, niin säästyy jatkuvalta patjanvaihdolta. Etolasta saa metritavarana.



Voi että oli Keviksellä harmillisia uutisia lapsen skolioosin ja pyöräepisodin osalta. Hyvä että pyörä löytyi! Metkaa mitkä jutut noilla tenavilla on, vai naisesta riitaa?? :D Meidän keskimmäinen (3½) on nykyään ihan kauhusta kankeana (mitä nyt suuta vetää virneeseen) aina kun puhutaan tytöistä, koska hän on vakuuttunut että kaikki maailman tyttöpuoliset olennot on hyökkäämässä hänen kimppuunsa ja pussaamassa väkisin YÄK! Miten painajaismainen ajatus! ;-)



Onnittelut Bonitalle, että pinna piti! Eikö olekin masentavaa, että sieltä tulee takuuvarmasti just ne typeryydet mitä on olettanutkin kuulevansa. Joskus toivoisi, että toinen pääsisi yllättämään olemalla fiksu! ... Meillä ongelmat molempien anoppien kanssa senkun jatkuu. Eilen taas saatiin verenpaineet nousemaan mun äitini kommenteista. En taida soitella enää edes sitä kertaa per viikko.



Huomenna tulee telsasta Prisma-sarjassa jokin sikiönkehitystä koskeva juttu. Taidan tallentaa ja esikatsoa + näyttää sitten isoille pojille, jos se on sopivan tuntuinen juttu. Ovat tosi kiinnostuneita tästä tulokkaasta, kivaa! :)



Hyvää vointia

t. Jymy rv 34+2 (jippii, esikoisen syntymähetki ohitettu!!!!!)

Jymy: Pakko kirjoittaa, että nämä vanhimmathan ovat jo pian 17 ja 15, joten ei ihan pienista tenavista ole kysymys :) Yritähän pärjätä sen oksennustaudin kanssa. Meillä ovat kaikki nykyään niin isoja, että osaavat mennä yökkimään vessaan, eikä vatsapöpöt enää onneksi jyllää koko komppanjassa niin kuin ennen. Mutta pian on kai taas tulossa se aika, että saa luututa ja vaihdella lakanoita. Pärjäyksiä!



Kevis

Katoppas näät kuinka omasta vinkkelistään sitä lukee toistenkin tarinoita... Mulla kun vanhin on 6-v niin jotenkin oletin että teidän (eli tietty Keviksen) naissankari on alle 10-vuotias!!!!!



Mutta huvittava juttu silti. Ja pitää kysymäni vielä, että onko teidän dramaattinen esikoinen ollut dramaattinen alusta asti? Nimittäin meillä tuntuis olevan samansorttinen täällä kasvamassa, ja ollaan välillä revitty hiuksia sen tunnekuohujen kanssa. Tosin ukko väittää, että se tuntee yhden toisenkin, joka on yhtä hyvä kärsikirjoittamaan arkielämän draamaa (ketähän mahtaa tarkoittaa, hihi ;-)



terv. Jymy