Musta tuntuu että mies saa jotain kicksejä siitä että oon taloudellisesti riippuvainen siitä..
Me laitetaan kaikki ruokaostokset puoliksi mutta kun ruokakorissa on sisäfilepihvejä ja lohta niin ei se mun opiskelijabudjetti koko kuukautta riitä. Mies sit maksaa loppukuun ruoat toki ei siinä. Jos ehdotan edullisia viikonloppuruokia mies toteaa ettei halua työviikon päätteeksi mitään paskaa. Musta tuntuu jotenkin että mies tykkää että oon riippuvainen siitä rahallisesti. Tätä on hankala selittää mutta voiko se olla mahdollista? Loppukuusta jos ja kun joudun vinkumaan mieheltä rahaa esim lääkkeisiin/siteisiin/johonkin akuuttiin niin mies tuhahdellen ja hirveällä kitinällä rahan antaa. Tuntuu että se tuo miehelle jonkun älyttömän vallan tunteen.
Onko jollekin tuttua?
Kommentit (15)
Taloudellinen väkivalta on kyllä yksi henkisen väkivallan muoto, eli toista kontrolloidaan rahalla. Melko samalla tavalla olen törmännyt mm hoitovapaalla olleiden mammojen kertomuksiin, joissa mies suurempituloisena vinkuu esim lapsen normaaleista kustannuksista, kun niihin "joutuu" osallistumaan.
Kannattaa miettiä, miten paljon on valmis sietämään.
Teidän täytyy keskustella paljonko voitte laittaa rahaa ruokaan kuukaudessa. Tee oma laskelma paljonko pystyt ruokaan panostamaan. Tee vaikka excel-taulukko johon merkkaat pakolliset menosi. Jos mies vaatii kalliimpaa ruokaa teille ja hänellä on varaa maksaa, hän laittaa yhteiseen ruokabudjettiinne isomman potin. Vältä viimeiseen asti tilannetta että joutuisit pyytämään mieheltä rahaa. Ja jos hän meinaa lappaa ostoskärryynne sitä sisäfilettä, kieltäydy maksamasta ellei ole sovittu että mies hoitaa isomman osan ruokakuluista. Pidä puolesi äläkä alistu pompoteltavaksi / anelemaan tms rahan vuoksi.
Elän juuri tuollaisessa , joskin huomattavasti kovemmassa kurjimuksessa.
Siitä ei ole helppo irrottautua, vaikka olisi haluakin. Ei ole ainut vallankäytön muoto puolisollani.
Kiitos vastauksista. Jotenkin tuntuu hurjalta ottaa opintolainaa siihen että saa kulut katettua. Miehellä kuitenkin sijoitusasunto yms yms.
Et siis pääse kunnolla loisimaan miehen lompakolla? Kyynel. Jaxuhali.
Köyhempi mies ei tietenkään loisille käy.
Mikset osta ja tee omia ruokia? Ei se ole yhtään isompi vaiva kuin sinkkunakaan.
Voi myös olla, että vaikutat miehestä huolettomalta tuhlaajalta, kun rahat joka kerta loppuu. Ehkä hän ymmärtää tiukan taloudenpidon paremmin.
Budjetoi koko kuulle kaikkeen tarpeelliseen, ruokarahat erikseen. Varaudu myös yllättäviin ja kausittaisiin menoihin kuten vaatteisiin. Jaa sitten ruokarahat kuukauden päiville ja kieltäydy käyttämästä yhtenäkään päivänä enempää kuin olet varannut. Esim. jos sinulla on varaa syödä 10 eurolla päivässä ja lounas vie 4 euroa viikolla, niin viikonpäivinä voit maksaa ostoksista vain 6 ja viikonloppuna 10 euroa per päivä. Kerro tämä miehelle niin, ettei jää epäselväksi. Älä anna miehen painostaa sinua budjetin ylitykseen vaan säästä mieluummin. Ei teidän suhde ainakaan huonommaksi muutu sillä, että hoidat taloutesi järkevästi kuukauden alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jotenkin tuntuu hurjalta ottaa opintolainaa siihen että saa kulut katettua. Miehellä kuitenkin sijoitusasunto yms yms.
No peruselämistä vartenhan se opintolaina yleensä otetaan. Tai sitten mennään töihin. Ihmeellistä vinkumista. Mielestäni mies on erittäin kohtuullinen tyyppi, kun suostuu maksamaan kulujasi, kun rahasi olet käyttänyt.
Jos mies haluaa sisäfilettä hän kustantaa ne, maksat puoliksi vain jos se mahtuu sun budjettiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jotenkin tuntuu hurjalta ottaa opintolainaa siihen että saa kulut katettua. Miehellä kuitenkin sijoitusasunto yms yms.
No peruselämistä vartenhan se opintolaina yleensä otetaan. Tai sitten mennään töihin. Ihmeellistä vinkumista. Mielestäni mies on erittäin kohtuullinen tyyppi, kun suostuu maksamaan kulujasi, kun rahasi olet käyttänyt.
Eikös kysymys ollutkin siitä, että mies käyttää aloittajan rahoja omaan liian kalliiseen ruokaansa (josta Ap saa vain osan) ja sitten kehtaa narista, koska Ap:llä ei ole loppukuusta varaa omiin välttämätttömiin tarpeisiinsa?!
Oma isäni, nyt jo kahdeksankymppinen, teki tuota aikoinaan. Vanhemmillani oli yritys, jossa äitini teki enemmän työtä kuin isä ja sen aikaiseen tapaan kaikki kotityöt päälle, kunnes me lapset vähän kasvoimme. Isä oli kova tulemaan ja menemään, joten äiti tosiaan teki työtä paljon enemmän, mutta joutui silti jatkuvasti pyytämään isältä rahaa perheen tarpeisiin, jotka eivät todellakaan olleet kohtuuttoman suuret, toisin kuin isän omat tarpeet, joihin hän kyllä suruttomasti laittoi rahaa. Kun yritys lopetettiin, äiti puhui meille lapsille monta kuukautta kuinka mukavaa nyt palkansaajana oli, ettei tarvinnut isältä anoa rahaa perheelle. Vanha käytäntö kyllä jatkui, äidin rahat menivät perheelle, isän palkka häneen itseensä. Itse en ikinä suostuisi, enkä suostu tuollaiseen.
Mies siis ostattaa sulla kallista biffiä☹️️😂🍗
ÄLÄ suostu moiseen, pihvit mies maksakoot ja sä annat vain tietyn euromäärän per päivä ruokaan. Jos ei kelpaa niin laittaa omistaan lisää. Näin sulle jää myös loppukuuksi rahaa.
Tai sitten sovitte, että miehen kalliiden mieltymysten vuoksi maksat 1:3 ruuista, puolet ei ole reilua.
Jätä se sika ja parveile omantasoistes joukossa.
Ihan normaalia vallankäyttöä. Vahvepi määrää.
Mies maksaa mieluummin enemmän kuin syö paskaa sinun budjettirajoitteissasi. Hienosta asiasta tehty ongelma.