Onko muita väsyneitä taaperoiden äitejä linjoilla?
Meillä vähän reilu 1-vuotias taapero ja minä olen tosi väsynyt... Kerkeää joka paikkaan, ei usko oikeasti mitään jos minä kiellän (miestä kyllä uskoo), tappelee hirveesti vastaan pukemisessa, vaipanvaihdossa yms... Olen suunnitellut aloittavani tässä pikapuoliin kuntosaliharrastuksen! Tekee varmasti tosi hyvää lähteä pari kertaa viikossa rehkimään salille tuon taaperon kanssa taistelun vastapainoksi!
Kommentit (35)
Vierailija:
Olen oppinut lapsesta asti tekemään töitä ja siksi en kovin pikkuasioista säikähdä. Eri asia on tietenkin jos on saanut aina vain maata pitkään eikä ole tarvinnut koskaan töitä tehdä, eikä ole ollut vastoinkäymisiä. Silloinhan pikkujututkin tuntuu kaatavan maailman.Olen sitten mieluummin se teidän ivaamanne superäiti kuin löysä paska, joka vääntää itkua heti jos joutuu aamulla heräämään klo 7.
Minusta ihminen, joka ei ole koskaan väsynyt on superihminen. Ajoittainen väsymys kuuluu elämään. Tästä nimitys " superäiti" , joka on kieltämättä aika paljon nätimpi kuin tuo itse käyttämäsi " löysä paska" .
Itse herään joka aamu 6.30, enkä väännä itkua. Mutta väsynyt olen toisinaan, jos en ehdi nukkua tarpeeksi, kun taapero herättelee tai jos illalla en ehdi ajoissa nukkumaan.
En oikein tajua millä tavalla se, jos on " tehnyt lapsesta asti töitä" estäisi tuntemasta väsymystä myöhemmin elämässään? Saati se, että on kokenut vastoinkäymisiä? Oma maalaisjärkeni sanoo, että liikaa vastoinkäymisiä kokenut ihminen on juuri sellainen, jolla helposti pikkujututkin kaatavat maailman.
Tuohon listaan lisäisin vielä sen, että 2 lasta ja viim. rask.kolmannes on menossa 3:nnen kanssa.
En liiku tarpeeksi koska lasten kanssa ulkoilu on mitä on. Alle 3-vuotiaiden kanssa ei voi lenkkeillä, se on sitä kököttämistä hiekkalaatikon reunalla tai jotain pientä puuhailua.
Mies tekee pitkää päivää töissä enkä enää viitsi iltaseitsemältä pistää sitä lapsia vahtimaan ja lähtisin itse lenkkeilemään (en kyllä 12 tunnin työrupeaman jälkeen ehkä jaksaisikaan.)
Ei omia harrastuksia=ei aikaa niille=mies aina töissä ja kaukana
Meilläkin alkaa aamut jo ennen seitsemää, mutta sitä ennen on yöherätyksiä lasten taholta milloin mistäkin syystä 2-5kpl ja olen huono nukahtamaan uudelleen.
Joten kyllä väsyttää.....
Vierailija:
- olen aamu-uninen, mutta nyk. herään (lapsi herää) joka aamu klo 6.10
- minulla ei ole omaa harrastusta, jolla saisin ajatukset pois kodista
- en syö tarpeeksi kasviksia
- en ulkoile/liiku tarpeeksi
- minulla ei ole muuta mielekästä tekemistä kuin koti = ei älylle haastettaEli aika pitkälle oma syy. Tähän olen jumiutunut. Harvemmin kuitenkaan valitan väsymystäni, koska tiedän sen olevan hoidettavissa korjaamalla yllämainituista kohdista ainakin osan.
olen ollut itse jo viikon sairaana, ja nyt on sitten lapsista kaksi, joten levätä tai nukkua ei saa. Kuitenkin on jaksettava vaan koko suurperheen hoito, mies on päivät töissä ja ketään muuta apuvoimiksi ei koskaan ole.
kaapit ja lattiat lainehtii tavaroista...
Itse sairastan jatkuvasti kun ei pääse parantumaankaan kunnolla, kun lepääminen jää todella vähiin. Taapero on sairastellut joulukuusta lähtien. Välillä sairaalareissuja, välillä kotihoito riittää. Bronkiitti ollut 5 3 kuukauden aikana ja korvakierre jatkuu. Kaikki luulee , että meillä vauva valvottaa, mutta se on paras nukkuja. Taaperon kanssa saa heräillä joka yö 4-6 kertaa. Lisäksi vanhimmalla pojalla on ihan kamala uhma, johon ollaan haettu apua. Samoin kaikkeen muuhun arkeen. Ainoa apu mikä on mulla kotona, on 6 vuotias tyttö joka auttelee ja pelaa vauvan kanssa, että saan taaperoa hoitaa. Ei meidän kunnassa ainakaan saa mistään apua. Pakko polttaa itsensä loppuun:( ja jos erehtyykin neuvolassa sanomaan, että on väsynyt niin aletaan syyttelemään heti, ettei osaa hoitaa asioitaan.
Meillä ei muuta ongelmaa kuin huonosti nukutut yöt. Sekin on ihan tarpeeksi...
... silmänalusta mustat, hiukset pystyssä ja naama harmaa... Kevätaurinko on kyllä kiva, mutta se myös korostaa noita edellä mainittuja... plus että kämppä ihan kauhean näköinen auringon valossa!
Vierailija:
Mikä hemmetti teitä väsyttää??
nykyään kun tuntuu olevan ihan tavallista pienissäkin perheissä, että koko ajan vaan valitetaan väsymystä. Mitään ei jakseta tehdä, misään ei jakseta käydä ja kaikki ihan normaaliin elämään kuuluvat kuviot, kuten lasten vieminen harrastuksiin tai mahdolliset kiireet tai sairastelut koetaan ylitsepääsemättöminä hankaluuksina.
Käyn kuntoilemassa vähintään 2 kertaa viikossa, syön terveellisesti, nukun. Ja silti haukottelen eikä silmät meinaa pysyä auki. En jaksa oikein mitään.
Meillä 8kk ikänen tyttö joka kävelee tukea vasten ja konttaa joka paikkaan. 3-vuotias on muuten energiavieteri eikä ole paikallaan kuin nukkuessa. Ehkäpä siinä syy.
Alan etsiä töitä jotta jos vaikka siellä voisi hengähtää..
Ei ole 1v 8kk:een ollut yksikään lapseton päivä. Mies kyllä hilluu missä milloinkin. Vituttaa!
että lapsia on erilaisia ja aikuisia on erilaisia. Toisilla stressinsietokyky ja unentarve on erilainen kuin toisilla. En voi ymmärtää, ettei aikuiset ihmiset tätä ymmärrä. Jos on ite sairas ja mukulat on sairaana, niin melkoinen fakiiri on jos ei yhtään väsytä. Tai sitten lapset hoitavat itse itsensä, sillä aikaa kun äiti huilaa vai?
Ei tuollaisia kommenteilla ole mitään virkaa. Jos kerran tiedät mikä auttaa niin kerro, mutta älä syyllistä.
Olen koko ajan taaperon kanssa 24h/pvä jo melkein kahden vuoden ajan. Olen ollut poissa taaperon luota max 2 h varmaan hyvä jos vajaa parikymmentä kertaa (ehkä vain kymmenisen kertaa). Muutamia kertoja kaupassa, kampaajalla ja aerobicissä.
Meillä ei mies osallistu kodin- tai lapsenhoitoon. Hyvä jos on lapsen kanssa illalla max 15 min yleensä ei sitäkään. Jos jotain erehdyn sanomaan, sanotaan vain että ole onnellinen että saat olla lapsesi kanssa. Mies tulee töistä myöhään kotiin ja lukee lehteä, on tietokoneella tai katsoo telkkaria.
Hoidan kaikki kotityöt. Teen lämpimän ruuan 3 kertaa päivässä. Tiskaan käsin, koska meillä ei ole tiskikonetta. Samalla pitää viihdyttää taaperoa esim. lukea kirjaa kun tiskaa. Monta asiaa pitää tehdä samaan aikaan.
Mitään omia juttua ei saa tehtyä. Joskus olisi mukava vähän lueskella jotain mutta iltaisin en enää jaksa kun taaperon nukuttamisessa menee niin kauan aikaa ja samalla itse nukahdan.
Vierailija:
Olen koko ajan taaperon kanssa 24h/pvä jo melkein kahden vuoden ajan. Olen ollut poissa taaperon luota max 2 h varmaan hyvä jos vajaa parikymmentä kertaa (ehkä vain kymmenisen kertaa). Muutamia kertoja kaupassa, kampaajalla ja aerobicissä.Meillä ei mies osallistu kodin- tai lapsenhoitoon. Hyvä jos on lapsen kanssa illalla max 15 min yleensä ei sitäkään. Jos jotain erehdyn sanomaan, sanotaan vain että ole onnellinen että saat olla lapsesi kanssa. Mies tulee töistä myöhään kotiin ja lukee lehteä, on tietokoneella tai katsoo telkkaria.
Hoidan kaikki kotityöt. Teen lämpimän ruuan 3 kertaa päivässä. Tiskaan käsin, koska meillä ei ole tiskikonetta. Samalla pitää viihdyttää taaperoa esim. lukea kirjaa kun tiskaa. Monta asiaa pitää tehdä samaan aikaan.
Mitään omia juttua ei saa tehtyä. Joskus olisi mukava vähän lueskella jotain mutta iltaisin en enää jaksa kun taaperon nukuttamisessa menee niin kauan aikaa ja samalla itse nukahdan.
Nykyajan nuoret naiset on tottuneet siihen, että on aikaa istua koneella, puhua puhelimessa, lojua telkkarin ääressä ja nukkua pitkään. Kun pitäisi vihdoin tehdä jotain niin sitten ollaan niiiiiiiin uupuneita. Tyhjää valitetaan ja vingutaan.
- olen aamu-uninen, mutta nyk. herään (lapsi herää) joka aamu klo 6.10
- minulla ei ole omaa harrastusta, jolla saisin ajatukset pois kodista
- en syö tarpeeksi kasviksia
- en ulkoile/liiku tarpeeksi
- minulla ei ole muuta mielekästä tekemistä kuin koti = ei älylle haastetta
Eli aika pitkälle oma syy. Tähän olen jumiutunut. Harvemmin kuitenkaan valitan väsymystäni, koska tiedän sen olevan hoidettavissa korjaamalla yllämainituista kohdista ainakin osan.