Ero tulossa ja paljastui, että mulla onkin persoonallisuushäiriö..

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! :) Vaikka et kerro itsestäsi paljoa luulen että tunnistan muutaman aikaisemman kirjoituksesi täällä. En siis missään nimessä sinua henkilökohtaisesti mutta kirjoitustyylisi perusteella ja juuri tuosta valituksesta miehestä ja lapsuudenperheestä. :)

On tosi kiva kuulla että sinulla on nyt hyvä lääkäri joka osaa auttaa sinua. Uskon että miehesi kyllä haluaa sinua myös tukea.

Tsemppiä!

Minä taas en usko tässä olevan kivikissaäidin vaan joku toinen tyyppi. Mutta jos olisi niin HALLELUJA! 

Mikä sai sinut oivaltamaan, että sinä olet väärässä ja ympäristösi "oikeassa"? Kurja juttu sinänsä, että olet sairas/sairastunut sinulle tapahtuneiden asioiden johdosta, mutta sairaudentunto on ainoa mahdollisuus voida kehittyä parempaan suuntaan. Kaikkea hyvää!

Liitettiinkö saamaasi diagnoosiisi narsistista persoonallisuushäiriötä?

Voi AP, kuulostat ihan mun eräältä äärivaikealta työkaveriltani.

Täsmälleen samat piirteet ja elämäntarina. Just tuo jatkuva uhrin rooli, kaikissa muissa aina vika, kaikki asiat tulkitsee siten että voi taas olla uhri vaikka oikeasti on itse se kaiken pahan aiheuttaja, nauttii riidoista ja konflikteista ja rakentaa niitä tietoisesti, polttanut sillat kaikkiin läheisiinsä, miehensä on julistanut töissäkin narsistiksi, valehtelee ja muuntelee totuutta patologisesti, on jatkuvasti poissa töistä erilaisiin tekosyihin vedoten, vaatii muilta paljon muttei itseltään mitään, ottaa jatkuvasti erivapauksia, luulee osaavansa kaikesta kaiken vaikka kaikki muut ovat jo kokemuksista ymmärtäneet ettei hän oikeasti hallitse mitään kunnolla...

Sairaseläkkeelle tuollainen sairas henkilö jo joutaisi, pilaa oman elämänsä lisäksi kaikkien ympärilläänkin olevienkin elämät. :(

Mun eksä valitettavasti ei tajua vieläkään olevansa sairas. On kärsinyt tilanteesta kymmeniä vuosia ja elää omassa kuplassaan ja tekee aina kumppaninsa elämästä helvettiä. Nämä ovat tosi surullisia juttuja ja ihan mahtavaa, että joku on oivaltanut tilansa ja yrittää kehittää itseään parempaan suuntaan!

Äitini on ap:n kaltainen, aina syyttämässä, manipuloimassa ja väheksymässä isää, syyttä. Tiedän, että äidillä on vakavat lapsuudentraumat, mutta hän kieltää kaiken itse. Hänellä on dissosiaatiohäiriöitä ja narsistinen luonne. Diagnoosia näistä ei tietääkseni ole, on vain meidän elossaolevien lasten kokemus ja näkemys. Äitini ei ikimaailmassa myöntäisi kohdelleensa isää väärin, meitä, tai yleensäkään ketään. Kaikissa muissa on aina vika, ja kaikki muut ovat aina hulluja, jos vähänkin arvostelet äidin itsekkäitä toimia.

Vaikka olisit ollut kuinka hullu, niin mies teki väärin kun petti. Miksi mies on niin tossukka ettei muka pysty muuten ongelmiaan kohtaamaan kuin peittämällä? Kuulostaa nyt siltä, että apsta yritetään tehdä syntipukki miehen petokseen. Vaikka olisit kuinka huono vaimo, se ei oikeuta pettämiseen. Miksi mies ei lähtenyt? Kuulostaa, että miehelläkin on päässä vikaa. Taitaa olla läheisriippuvainen

Nuo mielen diagnoosit ovat vain sopimuksia kunkin kohdalle ei niitä voi mitenään mitata kuin sokeria vaakaan. Sinun kohdalla nyt vain päätettiin antaa tälläkertaa tämmönen diagnoosi koska se sopi kuvioon.

Olet aivan oma itsesi sillä tuo diagnoosi oli vain tuommonen sopimus älä anna sille mitään arvoatai painoa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit ollut kuinka hullu, niin mies teki väärin kun petti. Miksi mies on niin tossukka ettei muka pysty muuten ongelmiaan kohtaamaan kuin peittämällä? Kuulostaa nyt siltä, että apsta yritetään tehdä syntipukki miehen petokseen. Vaikka olisit kuinka huono vaimo, se ei oikeuta pettämiseen. Miksi mies ei lähtenyt? Kuulostaa, että miehelläkin on päässä vikaa. Taitaa olla läheisriippuvainen

Totta kai mies on yksin syyllinen pettämiseensä. Sen sijaan pari päätti pysyä yhdessä ja ap on käyttänyt tuhoisia käyttäytymismalleja sen jälkeen sen sijaan, että olisivat yrittäneet ratkaista ongelmat aidosti.  

Vierailija kirjoitti:

Nuo mielen diagnoosit ovat vain sopimuksia kunkin kohdalle ei niitä voi mitenään mitata kuin sokeria vaakaan. Sinun kohdalla nyt vain päätettiin antaa tälläkertaa tämmönen diagnoosi koska se sopi kuvioon.

Olet aivan oma itsesi sillä tuo diagnoosi oli vain tuommonen sopimus älä anna sille mitään arvoatai painoa.

Kai sille nyt sen verran kannattaa antaa painoarvoa, että pyrkii irti itseään ja ihmissuhteita tuhoavista käytösmalleista ja opettelee uusia tilalle ja muutenkin asennemuutos elämää ja ihmisiä kohtaan auttaisi montaa ihmistä, diagnoosilla tai ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo mielen diagnoosit ovat vain sopimuksia kunkin kohdalle ei niitä voi mitenään mitata kuin sokeria vaakaan. Sinun kohdalla nyt vain päätettiin antaa tälläkertaa tämmönen diagnoosi koska se sopi kuvioon.

Olet aivan oma itsesi sillä tuo diagnoosi oli vain tuommonen sopimus älä anna sille mitään arvoatai painoa.

Siinä tapauksessa ei kannata antaa painoarvoa, jos ei tunnista niistä itseään. Tällöin on tullut joko väärin diagnosoiduksi tai sitten puuttuu sairaudentunto, vaikka sairaus olisikin totista totta. 

Siis mitä vit? Mies petti ja nainen on hullu.. juu. Kyllä.

Oiskohsn nyt kuitenkin niin, että miehellä on joku outo hoivaamisen vietti. Tuskin edes haluaa että parannut. Saa tuntea itsensä vahvaksi sinun rinnalla.

Varo Ap, kun alat parantua. Se ei välttämättä sovikaan miehelle. Tulet huomaamaan, että mies ahdistuu ilman kontrollia ja todennäköisesti hän pettää taas uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Aika ihana mies jos on rinnalla kuitenkin. Jätä eroajatukset hetkeksi ja hoida itsesi kuntoon.

Tosi ihana. Pettäjä. Voi morjens.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä vit? Mies petti ja nainen on hullu.. juu. Kyllä.

Oiskohsn nyt kuitenkin niin, että miehellä on joku outo hoivaamisen vietti. Tuskin edes haluaa että parannut. Saa tuntea itsensä vahvaksi sinun rinnalla.

Varo Ap, kun alat parantua. Se ei välttämättä sovikaan miehelle. Tulet huomaamaan, että mies ahdistuu ilman kontrollia ja todennäköisesti hän pettää taas uudelleen.

Mistähän tuon tempaisit? Mahdollista, mutta joku toinen skenaario on kyllä todennäköisempi saamiemme tietojen valossa. 

Miksiköhän Suomessa on eniten mielenterveyden ongelmia euroopassa? Ollaan ihan selkeitä ykkösiä.

Miten ihmeessä olet ap onnistunut säilyttämään työsi tai toimimaan siten, ettei mitään ongelmia psyykkisistä ongelmistasi ole siellä havaittu? Vai onko jo havaittu?

Monestihan nuo kuvaamasi haasteet ja ongelmat heijastuvat myös läheisissä suhteissa työkavereihin. Vai onko sulla läheisiä suhteita muihin kuin mieheesi?

Olen psykoterapeutti ja näen näitä tilanteita paljon työssäni. Kontroloivasts naisesta halutaan tehdä aina syntipukki. Tosiasiassa myös miehessä on vikoja, traumoja. Yleensä läheisriippuvuutta. Jos mies ymmärtää omat ongelmansa, teidän on ahdollista rakentaa hyvä suhde. Jos mies tunnistaa vain sinun ongelmasi, teidän ongelmat eivät ole ohi. Miten mies täyttää elämänsä jatkossa? Hänellä on tarve löytää ihminen jota hoivata ja jonka kontrollissa elää. Jos Ap ei sitä pysty tuollaista systeemiä tarjoamaan, mies etsii sen jostain muualta.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän Suomessa on eniten mielenterveyden ongelmia euroopassa? Ollaan ihan selkeitä ykkösiä.

Yksi syy on ettei täällä olla vielä opittu keskustelemaan avoimesti ja rakentavasti ihmissuhteissa. Täällä ensin mokelletaan, sitten möllötetään ja loppuelämä syytellään.

Toivottavasti miehesi ymmärtää lähteä ja tapaa jonkun terveen naisen (vaikeaa).

Vierailija kirjoitti:

Olen psykoterapeutti ja näen näitä tilanteita paljon työssäni. Kontroloivasts naisesta halutaan tehdä aina syntipukki. Tosiasiassa myös miehessä on vikoja, traumoja. Yleensä läheisriippuvuutta. Jos mies ymmärtää omat ongelmansa, teidän on ahdollista rakentaa hyvä suhde. Jos mies tunnistaa vain sinun ongelmasi, teidän ongelmat eivät ole ohi. Miten mies täyttää elämänsä jatkossa? Hänellä on tarve löytää ihminen jota hoivata ja jonka kontrollissa elää. Jos Ap ei sitä pysty tuollaista systeemiä tarjoamaan, mies etsii sen jostain muualta.

Oletko ihan varma? Itse olen jättänyt tuollaisen ihmisen, koska hän ei tajunnut omaa kontrollointiaan. Myös miesystäväni on lähtenyt pois samanlaisen vaimon luota ja meidän suhteemme on tasapainoinen ilman mustasukkaisuuksia, järkyttäviä riitoja, painostusta, kyttäämistä, tivaamista jne. Tuliko nyt jostain erityisesti ilmi, että mies on nauttinut vallitsevasta tilanteesta?